Viikuna
Brevas - Higos

Heipparallaa herkkusuut!

Viimeksi nautimme mansikoita jälkiruokana ja nyt jatkamme samalla linjalla.

Tämänkertainen jälkiruokamme on hiukan eksoottisempi.

Tutumpi se on monelle kuivattuna sekahedelmäpussista.

Tämän hedelmän sokeripitoisuus nousee huimasti kuivattuna, voiden olla
jopa 70% niiden painosta, siitä johtuen makua voisi kuvailla jopa imeläksi.

Tuoreena tämä hedelmä maistuu todella raikkaalle, maku on hiukan hapan, mutta
samalla makea.

Hedelmälihan väri voi hiukan vaihdella, vaaleasta voimakkaan punertavaan.

Se sisältää runsaasti syötäviä siemeniä.

Tässä hedelmässä on myös runsaasti kuituja ja 100 gr:ssa hedelmää on
69 kcal.

Tämä kuvassa oleva lajike tulee myyntiin täällä espanjassa kesä-heinäkuussa.

Joulun aikoihin on toista lajiketta, mutta nimittäisin niitä kuitenkin samoiksi
hedelmiksi, vaikka asiantuntijat ovat siitä erimieltä.

Tänään Viikuna 
             Brevas - higos

Tarjoile viikunat ihan sellaisenaan tai kermavaahdon kera.

Leikkaa viikunat 2-4 osaan tai nauti ihan kokonaisena, myös kuoren voi syödä,
ellei se ole kovin paksu.

Älä säilytä viikunoita liian pitkään kotonasi, vaan nauti mahdollisimman
nopeasti, sillä ne eivät kestä pitkää säilytystä.

Säilyy jääkaapissa max. 3 päivää.

Maistuu muuten jääkaappikylmänä todella maukkaalle.

Tuote on arka kolhuille.

Joulun aikoihin täällä espanjassa olen törmännyt suklaakuorrutteisiin
viikunoihin.

Ne maistuvat maukkailta ja sanoisimpa niiden olevan terveellisempiä kuin
tavallisten konvehtien.

Jos näet kaupassa tuoreita viikunoita, niin kokeile ihmeessä.

Voit tarjota niitä myös kylmän lihan lisukkeena, kokeile viikunoita myös
ilmakuivatulla kinkulla sekä vuohenjuusto-viikunasalaatti ja tietysti
pääaterialla kanaa viikunamarmeladilla

Tässä vain muutamia esimerkkejä.

Kuvassa paratiisin asuste.

Karamellisoidut viikunat ja kaktusviikunat ovat myös hieno erikoisuus,
viikunat maistuvat myös kotoisan rahkan kanssa.

Viikunoita voi kasvattaa myös ihan itse, minä olen sen testannut ja saanut
satoakin.

Ostin keväällä pienen viikunapuuntaimen, jossa oli vain kaksi lehteä,
mutta jo reilun parin viikon kuluttua oli edessä purkin vaihto suurempaa
ja lehtiäkin oli kasvanut jo reilusti lisää.

Eipä aikaakaan kun taas oli edessä purkin vaihto ja lehtiä oli tullut lisää
ja ne näyttivät kelpaavan myös joillekkin tuholaisille, mutta siltikkin
viikunapuuni kukoisti.

Kukoisti niin innokkaasti, että alkoi tuottamaan hedelmää, josta yllätyin
kovasti, sillä ajattelin lähinnä että ko. puu olisi vain viherkasvina terassilla.

Muutamia viikkoja myöhemmin viikunat alkoivat olla kypsiä syötäviksi.

Sato ei ollut suuren suuri, mutta sitäkin herkullisempi ja onneksi ehdin
poimia sadon ajoissa pois, sillä seuraavana yönä oli kova myrsky, joka
olisi kyllä irroittanut viikunat ja sato olisi ollut menetetty.

Kyllä kelpasi kuvata ja sen jälkeen syödä oman viikunapuun tuotoksia.

Tuo yllä oleva juttu on peräisin viime vuodelta ja tänä vuonna tuo sama
viikunapuu tuotti tuplasti satoa.

Tosin oli se myös kasvanut tuplasti kokoa, onneksi en ostanut oliivipuuta,
sillä olisin ehkä joutunut perustamaan oliiviöljypuristamon.

Makoisia hetkiä!

-Carlos-