Tonnikalafilettä viherpippurikastikkeella - Filetes de Atún con Salsa pimienta verde

Hei jälleen kaikille!

Jatketaanpa tätä kalalinjaa vielä.

Tonnikala kuuluu ns. sinisiin kaloihin.

Siniset kalat sisältävät runsaasti erilaisia vitamiineja, niissä ei ole kolestrolia ja ne auttavat sinua suojaamaan sydäntäsi.

Yksinkertaisesti sanottuna, siniset kalat ovat terveellistä ravintoa.

Täältä lisätietoja sinisistä kaloista espanjaksi.

Tällä kertaa valitsin kalaksi tonnikalan.
Nimestään huolimatta se ei kuitenkaa paina tonnia.

Monet meistä tuntee tonnikalan vain säilypurkista, mutta tonnikalaa myydään myös tuoreena ja pakastettuna, niin täällä Espanjassa kuin myös siellä Suomessa.

Ainakin Pirkka-tuotteena löytyy tonnikalafileitä pakastealtaasta, joten kannattaa olla tarkkana seuraavalla kerralla kun käy kaupassa ja kalaa tekee mieli.

Tänään siis valmistamme Tonnikalaa viherpippurikastikkeen kera.

Tarvikkeemme

• tonnikalafileitä (filetes de atun)
• suolaa (sal)
• pippuria (pimienta)
• kermaa (nata)
• öljyä (aceite)
• viherpippurikastikepussi (salsa de pimienta verde)

Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja lisää siihen öljyä. 

Aseta kalat kuumalle pannulle ja paista molemmin puolin 2-3 minuuttia per puoli.

Paistoaika riippuu fileen paksuudesta.

Lisää mausteet (suola ja pippuri) vasta paistamisen jälkeen, niin ne eivät pääse palamaan pannulle.

Valmista kastike pussissa olevan ohjeen mukaan.

Tarjoa tonnikalafileet vaikkapa Patatas a lo Pobren kanssa.

Peruna-ohje löytyy täältä.

Annokselle tuli hintaa kaikkinensa 2 euroa.

Tonnikala maistuu myös pekonin kanssa, siitä voit lukea täältä.

Mikä kastike sopii myös tonnikalalle, vastauksen löydät tästä.

Hyvää ruokahalua!

-Carlos-

P.S. Valmistin tuota samaa ruokaa myös huoneistohotellissa ollessani Kanarialla lomailemassa ja samalla juhlittiin syntymäpäiviä.

Tehtiin kunnon salaatti ja nautimme alkupaloina juustoa, leikkeleitä, leipää, korppuja sekä kuivattua tonnikalaa ja taisipa siinä mennä muutamia katkarapujakin.

Alkupalat piti tarjota kertakäyttölautasilta, mutta aterian söimme sitten kunnon lautasilta.

Varustetaso hotellin keittiösyvennyksessä ei ollut maailman paras, mutta soitto respaan ja vieno pyyntö, että sasinko täyden kaasupullon ja pari uutta paistinpannua, niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan.

Kyllä kunnon ruokaa voi siis tehdä ihan huoneistohotellissakin.

Käytössäni oli 2 kaasulevyä ja tehtailin niillä välineillä aterian 6 hengelle.

Kyllä meinasi välillä olla paikat hiukan sekaisin ja tavaraa täynnä, mutta selvisin kuitenkin kunnialla urakastani ja vieraat olivat tyytyväisiä.