Kuumia aaltoja ja viienkympin villitys

Hölökyn kölökyn, nunnuka nunnuka!

Soon mie, Naima-Aslakki, mie olen päk, vieläkö tet muistatta minut?

Nyt on kuulkaatte menny luvattoman pitkhän siittä ko mie viimeksi teile kiriottelin
kuulumisia, melekein siittä on kohta kokonainen vuosi menny.

Mulla on ollu niin kova kiire, että perskarvatki on parhin kerthan palahne ko on ollu
semmosta matala lentua.

Kauhiat rakkulat on ollu tuola kankkujen suunala, sinne mie olen joutunu levittämhän
erilailsia salavoja ja sillon ko net palovammat oli pahimmilhan, niin mie istuin vesisaavisa
joka oli täynä jääpaloja että se perse vähän jäähtyis.

Mutta nyt mie olen jo voiton puolela tuosa asiasa ko mie olen teheny päätöksen, että
mie hävitän tuon matkatoimistopisneksen, mutta en mie ihan kokohnan tuomosista eksriimimatkailusta luovu.

Kyllä mie vielä semmosia pikkusia elämyshetkiä järiestelen.

Mie olen ollu vaatemallina viime syksynä, silloin mie olin kuvvaamasa tämän syksyn
muotia hirvenmettästykshen.

Kyllä son niin, että ei se muoti ole ainuasthan naisten juttu, kyllä met miehetki vaatheja
piethän.

Siihen hirvenmettästysmallisthon kuulu semmonen oikein laatukas lihanleikkaus essu
ja se on semmosta lappilaista tisainnia, sen on suunitellu Ulpu Räätäli.

Siinä ei kaikenlaiset veriroiskhet heti näy ja son heleppo puhistaa lihojen palottelun
jäläkhen.

Siihen samhan aihheshen kuulu kans semmonen hirvilavan esittely, siihen tuli semmoset tirkistysaukot ja siihen saapi lisävarusthena pienen lämmittimen ettei palellu ko
tähystellee niitä hirviä.

Kävin mie nyt tänä syksynä ampumasa sitä hirvikoetta, mutta en mie sitä päässy
läpi ko mie en osunu kunnola siihen tauhlun, mutta olen mie ennenki ampunu niitä
hirviä vaikka ei mulla mithän virallista luppaa ole ollukhan.

Ei sitä hirviä sillä luvala ammuta, eikä se sitä kerkiä siinä kysyhmän ko sitä ampua
roihauttaa kivväärilä.

Mutta oli se viime kesä Suomesa märkä ja kylymä, minun piti aina välilä käyvä täälä
epsaniasa lämmittelemäsä, mutta ei se tääläkhän mithän hirmu helthejä ollu, ei täälä
ollu ko +37 astetta.

Oli se kuulkaa mukava tulla tänne lämmitelehmän aina välilä niitten televisio-ohjelma
kuvvausten välilä, miehän olin semmosena ylleismiehenä siinä Lapin serihvit ja nyt
mie olen tekemässä semmosta Saatanan puhelinkauppiihat sariaa yhele kanavale.

Kyllä siinä kiirettä pittää ko net työntekijät siinä sariasa on semmosia tuuliviirejä ja
niile on pääasia vain pilettäminen ja kassien tyhyjennys.

Voi kauhia ko net on vielä niin avuttomia, että net ei ossaa ees käyvä suihkusa ettei se
vesi valu pitkin kylypyhuohnen lattiiaa, ja sitte net soittaa talomiehele ja valittaa että
suihku ei toimi ko se vuotaa.

Ko net ei ossaa nostaa sitä suihkuverhua sinne amhen sisäpuolele.

Kyllä sitä tuo nykynuoriso on sitte avutonta.

Ei net ossaa myyä mithän kunnola, meuhkaavat vain niisä luureisa ja melekein pakottavat
ihimiset ostamhan semmosta mitä net ei tartte ja jos ei osta, niin sitte net haukkuu asiakhat pataluhiksi ja sen jäläkhen pittää päästä ottamhan huurtheiset lähipaahrin.

Mie vähän ajattelin että miepä vihihjaan tuole mejän Rookele, että täälä olis sille semmonen opetuslapsilauma, mutta sitte mie tulin siihen lopputulokshen, että ei sen hermot kestä niitä kakaroita.

Rooke tekkee sielä Suomesa niitä puhelintöitä ja tykkää siittä oikein kovasti, eikä se
ole nyt etes halukas tulehman tänne epsanihhan.

Senhän piti tulla käyhmän syksylä täälä Malakasa, mutta ko se tuli justhin ennen sitä
matkaa kipiäksi.

Siihen tuli semmosia kummallisia punasia näppyjä, eikä siihen auttanu mikhän voithet,
siihen piti ottaa lisäksi antilooppikuuri ja aina illala sen piti kääriä ittensä siteharshon
sen rasvaukshen jäläkhen.

Yhtenä iltana soli hoksannut että sillä oli siteharso loppunu, ja soli kääriny ittensä vessa-
papehrin.

Ja arvatkaapa mitä soli seuraavana päivänä teheny?

Sillä oli soinu ovikello ja Rooke oli juossu heti aukasehman ovia, eikä ollu muistanu
ollenkhan sitä että sillä on vain ympärilä sitä vessapaperia.

Sielä oven takana oli ollu postiljooni, ja ko se oli nähäny Rooken, niin se oli purskahtanu
nauramhan ihan sikana ja Rooke oli silloin hoksannu että sillä on vain sitä vessapaperia
ympärilhän.

Soli ollu ko muumio jolla alakaa harsot repiämhän.

Naama punasena soli sitte pannu oven kiini ja lähteny takasin kohti makkuuhuonetta
että pääsee takasin leppäähmän niitten näppyjen kans.

Sielä makkuuhuohnesha soli sitte ihimetelly että miksi sielä sänkysä haisee joku kumma,
sitte soli hoksannu että yks sen kissoista oli käyny kusela sänkhyn, vishin ihan pirruuthan.

Soli joutunu siivuahman sänkyn ja vaihtamhan siihen kaikki petivaathet ja laittamhan net
peshun, ja sen jäläkhen soli antanu porttikiellon niile mirreile makkuuhuohneshensa.

Ja sitte rankasuksi soli ostanu niile halapaa kissanhiekkaa ja antanu ruuaksi vain semmosia
kuiva mokuroita, oli net katit sitte lopula uskonhen että Rooke on emäntä talosa eikä het.

Mutta mie en ymmärrä että sillä on niin monta 4 jalakasta mirriä siinä huushollisa ja
vielä oma mirri lisäksi.

Ko mie nyt aloin tuosta suvusta puhuhman, niin tethän muistatta sen minun serkkulikan
joka sielä pääkaupunki seuvula asustaa.

Kevväälä se käväsi täälä kokkeilemasa töitä tuola teollisuusaluhhela ja sen jäläkhen
se palas takasin pääkaupunki seuvule ja sielä se pääsi töihin johonkin virhman.

Mutta ennen ko se alotti sielä virmasa, niin se kävi rentoutumasa vielä Kanariala.

Sillä oli ollu semmonen lasinen ovi parvekhele, ja soli sitte sielä huohneshan ottanu
vähän pohojia iltaa varteen ja sitte soli ollu menosa tupakale parvekkele kauhiala
kiihrelä, ja soli juossu pahki siihen ovhen ko soli ollu kiini.

Siinä soli sitte laattiala maannu tyrmäsä seuraahvan päihvän asti ja siivooja oli sen sitte
siittä löytäny ja mopila soli pyyhki sen naamaa, niin se serkkulikka oli siittä sitte vironnu.

Se kuulema tarkistaa joka aamu pojat, että niilä on kalut kunnosa ko net lähtee työ-
kierroksile pitkin kaupunkia, ei kuulema ole virmale hyvvää mainosta jos työkalut on
rapaset eikä net toimi kunnola, son ottanu oikein syämen asiaksi pittää net vehkhet
kunnosa.

Sitä mie en tiiä että kuka sen serkkulikan omat työkalut tarkistaa.

Niin, mie tuola alusa sanoin siittä eksriimijutusta.

Mie olen jättäny ittele semmosen pienen aluhhen jonne mie järiestän semmosia
eksriimilomia, son semmonen alue josa on maja ja sielä aluhhela liikkuupi villipetoja.

Niitten keskelä pittää majottua ja yrittää päriätä viikko iliman ulukopuolisten apua.

Siinä majasa voipi sitte itte keitellä omat ruuat jos on jotaki saanu kiini, jääkaappia
sielä ei ole ko ei sielä ole sähköjäkhän.

Vesiki pittää kantaa joesta ja ulukohuussi on yhteiskäytösä 10 muun mökin kans,
se luopi semmosta yhteishenkiä.

Illala sielä kokkoontuu semmonen nuotiopiiri, josa laulethan kaiken maaliman lauluja ja jos joku intoutuu tanshaahman, niin sitäki saapi tehä.

Eikä se sitte mikhän eksriimiloma ole, jos sielä olis kaikki mukavuuet, sielä ei saa
käyttää etes kännykkää.

Aina-Impi son ollu välilä niin huonona, että son ollu ihan lasareetisaki asti monta
päivää.

Sielä sairaalasa soli laihtunu monta kilua ko sielä oli ollu niin huonot ruuvat ja sille
oli pitäny tuuva sinne omia evhäjä.

Eikä siittä oltu mithän taaskhan löyvetty, sielä sitä oli makkuutettu ja lopula ko ei muuta
oltu keksitty niin sille oli tehty semmonen leikkaus josa sille oli laitettu kurkun alapuolele,
tissien yläpuolele semmonen niinko mokkula.

Se on kuulema vaivannu aina välilä aika kovastikki.

Ei sollu kuulema voi ees tissiliivejä pittää ja soli askarrellu ittelhen sitten semmoset
väliaikaset rintareput ilimastointiteipistä.

Mie vain ihimettelen, että miksi sinne piti kokonainen nettitikku laittaa, ko olishan
sitä voinu laittaa semmosen pikkusen puhelinkortin sinne leikkaushaahvan, ko se
laite kuulema lähettää jotaki siknaalia lääkärile.

Luulis että se siknaali kulukis semmosesta pienemmästäki pulikasta.

Mie ensin luulin, että se lääkäri voipi jotenki etähoitaa sitä Aina-Impiä ko sille tullee
semmonen tajuttomuuskohtaus, mutta eihän se mithän voi tehä.

Jotaki tietua se tallentaa, mutta itte pittää kuitenkin lääkärile mennä, jos sinne saapi
ajan vaikka samale kuukauvele.

Oli Aina-Impi päässy siihen makneetti kuvhauksen ja sille oli laitettu jotaki ainetta
suohnen ja sillä oli ollu kokoajan semmonen tunne että sillä tullee kuset houshuin ja
silloin ko kone oli ollu siinä pään kohala, niin Aina-Impin otta oli kopsahtanu siihen
laithen kathon, vishin soli siksi ko sillä on niitä rautapaikkoja hamphaisa.

Kävi se Aina-Impi semmosesa kuntoutuksesa syksylä tuon mejän Ämmin kans, ja net
molemmat sano että oli niin rankka kuntoutus, että pitäs päästhä johonkin uuthen
paikhan jotta pallautuis tuosta reissusta.

Sielä oli kuulema ollu semmonen kokki, joka oli aina kattonu alta kulumien ko oli
ruokaa haettu.

Aina-Impi oli sille kerran sanonu, että en mie näistä sinun kattiloista ja muista välitä,
mie vain otan ruokaa, kyllä sie saat nämä astiat pittää.

Sitte se kokki oli vähän heltyny ja jopa hymmyilly Impille, joka oli naama punasena
menny takasin ruokapöythän ja Ämmi oli kysyny että mitä sie punastelet, sitte soli
arvannu että se kokki oli iskeny silimää Impile.

Mie en ole tainnu muistaa sanuakhan että se Impi on nyt varattu nainen ko se on yhesä
sen Kartaanin kans ja niilä on tullu perhheen lissäystäki, ko niilä on semmosia karvasia
lapsia, ko net Hilla ja Naima-Ulias alakaa olehman jo aika isoja.

Hillaki se juosta hiliputtellee ja aina välilä se soittaa mulle ja kertoo omia kuulumisihhan
ja Naima-Ulias on menny kouhlun johon se aikoo pyöräilä syksylä ja kevväälä, talavela
lumen aikhan se aiko hiihtää sinne niin voittaapi net koulun hiihtokilipailut ko on kovasa
kunnossa.

On se kuulkaa sillä se pisnes verisä.

Impi on antanu sille aina 5 euroa ko Naima-Ulihhala on maitohammas irronnu, son laittanu
sen rahan tyynyn alle ja sieltä se poika on sen sitte aamula löytäny.

Nyt se poika oli hoksannu että sillä ei ole ennään niitä maitohamphaja ko sille on kasvanu
tilane net rautahamphat, niin nytten se kerrää sielä koulusa kaikilta eka ja toka luokkalaisilta
niitä niiltä irronheita hamphaja ja sannoo äitilhen että kato ko taas on irronnu hammas.

Ja sitte se on miettiny äähnen, että tuokhan se hammaskeiju hälle sen 5 eurosen tyynyn
alle.

Olihan se tuonu, mutta sitte Aina-Impi oli hoksannu, että eihän sillä pojala voi olla yli
30 maitohammasta ja soli sitten ottanu pojan puhuttelhun, mutta ei se ollu voinu rankasta
sitä ko soli ajatellu että pienestä pittäen son pisnesmies.

Mutta ei se ennään niistä hamphaista mithän maksa.

Son se Naima-Ulias semmonen rovehsoori, niinko se opettaja oli sitä nimittäny ko Aina-Impi
oli käyny sielä koulusa josaki vanhempien vartisa.

Saa nähän siirtääkö net sen joulun jäläkhen toisele luokale.

Miepä kuulkaa muistan yhen asian silloin ko mie olin koulusa, meilä oli sielä semmonen
oikein iso tissinen keittäjä, joka tykkäs työntää net tissit aina sillälaila että oppilhan
pää jäi niitten välhin.

Siinä se sitte heilutteli ittiihän ja motkotti jos joku ei ollu syöny lautasthan tyhyjäksi.

Siittä tuliki miehlen, että kerran ko mejän naapurin poika Pottu-Pekka tuli koulun jäläkhen
meile niinko iltapäivähoithon ko sen isä ja äiti olivat kaupunkila asioila.

Äitinsä oli sanonu sille, että jos net sielä sulle ruokaa tariuavat, niin syö sie oikein kunnola,
niin säästyypi kotona.

Pottu-Pekka teki niinkö äitinsä oli käskeny ja söi kattilallisen pottuja ja puoli kattilallista
lihapullia, ei siinä muu auttanu ko Ämmin piti keittää Äijäle uuvet potut ko se tuli töistä.

Sen jäläkhen se Pottu-Pekka ei päässy ennään meile syöhmän.

Kesäläkö mie olin sielä pohojosesa, niin mie kävin palion kalasa ja kyllä mie sitä kallaa
sainki.

Mie jo yhesä vaihhesa aloin eppäilemhän että mulle kasvaapi evät, ko melekein joka
ruuvala oli kallaa.

Kuulkaatte ko miehän olen täsä välisä ko mie en ole kiriottanu teile mithän, niin miehän
olen teheny venhen, jolla mie sitte kävin kalasa, sillä sitä kallaa varhman niin hyvin tuli
ko oli hyvä vene jolla mie sousin pitkin vesiä.

Siinä mie venhen teon aikana sain aathen, että jos mie ihan virman perustan niitä venhejä
varten, ja nimeksi mie olen ottanu sille Tuonelan Veneveistämö, ja ko mie olen tämmönen
kova työmies, niin miehän siinä semmosen pikkusen autokoriaamonki pistin pysthyn, sen
nimeksi mie laitoin Kalaman pelti.

Olen mie pari tillausta saanu jo venheistä ja naapurin tyttären autua mie hitsasin
kesälä.

Oli se kuulkaa niin reikiä täynä, että ei siihen meinannu saaha hitsattua mithän peltiä,
kyllä net saa aijaa lahoila autoila sielä ruottisa.

Kävin mie maalikylilä vähän rentoutumasa oikein risteilylä.

Sielä mie Rovaniemelä pitkin Kemijokia seilasin semmosesa risteilyaluksela, ja sielä
oli sitte lystiä.

Met olthin semmosela isomala porukala liikhelä ja sielä laivala oli semmonen
Kassi-Alamaki matkasa.

Se Kassi-Alama iski silimänsä yhthen mejän seuruuhen jäsehnen ja soli koko ajan
sen kimpusa, se pussas niin kovasti että huulipunat oli pitkin poskia ja Pönttö Paavon
huulet oli aivan ruvele pussattu.

Niihin se sitte haki apoteekista sitä pepantteenirasvaa ko sillä ei ollu kotona tummelia.

Tethän tiijättä että se tummeli on melekeinpä parasta aurinkorasvaa, sillä ruskettuupi
hyvin ja se soppii niin ihimisile ko lehemän tisselekki.

Mie muistan ko se minun kummitäti kävi joskus silloin Kanariala ko mie olin semmonen
tosi pieni, se otti aina Tummelia matkhan ko se lähti sinne tyyneile makkaahman ja se
ko se tuli takasin soli ko net aina aurinkosa olhet miehet, mie en voi sanua sitä nimiä
täsä mutta kyllä tet tiijättä mitä mie tarkotan.

Kävinhän se mie hillastamasaki muutamhan kerthan ja tänä vuona oli oikein hyvä
hillavuosi.

Mutta kävi mulla sielä yhen kerran köpelösti, ko mie ajoin laiskuutta sen minun auton
niin lähele jänkänlaitaa että mie jäin sitte kiini sinne jänkhäle.

Sielä mie kuulkaa möyrin sen auton ympärilä ja yritin kaivaa ja laittaa sinne renkhajen
alle risuja muita että mie pääsisin sieltä poijes.

Lopula mie sitte lähin kävelemhän kothin ja aattelin että mie pyyän vähän apuja sieltä,
ko enhän mie voinu soittaa kellekhän ko mulla ei ollu puhelin matkasa ja eikä sitä oikein
viitti kaikile huuvella nuista mariapaikoista, mutta pakko minun oli nöyrtyä ja tahtua kavereja jeleppaahman siinä auton nostosa.

Kyllä mie olin väsyny sen reissun jäläkhen ja aattelin että mie olen kyllä ansainnu
semmosen risteilymatkan.

En mithän porrauslauttaa ajatellu, ko mie tulin siihen tulokshen, että kyllä mulle ihan
tuomonen jokiristeily riittääpi niinko mie tuola jo vähän aikasemmin siittä kerroinki.

En se miekhän ole iliman lääkärisä käyntejä säilyny.

Mieki kävin semmosesa putkikuvvauksesa ja niistä kuvista näky että mutta oli räkkää
pääsä, olenhan mie aina sen tienny että mie olen välilä oikia räkänokka, mutta että se
räkä oli oikein teheny pesän minun päähän.

Mie sain sitten lähethen semmosele korvapesialistile joka katto nuita minun korvia ja
sano että net on niin tukosa, että pittää ottaa imuri eshin.

Siinä mie ajattelin että on siinäki lääkäri ko kesken potihlan hoijon aikoo alakaa imuroihman,
mutta se tuli siihen minun viehren ja laitto minun korhvan semmosen rautasen ratin ja otti
jonku suhisevan laithen käthensä.

Seuraavaksi mie kuulin vain kauhiia rahinaa ja välilä kuulu semmosia napsahuksia ko
net räät ja vaikut lähti sieltä korvista ulos.

Pääki keveni ainaki puolela kilola ja kuuloki parani niin palion että mie kuulin ko naapuri-
huohnesa putos neula lattiale, pittää vishin käyvä putsauttamasa nuot korvat aina 10 vuojen
välein.

Eikä siinä vielä ollu kaikki, tuskin puoliakhan.

Se minun lääkäri katto niitä kuvia minusta ja sano, että mulla on joku tukos tuola niskasa.

Sen selekäytimen pitäs olla ko puutarhaletku, mutta mulla on sielä yks semmonen
paikka joka on ko mehupilli, eikä siittä pääse kaikki nesthen valuhman ylös ja alas.

Nyt mie sitte ootan sitä, että mulle tehhän se putken puhistus, sielä pittää kuulema
jotaki palikkoja saaha siirrettyä oikeishin paikhoin, son vähän ko pellais tetristä.

Sillonko mie olin sielä Luosthola, niin mie otin käythön sen minun rakhan moottoripyörän
ja sillä mie sitte kurhauttelin pitkin hiekkateitä ja välilä kävin Sotankyläsä viinakaupasa.

Pittää vishin hommata semmonen kypärä josa on se vissiiri, ko mulla on semmone
kypärä joka on ko potta.

Se pääsä ko aijaa niin, sääsket hakkaa naamaa ja jos on suu auki, niin suu on täynä
sääskiä ja kärpäsiä.

Vähän ennen ko mie tulin tänne etehlän, niin sinne pohojehen sato lumet maahan,
ja mie kävin laittamasa sen minun piilopirtin talavikunhthon, ja siinä samala reissula
met Naima-Ulihhan kans paistethin makkarat nuotiola.

Sielä met sitte vielä sammoilthin pitkin mettää ja koitethin kattua että näkkyykö
sielä hirven jäläkiä.

Mullehan se yks lääkäri täälä epsaniasa määräs että minun pittää kävellä vähän
enemmän jotta net nuo minun jalat alakas toimimhan paremmin, niin miehän kuulkaa
ostin oikein lääkärin määräyksestä uuvet lenkkarit ja net jalasa mie olen nyt sitte
käyny tekemäsä semmosia kävelylenkkejä rannala.

Yhtenä päivänä mie näin ko sielä oli häät, sielä se hääpari käveli kaikki juhulavaathet
päälä pitkin rantapulevartia.

Mie en tiijä olikhan se epsanialainen versio siittä ensi reheveiltä avihhon, mutta joka
taphauksesa ko mulla ei tietenkhän ollu riisiä matkasa niin mie heittelin sen hääparin
pääle hiekkaa, niinko net heittellee niitä riisejä kirkon porthaila.

Pittää vain toivua että niitten liitosta ei tule yhtä myrskysää ko se meri oli silloin.

Sattu se mulle tuosa yhtenä päivänä pikkunen onnettomuuski ko mie olin ajelemassa
mopola tuola kaupunkila.

Sielä kuluki yks rouva semmonen lyhyt mekko päälä ja ko tuli pikkunen tuulen puuska,
niin sillähän vilahti pikkuhousut, miekö niitä jäin tuijottamhan, niin miehän otin ja vetin  
lipat sillä mopola.

Siinä mie sitte keskelä katua makasin tyrmistynhenä ja se rouva tuli siihen auttamhan
minua pysthyn, ja miehän heittäyvyin ihan avuttomaksi että enhän mie pääse tästä ylös
ja henkiäki ahistaa niin että pitäs saaha tekohenkitystä.

En mie sitä tekohenkitystä saanu, muuta ko korvatillikan.

Mie olen täsä kuulkaa pohtinu semmosta asiaa, että onkhan mulla menopaussi vai
pittääkö sanua vaihevuojet, ko mulla on aina kuuma ja taisin mie siittä sanua
lääkärilekki.

Se vain alako nauramhan ja sano että hälläki on sitten vaihevuojet ja sitte se näytti
ikkunasta ko ihimiset kulukivat kavula vähisä vaatheisa ja sano että nuilaki on vaihe-
vuojet, niilläkin on kuuma.

Niin mie sitte rauhotuin ja niin met sitte yhesä päätethin, että ei mulla ole mikhän
menopaussi, mulla on vain kuuma.

Mutta on mulla toinenki asia mitä mie olen miettiny.

Ko miehän tulen kohta siihen miehen ikhän, ja sitähän sanothan että silloin alakaa
se viienkympin villlitys, mutta ko mie en ossaa päättää että alakaako se kuinka palion
ennen ko mie täytän sen 50, vai alakaako se vasta silloin ja mitkä net on ne oihret jotka
siittä villityksestä tullee.

Kaikilta joilta mie olen sitä kysyny, niin net sannoo että kyllä sie sitte huomaat ko
se alakaa.

Ei se vishin auta ko ottaa vain että se villitys antaa ittesthän merkkejä, jos jollaki
on antaa hyviä vinkkejä mitenkä se villitys alakaa näkyhmän niin mulle voipi kiritottaa
niistä.

Olin mie täsä vasta semmosena turistiophanaki yhele pariskunnale ko net oli
lommailemasa täälä.

Net tahto nähä vähän muutaki ko hotellin ja lähikaupan.

Miehän vanhana matkatoimistopisnesmiehenä järiestin niile huohneiston oikein
kommeilla näköaloila ja siinä oli makkuuhuone joka oli korkiammalako olohuone.

Sielä net sitte vietti lommaa ja net otti aurinkua rannala ja yhtenä päivänä ko Heleka
oli lähtenyt aamulenkile kaupunkile, niin Julli oli menny yksin rannale.

Ranta oli ollu vielä siihen aikhan meleko tyhyjä ko Julli oli sinne menny, ja soli jääny
siihen omale paikalhen ja ottanu siinä aurinkua vattale, ja eikä siinä ollu menny
kauvaa ko sen molemile puolile oli tullu kaks naisturistia ottamhan aurinkua.

Net oli molemmat riipashe pikinien yläosat poies ja olhe siinä tissisilhän, ja ko se
Julli ei ollu semmoshen tottunu että melekin suuhun tulhan, niin soli kääntyny
mahalhen ottamhan aurinkua.

Siinä soli sitten maannu niin kauvon että rantahiekhan oli tullu iso kolo ja sen selekä
oli palanu, ei siinä auttanu ko pyytää Helekaa levittämhän rasvaa selekhän sielä hotelila.

Met käythin sitten yhtenä päivänä kiertoajelula Vuenkirolasa ja Mihaksesa.

Methän melekein eksythins sielä Vuenkirolasa, mutta onneksi sieltä kuitenkin
selevithin sinne vuorile, josa Heleka halus käyvä rattastamasa aaseila sen
ystävätterensä kansa.

Sielä pittää kuulema maksaa niistä jos kuvvaa niitä aaseja, mutta miehän otin
semmosia salakuvia, enkä mie ole ennenkhän elukkojen kuvvaamisesta maksanu.

Meinasin mie käyvä itte ajelula semmosela riksala, mutta en mie sitte kuitenhan
viittiny.

Sillä aikaa ko tytöt oli sillä aasiajelula, niin mie sivistin ittiäniä kävin kattomasa
mitä aartheja sielä kivikirkosa oli.

Kyllä soli kuulkaa vähän erilainen ko net suomalaiset kirkot jokka vuotaa katoista.

Ko met olthin tehty se turistikierros, niin met menthin sitte syöhmän Torremoliinokshen.

Mie olin varannu pöyvän sieltä yhestä hienosta ravintolasta ja sinne met sitte
menthin syöhmän.

Sielä met sitte tutkithin ruokalistaa ja mie tilasin ittele semmosen etana-annoksen
ja net muut ihimetteli että mitenkä mie voin semmosta syyvä.

Ja ko mie olin jostaki lukenu että se marsalkka Mannerheimin mieliruoka oli ollu jotaki
vorsmarskkia, ja ko mie en ollu koskhan semmosta syöny, niin mie otin semmosta
sitten pääruuvaksi.

Soli kyllä aika hyvvää, että kyllä mie voin sitä toisenki kerran syyvä.

Net toiset otti semmosia perintheisiä liharuokia ko net ei vishin olhe koskhan syöhne
etanoita ja soli niistä kummallista.

Mutta voi kauhia ko olen nyt istunu täsä pääthelä niin pitkhän että mulle on vishin tullu peräpukamatki.

Miepä lähen nyt laittamhan vähän tuota pukamavoietta kaikhin silihmin, se kuulema
poistaa myös silimäpussit.

Käykääpä ostamasa pukamavoijetta ja levittäkkää sitä silimäpushein pikkujoulujen
jäläkhen.

Asta lueko amikos i pesos a totos

Naima-Aslak
pisnesmän-vuoristoneuvos