Kuumia aaltoja ja viienkympin villitys

Hölökyn kölökyn, nunnuka nunnuka!

Soon mie, Naima-Aslakki, mie olen päk, vieläkö tet muistatta minut?

Nyt on kuulkaatte menny luvattoman pitkhän siittä ko mie viimeksi teile
kiriottelin kuulumisia, melekein siittä on kohta kokonainen vuosi menny.

Mulla on ollu niin kova kiire, että perskarvatki on parhin kerthan palah-
ne ko on ollu semmosta matala lentua.

Kauhiat rakkulat on ollu tuola kankkujen suunala, sinne mie olen joutu-
nu levittämhän erilailsia salavoja ja sillon ko net palovammat oli pahim-
milhan, niin mie istuin vesisaavisa joka oli täynä jääpaloja että se perse
vähän jäähtyis.

Mutta nyt mie olen jo voiton puolela tuosa asiasa ko mie olen teheny
päätöksen, että mie hävitän tuon matkatoimistopisneksen, mutta en
mie ihan kokohnan tuomosista eksriimimatkailusta luovu.

Kyllä mie vielä semmosia pikkusia elämyshetkiä järiestelen.

Mie olen ollu vaatemallina viime syksynä, silloin mie olin kuvvaamasa
tämän syksyn muotia hirvenmettästykshen.

Kyllä son niin, että ei se muoti ole ainuasthan naisten juttu, kyllä met
miehetki vaatheja piethän.

Siihen hirvenmettästysmallisthon kuulu semmonen oikein laatukas
lihanleikkaus essu ja se on semmosta lappilaista tisainnia, sen on suu-
nitellu Ulpu Räätäli.

Siinä ei kaikenlaiset veriroiskhet heti näy ja son heleppo puhistaa liho-
jen palottelun jäläkhen.

Siihen samhan aihheshen kuulu kans semmonen hirvilavan esittely,
siihen tuli semmoset tirkistysaukot ja siihen saapi lisävarusthena pie-
nen lämmittimen ettei palellu ko tähystellee niitä hirviä.

Kävin mie nyt tänä syksynä ampumasa sitä hirvikoetta, mutta en mie
sitä päässy läpi ko mie en osunu kunnola siihen tauhlun, mutta olen mie
ennenki ampunu niitä hirviä vaikka ei mulla mithän virallista luppaa ole
ollukhan.

Ei sitä hirviä sillä luvala ammuta, eikä se sitä kerkiä siinä kysyhmän
ko sitä ampua roihauttaa kivväärilä.

Mutta oli se viime kesä Suomesa märkä ja kylymä, minun piti aina väli-
lä käyvä täälä epsaniasa lämmittelemäsä, mutta ei se tääläkhän mithän
hirmu helthejä ollu, ei täälä ollu ko +37 astetta.

Oli se kuulkaa mukava tulla tänne lämmitelehmän aina välilä niitten
televisio-ohjelma kuvvausten välilä, miehän olin semmosena ylleismie-
henä siinä Lapin serihvit ja nyt mie olen tekemässä semmosta Saata-
nan puhelinkauppiihat sariaa yhele kanavale.

Kyllä siinä kiirettä pittää ko net työntekijät siinä sariasa on semmosia
tuuliviirejä ja niile on pääasia vain pilettäminen ja kassien tyhyjennys.

Voi kauhia ko net on vielä niin avuttomia, että net ei ossaa ees käyvä
suihkusa ettei se vesi valu pitkin kylypyhuohnen lattiiaa, ja sitte net
soittaa talomiehele ja valittaa että suihku ei toimi ko se vuotaa.

Ko net ei ossaa nostaa sitä suihkuverhua sinne amhen sisäpuolele.

Kyllä sitä tuo nykynuoriso on sitte avutonta.

Ei net ossaa myyä mithän kunnola, meuhkaavat vain niisä luureisa ja
melekein pakottavat ihimiset ostamhan semmosta mitä net ei tartte ja
jos ei osta, niin sitte net haukkuu asiakhat pataluhiksi ja sen jäläkhen
pittää päästä ottamhan huurtheiset lähipaahrin.

Mie vähän ajattelin että miepä vihihjaan tuole mejän Rookele, että tää-
lä olis sille semmonen opetuslapsilauma, mutta sitte mie tulin siihen
lopputulokshen, että ei sen hermot kestä niitä kakaroita.

Rooke tekkee sielä Suomesa niitä puhelintöitä ja tykkää siittä oikein
kovasti, eikä se ole nyt etes halukas tulehman tänne epsanihhan.

Senhän piti tulla käyhmän syksylä täälä Malakasa, mutta ko se tuli just-
hin ennen sitä matkaa kipiäksi.

Siihen tuli semmosia kummallisia punasia näppyjä, eikä siihen auttanu
mikhän voithet, siihen piti ottaa lisäksi antilooppikuuri ja aina illala sen
piti kääriä ittensä siteharshon sen rasvaukshen jäläkhen.

Yhtenä iltana soli hoksannut että sillä oli siteharso loppunu, ja soli kää-
riny ittensä vessa-papehrin.

Ja arvatkaapa mitä soli seuraavana päivänä teheny?

Sillä oli soinu ovikello ja Rooke oli juossu heti aukasehman ovia, eikä
ollu muistanu ollenkhan sitä että sillä on vain ympärilä sitä vessapape-
ria.

Sielä oven takana oli ollu postiljooni, ja ko se oli nähäny Rooken, niin
se oli purskahtanu nauramhan ihan sikana ja Rooke oli silloin hoksannu
että sillä on vain sitä vessapaperia ympärilhän.

Soli ollu ko muumio jolla alakaa harsot repiämhän.

Naama punasena soli sitte pannu oven kiini ja lähteny takasin kohti mak-
kuuhuonetta että pääsee takasin leppäähmän niitten näppyjen kans.

Sielä makkuuhuohnesha soli sitte ihimetelly että miksi sielä sänkysä
haisee joku kumma, sitte soli hoksannu että yks sen kissoista oli käyny
kusela sänkhyn, vishin ihan pirruuthan.

Soli joutunu siivuahman sänkyn ja vaihtamhan siihen kaikki petivaath-
et ja laittamhan net peshun, ja sen jäläkhen soli antanu porttikiellon
niile mirreile makkuuhuohneshensa.

Ja sitte rankasuksi soli ostanu niile halapaa kissanhiekkaa ja antanu
ruuaksi vain semmosia kuiva mokuroita, oli net katit sitte lopula uskon-
hen että Rooke on emäntä talosa eikä het.

Mutta mie en ymmärrä että sillä on niin monta 4 jalakasta mirriä sii-
nä huushollisa ja vielä oma mirri lisäksi.

Ko mie nyt aloin tuosta suvusta puhuhman, niin tethän muistatta sen
minun serkkulikan joka sielä pääkaupunki seuvula asustaa.

Kevväälä se käväsi täälä kokkeilemasa töitä tuola teollisuusaluhhela
ja sen jäläkhen se palas takasin pääkaupunki seuvule ja sielä se pää-
si töihin johonkin virhman.

Mutta ennen ko se alotti sielä virmasa, niin se kävi rentoutumasa vie-
lä Kanariala.

Sillä oli ollu semmonen lasinen ovi parvekhele, ja soli sitte sielä huoh-
neshan ottanu vähän pohojia iltaa varteen ja sitte soli ollu menosa tu-
pakale parvekkele kauhiala kiihrelä, ja soli juossu pahki siihen ovhen
ko soli ollu kiini.

Siinä soli sitte laattiala maannu tyrmäsä seuraahvan päihvän asti ja
siivooja oli sen sitte siittä löytäny ja mopila soli pyyhki sen naamaa,
niin se serkkulikka oli siittä sitte vironnu.

Se kuulema tarkistaa joka aamu pojat, että niilä on kalut kunnosa ko
net lähtee työkierroksile pitkin kaupunkia, ei kuulema ole virmale hyv-
vää mainosta jos työkalut on rapaset eikä net toimi kunnola, son otta-
nu oikein syämen asiaksi pittää net vehkhet kunnosa.

Sitä mie en tiiä että kuka sen serkkulikan omat työkalut tarkistaa.

Niin, mie tuola alusa sanoin siittä eksriimijutusta.

Mie olen jättäny ittele semmosen pienen aluhhen jonne mie järiestän
semmosia eksriimilomia, son semmonen alue josa on maja ja sielä aluh-
hela liikkuupi villipetoja.

Niitten keskelä pittää majottua ja yrittää päriätä viikko iliman uluko-
puolisten apua.

Siinä majasa voipi sitte itte keitellä omat ruuat jos on jotaki saanu kii-
ni, jääkaappia sielä ei ole ko ei sielä ole sähköjäkhän.

Vesiki pittää kantaa joesta ja ulukohuussi on yhteiskäytösä 10 muun
mökin kans, se luopi semmosta yhteishenkiä.

Illala sielä kokkoontuu semmonen nuotiopiiri, josa laulethan kaiken maa-
liman lauluja ja jos joku intoutuu tanshaahman, niin sitäki saapi tehä.

Eikä se sitte mikhän eksriimiloma ole, jos sielä olis kaikki mukavuuet,
sielä ei saa käyttää etes kännykkää.

Aina-Impi son ollu välilä niin huonona, että son ollu ihan lasareetisaki
asti monta päivää.

Sielä sairaalasa soli laihtunu monta kilua ko sielä oli ollu niin huonot
ruuvat ja sille oli pitäny tuuva sinne omia evhäjä.

Eikä siittä oltu mithän taaskhan löyvetty, sielä sitä oli makkuutettu ja
lopula ko ei muuta oltu keksitty niin sille oli tehty semmonen leikkaus
josa sille oli laitettu kurkun alapuolele, tissien yläpuolele semmonen
niinko mokkula.

Se on kuulema vaivannu aina välilä aika kovastikki.

Ei sollu kuulema voi ees tissiliivejä pittää ja soli askarrellu ittelhen sit-
te semmoset väliaikaset rintareput ilimastointiteipistä.

Mie vain ihimettelen, että miksi sinne piti kokonainen nettitikku laittaa,
ko olishan sitä voinu laittaa semmosen pikkusen puhelinkortin sinne
leikkaushaahvan, ko se laite kuulema lähettää jotaki siknaalia lääkärile.

Luulis että se siknaali kulukis semmosesta pienemmästäki pulikasta.

Mie ensin luulin, että se lääkäri voipi jotenki etähoitaa sitä Aina-Impiä
ko sille tullee semmonen tajuttomuuskohtaus, mutta eihän se mithän
voi tehä.

Jotaki tietua se tallentaa, mutta itte pittää kuitenkin lääkärile mennä,
jos sinne saapi ajan vaikka samale kuukauvele.

Oli Aina-Impi päässy siihen makneetti kuvhauksen ja sille oli laitettu
jotaki ainetta suohnen ja sillä oli ollu kokoajan semmonen tunne että
sillä tullee kuset houshuin ja silloin ko kone oli ollu siinä pään kohala,
niin Aina-Impin otta oli kopsahtanu siihen laithen kathon, vishin soli
siksi ko sillä on niitä rautapaikkoja hamphaisa.

Kävi se Aina-Impi semmosesa kuntoutuksesa syksylä tuon mejän Ämmin
kans, ja net molemmat sano että oli niin rankka kuntoutus, että pitäs
päästhä johonkin uuthen paikhan jotta pallautuis tuosta reissusta.

Sielä oli kuulema ollu semmonen kokki, joka oli aina kattonu alta kulu-
mien ko oli ruokaa haettu.

Aina-Impi oli sille kerran sanonu, että en mie näistä sinun kattiloista ja
muista välitä, mie vain otan ruokaa, kyllä sie saat nämä astiat pittää.

Sitte se kokki oli vähän heltyny ja jopa hymmyilly Impille, joka oli naa-
ma punasena menny takasin ruokapöythän ja Ämmi oli kysyny että mi-
tä sie punastelet, sitte soli arvannu että se kokki oli iskeny silimää
Impile.

Mie en ole tainnu muistaa sanuakhan että se Impi on nyt varattu nainen
ko se on yhesä sen Kartaanin kans ja niilä on tullu perhheen lissäystäki,
ko niilä on semmosia karvasia lapsia, ko net Hilla ja Naima-Ulias alakaa
olehman jo aika isoja.

Hillaki se juosta hiliputtellee ja aina välilä se soittaa mulle ja kertoo
omia kuulumisihhan ja Naima-Ulias on menny kouhlun johon se aikoo
pyöräilä syksylä ja kevväälä, talavela lumen aikhan se aiko hiihtää sinne
niin voittaapi net koulun hiihtokilipailut ko on kovasa kunnossa.

On se kuulkaa sillä se pisnes verisä.

Impi on antanu sille aina 5 euroa ko Naima-Ulihhala on maitohammas
irronnu, son laittanu sen rahan tyynyn alle ja sieltä se poika on sen sitte
aamula löytäny.

Nyt se poika oli hoksannu että sillä ei ole ennään niitä maitohamphaja
ko sille on kasvanu tilane net rautahamphat, niin nytten se kerrää sielä
koulusa kaikilta eka ja toka luokkalaisilta niitä niiltä irronheita hampha-
ja ja sannoo äitilhen että kato ko taas on irronnu hammas.

Ja sitte se on miettiny äähnen, että tuokhan se hammaskeiju hälle sen
5 eurosen tyynyn alle.

Olihan se tuonu, mutta sitte Aina-Impi oli hoksannu, että eihän sillä
pojala voi olla yli 30 maitohammasta ja soli sitten ottanu pojan puhut-
telhun, mutta ei se ollu voinu rankasta sitä ko soli ajatellu että pienes-
tä pittäen son pisnesmies.

Mutta ei se ennään niistä hamphaista mithän maksa.

Son se Naima-Ulias semmonen rovehsoori, niinko se opettaja oli sitä
nimittäny ko Aina-Impi oli käyny sielä koulusa josaki vanhempien var-
tisa.

Saa nähän siirtääkö net sen joulun jäläkhen toisele luokale.

Miepä kuulkaa muistan yhen asian silloin ko mie olin koulusa, meilä
oli sielä semmonen oikein iso tissinen keittäjä, joka tykkäs työntää
net tissit aina sillälaila että oppilhan pää jäi niitten välhin.

Siinä se sitte heilutteli ittiihän ja motkotti jos joku ei ollu syöny lautast-
han tyhyjäksi.

Siittä tuliki miehlen, että kerran ko mejän naapurin poika Pottu-Pekka
tuli koulun jäläkhen meile niinko iltapäivähoithon ko sen isä ja äiti oli-
vat kaupunkila asioila.

Äitinsä oli sanonu sille, että jos net sielä sulle ruokaa tariuavat, niin
syö sie oikein kunnola, niin säästyypi kotona.

Pottu-Pekka teki niinkö äitinsä oli käskeny ja söi kattilallisen pottuja
ja puoli kattilallista lihapullia, ei siinä muu auttanu ko Ämmin piti keit-
tää Äijäle uuvet potut ko se tuli töistä.

Sen jäläkhen se Pottu-Pekka ei päässy ennään meile syöhmän.

Kesäläkö mie olin sielä pohojosesa, niin mie kävin palion kalasa ja kyl-
lä mie sitä kallaa sainki.

Mie jo yhesä vaihhesa aloin eppäilemhän että mulle kasvaapi evät, ko
melekein joka ruuvala oli kallaa.

Kuulkaatte ko miehän olen täsä välisä ko mie en ole kiriottanu teile
mithän, niin miehän olen teheny venhen, jolla mie sitte kävin kalasa,
sillä sitä kallaa varhman niin hyvin tuli ko oli hyvä vene jolla mie sousin
pitkin vesiä.

Siinä mie venhen teon aikana sain aathen, että jos mie ihan virman pe-
rustan niitä venhejä varten, ja nimeksi mie olen ottanu sille Tuonelan
Veneveistämö, ja ko mie olen tämmönen kova työmies, niin miehän siinä
semmosen pikkusen autokoriaamonki pistin pysthyn, sen nimeksi mie
laitoin Kalaman pelti.

Olen mie pari tillausta saanu jo venheistä ja naapurin tyttären autua mie
hitsasin kesälä.

Oli se kuulkaa niin reikiä täynä, että ei siihen meinannu saaha hitsattua
mithän peltiä, kyllä net saa aijaa lahoila autoila sielä ruottisa.

Kävin mie maalikylilä vähän rentoutumasa oikein risteilylä.

Sielä mie Rovaniemelä pitkin Kemijokia seilasin semmosesa risteily-
aluksela, ja sielä oli sitte lystiä.

Met olthin semmosela isomala porukala liikhelä ja sielä laivala oli sem-
monen Kassi-Alamaki matkasa.

Se Kassi-Alama iski silimänsä yhthen mejän seuruuhen jäsehnen ja soli
koko ajan sen kimpusa, se pussas niin kovasti että huulipunat oli pitkin
poskia ja Pönttö Paavon huulet oli aivan ruvele pussattu.

Niihin se sitte haki apoteekista sitä pepantteenirasvaa ko sillä ei ollu
kotona tummelia.

Tethän tiijättä että se tummeli on melekeinpä parasta aurinkorasvaa,
sillä ruskettuupi hyvin ja se soppii niin ihimisile ko lehemän tisselekki.

Mie muistan ko se minun kummitäti kävi joskus silloin Kanariala ko mie
olin semmonen tosi pieni, se otti aina Tummelia matkhan ko se lähti sin-
ne tyyneile makkaahman ja se ko se tuli takasin soli ko net aina aurinko-
sa olhet miehet, mie en voi sanua sitä nimiä täsä mutta kyllä tet tiijättä
mitä mie tarkotan.

Kävinhän se mie hillastamasaki muutamhan kerthan ja tänä vuona oli
oikein hyvä hillavuosi.

Mutta kävi mulla sielä yhen kerran köpelösti, ko mie ajoin laiskuutta
sen minun auton niin lähele jänkänlaitaa että mie jäin sitte kiini sinne
jänkhäle.

Sielä mie kuulkaa möyrin sen auton ympärilä ja yritin kaivaa ja laittaa
sinne renkhajen alle risuja muita että mie pääsisin sieltä poijes.

Lopula mie sitte lähin kävelemhän kothin ja aattelin että mie pyyän
vähän apuja sieltä, ko enhän mie voinu soittaa kellekhän ko mulla ei
ollu puhelin matkasa ja eikä sitä oikein viitti kaikile huuvella nuista
mariapaikoista, mutta pakko minun oli nöyrtyä ja tahtua kavereja jelep-
paahman siinä auton nostosa.

Kyllä mie olin väsyny sen reissun jäläkhen ja aattelin että mie olen kyl-
lä ansainnu semmosen risteilymatkan.

En mithän porrauslauttaa ajatellu, ko mie tulin siihen tulokshen, että
kyllä mulle ihan tuomonen jokiristeily riittääpi niinko mie tuola jo vähän
aikasemmin siittä kerroinki.

En se miekhän ole iliman lääkärisä käyntejä säilyny.

Mieki kävin semmosesa putkikuvvauksesa ja niistä kuvista näky että
mutta oli räkkää pääsä, olenhan mie aina sen tienny että mie olen vä-
lilä oikia räkänokka, mutta että se räkä oli oikein teheny pesän minun
päähän.

Mie sain sitten lähethen semmosele korvapesialistile joka katto nuita
minun korvia ja sano että net on niin tukosa, että pittää ottaa imuri
eshin.

Siinä mie ajattelin että on siinäki lääkäri ko kesken potihlan hoijon ai-
koo alakaa imuroihman, mutta se tuli siihen minun viehren ja laitto mi-
nun korhvan semmosen rautasen ratin ja otti jonku suhisevan laithen
käthensä.

Seuraavaksi mie kuulin vain kauhiia rahinaa ja välilä kuulu semmosia
napsahuksia ko net räät ja vaikut lähti sieltä korvista ulos.

Pääki keveni ainaki puolela kilola ja kuuloki parani niin palion että mie
kuulin ko naapurihuohnesa putos neula lattiale, pittää vishin käyvä put-
sauttamasa nuot korvat aina 10 vuojen välein.

Eikä siinä vielä ollu kaikki, tuskin puoliakhan.

Se minun lääkäri katto niitä kuvia minusta ja sano, että mulla on joku
tukos tuola niskasa.

Sen selekäytimen pitäs olla ko puutarhaletku, mutta mulla on sielä yks
semmonen paikka joka on ko mehupilli, eikä siittä pääse kaikki nest-
hen valuhman ylös ja alas.

Nyt mie sitte ootan sitä, että mulle tehhän se putken puhistus, sielä
pittää kuulema jotaki palikkoja saaha siirrettyä oikeishin paikhoin, son
vähän ko pellais tetristä.

Sillonko mie olin sielä Luosthola, niin mie otin käythön sen minun rak-
han moottoripyörän ja sillä mie sitte kurhauttelin pitkin hiekkateitä ja
välilä kävin Sotankyläsä viinakaupasa.

Pittää vishin hommata semmonen kypärä josa on se vissiiri, ko mulla
on semmone kypärä joka on ko potta.

Se pääsä ko aijaa niin, sääsket hakkaa naamaa ja jos on suu auki, niin
suu on täynä sääskiä ja kärpäsiä.

Vähän ennen ko mie tulin tänne etehlän, niin sinne pohojehen sato lu-
met maahan, ja mie kävin laittamasa sen minun piilopirtin talavikunt-
hon, ja siinä samala reissula met Naima-Ulihhan kans paistethin mak-
karat nuotiola.

Sielä met sitte vielä sammoilthin pitkin mettää ja koitethin kattua että
näkkyykö sielä hirven jäläkiä.

Mullehan se yks lääkäri täälä epsaniasa määräs että minun pittää kä-
vellä vähän enemmän jotta net nuo minun jalat alakas toimimhan pare-
mmin, niin miehän kuulkaa ostin oikein lääkärin määräyksestä uuvet
lenkkarit ja net jalasa mie olen nyt sitte käyny tekemäsä semmosia
kävelylenkkejä rannala.

Yhtenä päivänä mie näin ko sielä oli häät, sielä se hääpari käveli kaikki
juhulavaathet päälä pitkin rantapulevartia.

Mie en tiijä olikhan se epsanialainen versio siittä ensi reheveiltä avih-
hon, mutta joka taphauksesa ko mulla ei tietenkhän ollu riisiä matka-
sa niin mie heittelin sen hääparin pääle hiekkaa, niinko net heittellee
niitä riisejä kirkon porthaila.

Pittää vain toivua että niitten liitosta ei tule yhtä myrskysää ko se meri
oli silloin.

Sattu se mulle tuosa yhtenä päivänä pikkunen onnettomuuski ko mie
olin ajelemassa mopola tuola kaupunkila.

Sielä kuluki yks rouva semmonen lyhyt mekko päälä ja ko tuli pikkunen
tuulen puuska, niin sillähän vilahti pikkuhousut, miekö niitä jäin tuijot-
tamhan, niin miehän otin ja vetin  lipat sillä mopola.

Siinä mie sitte keskelä katua makasin tyrmistynhenä ja se rouva tuli
siihen auttamhan minua pysthyn, ja miehän heittäyvyin ihan avuttomak-
si että enhän mie pääse tästä ylös ja henkiäki ahistaa niin että pitäs
saaha tekohenkitystä.

En mie sitä tekohenkitystä saanu, muuta ko korvatillikan.

Mie olen täsä kuulkaa pohtinu semmosta asiaa, että onkhan mulla meno-
paussi vai pittääkö sanua vaihevuojet, ko mulla on aina kuuma ja taisin
mie siittä sanua lääkärilekki.

Se vain alako nauramhan ja sano että hälläki on sitten vaihevuojet ja
sitte se näytti ikkunasta ko ihimiset kulukivat kavula vähisä vaatheisa
ja sano että nuilaki on vaihe-vuojet, niilläkin on kuuma.

Niin mie sitte rauhotuin ja niin met sitte yhesä päätethin, että ei mulla
ole mikhän menopaussi, mulla on vain kuuma.

Mutta on mulla toinenki asia mitä mie olen miettiny.

Ko miehän tulen kohta siihen miehen ikhän, ja sitähän sanothan että
silloin alakaa se viienkympin villlitys, mutta ko mie en ossaa päättää
että alakaako se kuinka palion ennen ko mie täytän sen 50, vai alakaa-
ko se vasta silloin ja mitkä net on ne oihret jotka siittä villityksestä tul-
lee.

Kaikilta joilta mie olen sitä kysyny, niin net sannoo että kyllä sie sitte
huomaat ko se alakaa.

Ei se vishin auta ko ottaa vain että se villitys antaa ittesthän merkkejä,
jos jollaki on antaa hyviä vinkkejä mitenkä se villitys alakaa näkyhmän
niin mulle voipi kiritottaa niistä.

Olin mie täsä vasta semmosena turistiophanaki yhele pariskunnale ko
net oli lommailemasa täälä.

Net tahto nähä vähän muutaki ko hotellin ja lähikaupan.

Miehän vanhana matkatoimistopisnesmiehenä järiestin niile huohneis-
ton oikein kommeilla näköaloila ja siinä oli makkuuhuone joka oli kor-
kiammalako olohuone.

Sielä net sitte vietti lommaa ja net otti aurinkua rannala ja yhtenä päi-
vänä ko Heleka oli lähtenyt aamulenkile kaupunkile, niin Julli oli menny
yksin rannale.

Ranta oli ollu vielä siihen aikhan meleko tyhyjä ko Julli oli sinne menny,
ja soli jääny siihen omale paikalhen ja ottanu siinä aurinkua vattale, ja
eikä siinä ollu menny kauvaa ko sen molemile puolile oli tullu kaks nais-
turistia ottamhan aurinkua.

Net oli molemmat riipashe pikinien yläosat poies ja olhe siinä tissisil-
hän, ja ko se Julli ei ollu semmoshen tottunu että melekin suuhun tul-
han, niin soli kääntyny mahalhen ottamhan aurinkua.

Siinä soli sitten maannu niin kauvon että rantahiekhan oli tullu iso ko-
lo ja sen selekä oli palanu, ei siinä auttanu ko pyytää Helekaa levittäm-
hän rasvaa selekhän sielä hotelila.

Met käythin sitten yhtenä päivänä kiertoajelula Vuenkirolasa ja Mihak-
sesa.

Methän melekein eksythins sielä Vuenkirolasa, mutta onneksi sieltä
kuitenkin selevithin sinne vuorile, josa Heleka halus käyvä rattastama-
sa aaseila sen ystävätterensä kansa.

Sielä pittää kuulema maksaa niistä jos kuvvaa niitä aaseja, mutta mie-
hän otin semmosia salakuvia, enkä mie ole ennenkhän elukkojen kuv-
vaamisesta maksanu.

Meinasin mie käyvä itte ajelula semmosela riksala, mutta en mie sitte
kuitenhan viittiny.

Sillä aikaa ko tytöt oli sillä aasiajelula, niin mie sivistin ittiäniä kävin
kattomasa mitä aartheja sielä kivikirkosa oli.

Kyllä soli kuulkaa vähän erilainen ko net suomalaiset kirkot jokka vuo-
taa katoista.

Ko met olthin tehty se turistikierros, niin met menthin sitte syöhmän
Torremoliinokshen.

Mie olin varannu pöyvän sieltä yhestä hienosta ravintolasta ja sinne
met sitte menthin syöhmän.

Sielä met sitte tutkithin ruokalistaa ja mie tilasin ittele semmosen eta-
na-annoksen ja net muut ihimetteli että mitenkä mie voin semmosta
syyvä.

Ja ko mie olin jostaki lukenu että se marsalkka Mannerheimin mieliruo-
ka oli ollu jotaki vorsmarskkia, ja ko mie en ollu koskhan semmosta
syöny, niin mie otin semmosta sitten pääruuvaksi.

Soli kyllä aika hyvvää, että kyllä mie voin sitä toisenki kerran syyvä.

Net toiset otti semmosia perintheisiä liharuokia ko net ei vishin olhe
koskhan syöhne etanoita ja soli niistä kummallista.

Mutta voi kauhia ko olen nyt istunu täsä pääthelä niin pitkhän että mul-
le on vishin tullu peräpukamatki.

Miepä lähen nyt laittamhan vähän tuota pukamavoietta kaikhin silih-
min, se kuulema poistaa myös silimäpussit.

Käykääpä ostamasa pukamavoijetta ja levittäkkää sitä silimäpushein
pikkujoulujen jäläkhen.

Asta lueko amikos i pesos a totos

Naima-Aslak
pisnesmän-vuoristoneuvos