Kuumia aaltoja ja viienkympin villitys
Hölökyn kölökyn, nunnuka nunnuka!
Soon mie, Naima-Aslakki, mie olen päk, vieläkö tet muistatta minut?

Nyt on kuulkaatte menny luvattoman pitkhän siittä ko mie viimeksi teile kiriottelin kuulumisia, melekein siittä on kohta kokonainen vuosi menny.
Mulla on ollu niin kova kiire, että perskarvatki on parhin kerthan palah- ne ko on ollu semmosta matala lentua.
Kauhiat rakkulat on ollu tuola kankkujen suunala, sinne mie olen joutu- nu levittämhän erilailsia salavoja ja sillon ko net palovammat oli pahim- milhan, niin mie istuin vesisaavisa joka oli täynä jääpaloja että se perse vähän jäähtyis.
Mutta nyt mie olen jo voiton puolela tuosa asiasa ko mie olen teheny päätöksen, että mie hävitän tuon matkatoimistopisneksen, mutta en mie ihan kokohnan tuomosista eksriimimatkailusta luovu.

Kyllä mie vielä semmosia pikkusia elämyshetkiä järiestelen.
Mie olen ollu vaatemallina viime syksynä, silloin mie olin kuvvaamasa tämän syksyn muotia hirvenmettästykshen.
Kyllä son niin, että ei se muoti ole ainuasthan naisten juttu, kyllä met miehetki vaatheja piethän.

Siihen hirvenmettästysmallisthon kuulu semmonen oikein laatukas lihanleikkaus essu ja se on semmosta lappilaista tisainnia, sen on suu- nitellu Ulpu Räätäli.

Siinä ei kaikenlaiset veriroiskhet heti näy ja son heleppo puhistaa liho- jen palottelun jäläkhen.

Siihen samhan aihheshen kuulu kans semmonen hirvilavan esittely, siihen tuli semmoset tirkistysaukot ja siihen saapi lisävarusthena pie- nen lämmittimen ettei palellu ko tähystellee niitä hirviä.
Kävin mie nyt tänä syksynä ampumasa sitä hirvikoetta, mutta en mie sitä päässy läpi ko mie en osunu kunnola siihen tauhlun, mutta olen mie ennenki ampunu niitä hirviä vaikka ei mulla mithän virallista luppaa ole ollukhan.
Ei sitä hirviä sillä luvala ammuta, eikä se sitä kerkiä siinä kysyhmän ko sitä ampua roihauttaa kivväärilä.
Mutta oli se viime kesä Suomesa märkä ja kylymä, minun piti aina väli- lä käyvä täälä epsaniasa lämmittelemäsä, mutta ei se tääläkhän mithän hirmu helthejä ollu, ei täälä ollu ko +37 astetta.

Oli se kuulkaa mukava tulla tänne lämmitelehmän aina välilä niitten televisio-ohjelma kuvvausten välilä, miehän olin semmosena ylleismie- henä siinä Lapin serihvit ja nyt mie olen tekemässä semmosta Saata- nan puhelinkauppiihat sariaa yhele kanavale.
Kyllä siinä kiirettä pittää ko net työntekijät siinä sariasa on semmosia tuuliviirejä ja niile on pääasia vain pilettäminen ja kassien tyhyjennys.
Voi kauhia ko net on vielä niin avuttomia, että net ei ossaa ees käyvä suihkusa ettei se vesi valu pitkin kylypyhuohnen lattiiaa, ja sitte net soittaa talomiehele ja valittaa että suihku ei toimi ko se vuotaa.
Ko net ei ossaa nostaa sitä suihkuverhua sinne amhen sisäpuolele.
Kyllä sitä tuo nykynuoriso on sitte avutonta.
Ei net ossaa myyä mithän kunnola, meuhkaavat vain niisä luureisa ja melekein pakottavat ihimiset ostamhan semmosta mitä net ei tartte ja jos ei osta, niin sitte net haukkuu asiakhat pataluhiksi ja sen jäläkhen pittää päästä ottamhan huurtheiset lähipaahrin.
Mie vähän ajattelin että miepä vihihjaan tuole mejän Rookele, että tää- lä olis sille semmonen opetuslapsilauma, mutta sitte mie tulin siihen lopputulokshen, että ei sen hermot kestä niitä kakaroita.
Rooke tekkee sielä Suomesa niitä puhelintöitä ja tykkää siittä oikein kovasti, eikä se ole nyt etes halukas tulehman tänne epsanihhan.
Senhän piti tulla käyhmän syksylä täälä Malakasa, mutta ko se tuli just- hin ennen sitä matkaa kipiäksi.

Siihen tuli semmosia kummallisia punasia näppyjä, eikä siihen auttanu mikhän voithet, siihen piti ottaa lisäksi antilooppikuuri ja aina illala sen piti kääriä ittensä siteharshon sen rasvaukshen jäläkhen.
Yhtenä iltana soli hoksannut että sillä oli siteharso loppunu, ja soli kää- riny ittensä vessa-papehrin.
Ja arvatkaapa mitä soli seuraavana päivänä teheny?
Sillä oli soinu ovikello ja Rooke oli juossu heti aukasehman ovia, eikä ollu muistanu ollenkhan sitä että sillä on vain ympärilä sitä vessapape- ria.
Sielä oven takana oli ollu postiljooni, ja ko se oli nähäny Rooken, niin se oli purskahtanu nauramhan ihan sikana ja Rooke oli silloin hoksannu että sillä on vain sitä vessapaperia ympärilhän.
Soli ollu ko muumio jolla alakaa harsot repiämhän.
Naama punasena soli sitte pannu oven kiini ja lähteny takasin kohti mak- kuuhuonetta että pääsee takasin leppäähmän niitten näppyjen kans.
Sielä makkuuhuohnesha soli sitte ihimetelly että miksi sielä sänkysä haisee joku kumma, sitte soli hoksannu että yks sen kissoista oli käyny kusela sänkhyn, vishin ihan pirruuthan.
Soli joutunu siivuahman sänkyn ja vaihtamhan siihen kaikki petivaath- et ja laittamhan net peshun, ja sen jäläkhen soli antanu porttikiellon niile mirreile makkuuhuohneshensa.
Ja sitte rankasuksi soli ostanu niile halapaa kissanhiekkaa ja antanu ruuaksi vain semmosia kuiva mokuroita, oli net katit sitte lopula uskon- hen että Rooke on emäntä talosa eikä het.
Mutta mie en ymmärrä että sillä on niin monta 4 jalakasta mirriä sii- nä huushollisa ja vielä oma mirri lisäksi.

Ko mie nyt aloin tuosta suvusta puhuhman, niin tethän muistatta sen minun serkkulikan joka sielä pääkaupunki seuvula asustaa.
Kevväälä se käväsi täälä kokkeilemasa töitä tuola teollisuusaluhhela ja sen jäläkhen se palas takasin pääkaupunki seuvule ja sielä se pää- si töihin johonkin virhman.
Mutta ennen ko se alotti sielä virmasa, niin se kävi rentoutumasa vie- lä Kanariala.
Sillä oli ollu semmonen lasinen ovi parvekhele, ja soli sitte sielä huoh- neshan ottanu vähän pohojia iltaa varteen ja sitte soli ollu menosa tu- pakale parvekkele kauhiala kiihrelä, ja soli juossu pahki siihen ovhen ko soli ollu kiini.
Siinä soli sitte laattiala maannu tyrmäsä seuraahvan päihvän asti ja siivooja oli sen sitte siittä löytäny ja mopila soli pyyhki sen naamaa, niin se serkkulikka oli siittä sitte vironnu.
Se kuulema tarkistaa joka aamu pojat, että niilä on kalut kunnosa ko net lähtee työkierroksile pitkin kaupunkia, ei kuulema ole virmale hyv- vää mainosta jos työkalut on rapaset eikä net toimi kunnola, son otta- nu oikein syämen asiaksi pittää net vehkhet kunnosa.
Sitä mie en tiiä että kuka sen serkkulikan omat työkalut tarkistaa.

Niin, mie tuola alusa sanoin siittä eksriimijutusta.

Mie olen jättäny ittele semmosen pienen aluhhen jonne mie järiestän semmosia eksriimilomia, son semmonen alue josa on maja ja sielä aluh- hela liikkuupi villipetoja.

Niitten keskelä pittää majottua ja yrittää päriätä viikko iliman uluko- puolisten apua.

Siinä majasa voipi sitte itte keitellä omat ruuat jos on jotaki saanu kii- ni, jääkaappia sielä ei ole ko ei sielä ole sähköjäkhän.

Vesiki pittää kantaa joesta ja ulukohuussi on yhteiskäytösä 10 muun mökin kans, se luopi semmosta yhteishenkiä.
Illala sielä kokkoontuu semmonen nuotiopiiri, josa laulethan kaiken maa- liman lauluja ja jos joku intoutuu tanshaahman, niin sitäki saapi tehä.
Eikä se sitte mikhän eksriimiloma ole, jos sielä olis kaikki mukavuuet, sielä ei saa käyttää etes kännykkää.

Aina-Impi son ollu välilä niin huonona, että son ollu ihan lasareetisaki asti monta päivää.

Sielä sairaalasa soli laihtunu monta kilua ko sielä oli ollu niin huonot ruuvat ja sille oli pitäny tuuva sinne omia evhäjä.
Eikä siittä oltu mithän taaskhan löyvetty, sielä sitä oli makkuutettu ja lopula ko ei muuta oltu keksitty niin sille oli tehty semmonen leikkaus josa sille oli laitettu kurkun alapuolele, tissien yläpuolele semmonen niinko mokkula.
Se on kuulema vaivannu aina välilä aika kovastikki.
Ei sollu kuulema voi ees tissiliivejä pittää ja soli askarrellu ittelhen sit- te semmoset väliaikaset rintareput ilimastointiteipistä.

Mie vain ihimettelen, että miksi sinne piti kokonainen nettitikku laittaa, ko olishan sitä voinu laittaa semmosen pikkusen puhelinkortin sinne leikkaushaahvan, ko se laite kuulema lähettää jotaki siknaalia lääkärile.
Luulis että se siknaali kulukis semmosesta pienemmästäki pulikasta.
Mie ensin luulin, että se lääkäri voipi jotenki etähoitaa sitä Aina-Impiä ko sille tullee semmonen tajuttomuuskohtaus, mutta eihän se mithän voi tehä.
Jotaki tietua se tallentaa, mutta itte pittää kuitenkin lääkärile mennä, jos sinne saapi ajan vaikka samale kuukauvele.
Oli Aina-Impi päässy siihen makneetti kuvhauksen ja sille oli laitettu jotaki ainetta suohnen ja sillä oli ollu kokoajan semmonen tunne että sillä tullee kuset houshuin ja silloin ko kone oli ollu siinä pään kohala, niin Aina-Impin otta oli kopsahtanu siihen laithen kathon, vishin soli siksi ko sillä on niitä rautapaikkoja hamphaisa.

Kävi se Aina-Impi semmosesa kuntoutuksesa syksylä tuon mejän Ämmin kans, ja net molemmat sano että oli niin rankka kuntoutus, että pitäs päästhä johonkin uuthen paikhan jotta pallautuis tuosta reissusta.
Sielä oli kuulema ollu semmonen kokki, joka oli aina kattonu alta kulu- mien ko oli ruokaa haettu.
Aina-Impi oli sille kerran sanonu, että en mie näistä sinun kattiloista ja muista välitä, mie vain otan ruokaa, kyllä sie saat nämä astiat pittää.
Sitte se kokki oli vähän heltyny ja jopa hymmyilly Impille, joka oli naa- ma punasena menny takasin ruokapöythän ja Ämmi oli kysyny että mi- tä sie punastelet, sitte soli arvannu että se kokki oli iskeny silimää Impile.

Mie en ole tainnu muistaa sanuakhan että se Impi on nyt varattu nainen ko se on yhesä sen Kartaanin kans ja niilä on tullu perhheen lissäystäki, ko niilä on semmosia karvasia lapsia, ko net Hilla ja Naima-Ulias alakaa olehman jo aika isoja.

Hillaki se juosta hiliputtellee ja aina välilä se soittaa mulle ja kertoo omia kuulumisihhan ja Naima-Ulias on menny kouhlun johon se aikoo pyöräilä syksylä ja kevväälä, talavela lumen aikhan se aiko hiihtää sinne niin voittaapi net koulun hiihtokilipailut ko on kovasa kunnossa.
On se kuulkaa sillä se pisnes verisä.
Impi on antanu sille aina 5 euroa ko Naima-Ulihhala on maitohammas irronnu, son laittanu sen rahan tyynyn alle ja sieltä se poika on sen sitte aamula löytäny.
Nyt se poika oli hoksannu että sillä ei ole ennään niitä maitohamphaja ko sille on kasvanu tilane net rautahamphat, niin nytten se kerrää sielä koulusa kaikilta eka ja toka luokkalaisilta niitä niiltä irronheita hampha- ja ja sannoo äitilhen että kato ko taas on irronnu hammas.
Ja sitte se on miettiny äähnen, että tuokhan se hammaskeiju hälle sen 5 eurosen tyynyn alle.
Olihan se tuonu, mutta sitte Aina-Impi oli hoksannu, että eihän sillä pojala voi olla yli 30 maitohammasta ja soli sitten ottanu pojan puhut- telhun, mutta ei se ollu voinu rankasta sitä ko soli ajatellu että pienes- tä pittäen son pisnesmies.
Mutta ei se ennään niistä hamphaista mithän maksa.
Son se Naima-Ulias semmonen rovehsoori, niinko se opettaja oli sitä nimittäny ko Aina-Impi oli käyny sielä koulusa josaki vanhempien var- tisa.
Saa nähän siirtääkö net sen joulun jäläkhen toisele luokale.
Miepä kuulkaa muistan yhen asian silloin ko mie olin koulusa, meilä oli sielä semmonen oikein iso tissinen keittäjä, joka tykkäs työntää net tissit aina sillälaila että oppilhan pää jäi niitten välhin.
Siinä se sitte heilutteli ittiihän ja motkotti jos joku ei ollu syöny lautast- han tyhyjäksi.
Siittä tuliki miehlen, että kerran ko mejän naapurin poika Pottu-Pekka tuli koulun jäläkhen meile niinko iltapäivähoithon ko sen isä ja äiti oli- vat kaupunkila asioila.
Äitinsä oli sanonu sille, että jos net sielä sulle ruokaa tariuavat, niin syö sie oikein kunnola, niin säästyypi kotona.
Pottu-Pekka teki niinkö äitinsä oli käskeny ja söi kattilallisen pottuja ja puoli kattilallista lihapullia, ei siinä muu auttanu ko Ämmin piti keit- tää Äijäle uuvet potut ko se tuli töistä.
Sen jäläkhen se Pottu-Pekka ei päässy ennään meile syöhmän.
Kesäläkö mie olin sielä pohojosesa, niin mie kävin palion kalasa ja kyl- lä mie sitä kallaa sainki.

Mie jo yhesä vaihhesa aloin eppäilemhän että mulle kasvaapi evät, ko melekein joka ruuvala oli kallaa.
Kuulkaatte ko miehän olen täsä välisä ko mie en ole kiriottanu teile mithän, niin miehän olen teheny venhen, jolla mie sitte kävin kalasa, sillä sitä kallaa varhman niin hyvin tuli ko oli hyvä vene jolla mie sousin pitkin vesiä.

Siinä mie venhen teon aikana sain aathen, että jos mie ihan virman pe- rustan niitä venhejä varten, ja nimeksi mie olen ottanu sille Tuonelan Veneveistämö, ja ko mie olen tämmönen kova työmies, niin miehän siinä semmosen pikkusen autokoriaamonki pistin pysthyn, sen nimeksi mie laitoin Kalaman pelti.
Olen mie pari tillausta saanu jo venheistä ja naapurin tyttären autua mie hitsasin kesälä.
Oli se kuulkaa niin reikiä täynä, että ei siihen meinannu saaha hitsattua mithän peltiä, kyllä net saa aijaa lahoila autoila sielä ruottisa.
Kävin mie maalikylilä vähän rentoutumasa oikein risteilylä.

Sielä mie Rovaniemelä pitkin Kemijokia seilasin semmosesa risteily- aluksela, ja sielä oli sitte lystiä.
Met olthin semmosela isomala porukala liikhelä ja sielä laivala oli sem- monen Kassi-Alamaki matkasa.

Se Kassi-Alama iski silimänsä yhthen mejän seuruuhen jäsehnen ja soli koko ajan sen kimpusa, se pussas niin kovasti että huulipunat oli pitkin poskia ja Pönttö Paavon huulet oli aivan ruvele pussattu.
Niihin se sitte haki apoteekista sitä pepantteenirasvaa ko sillä ei ollu kotona tummelia.
Tethän tiijättä että se tummeli on melekeinpä parasta aurinkorasvaa, sillä ruskettuupi hyvin ja se soppii niin ihimisile ko lehemän tisselekki.

Mie muistan ko se minun kummitäti kävi joskus silloin Kanariala ko mie olin semmonen tosi pieni, se otti aina Tummelia matkhan ko se lähti sin- ne tyyneile makkaahman ja se ko se tuli takasin soli ko net aina aurinko- sa olhet miehet, mie en voi sanua sitä nimiä täsä mutta kyllä tet tiijättä mitä mie tarkotan.

Kävinhän se mie hillastamasaki muutamhan kerthan ja tänä vuona oli oikein hyvä hillavuosi.
Mutta kävi mulla sielä yhen kerran köpelösti, ko mie ajoin laiskuutta sen minun auton niin lähele jänkänlaitaa että mie jäin sitte kiini sinne jänkhäle.
Sielä mie kuulkaa möyrin sen auton ympärilä ja yritin kaivaa ja laittaa sinne renkhajen alle risuja muita että mie pääsisin sieltä poijes.
Lopula mie sitte lähin kävelemhän kothin ja aattelin että mie pyyän vähän apuja sieltä, ko enhän mie voinu soittaa kellekhän ko mulla ei ollu puhelin matkasa ja eikä sitä oikein viitti kaikile huuvella nuista mariapaikoista, mutta pakko minun oli nöyrtyä ja tahtua kavereja jelep- paahman siinä auton nostosa.
Kyllä mie olin väsyny sen reissun jäläkhen ja aattelin että mie olen kyl- lä ansainnu semmosen risteilymatkan.
En mithän porrauslauttaa ajatellu, ko mie tulin siihen tulokshen, että kyllä mulle ihan tuomonen jokiristeily riittääpi niinko mie tuola jo vähän aikasemmin siittä kerroinki.
En se miekhän ole iliman lääkärisä käyntejä säilyny.
Mieki kävin semmosesa putkikuvvauksesa ja niistä kuvista näky että mutta oli räkkää pääsä, olenhan mie aina sen tienny että mie olen vä- lilä oikia räkänokka, mutta että se räkä oli oikein teheny pesän minun päähän.
Mie sain sitten lähethen semmosele korvapesialistile joka katto nuita minun korvia ja sano että net on niin tukosa, että pittää ottaa imuri eshin.
Siinä mie ajattelin että on siinäki lääkäri ko kesken potihlan hoijon ai- koo alakaa imuroihman, mutta se tuli siihen minun viehren ja laitto mi- nun korhvan semmosen rautasen ratin ja otti jonku suhisevan laithen käthensä.
Seuraavaksi mie kuulin vain kauhiia rahinaa ja välilä kuulu semmosia napsahuksia ko net räät ja vaikut lähti sieltä korvista ulos.
Pääki keveni ainaki puolela kilola ja kuuloki parani niin palion että mie kuulin ko naapurihuohnesa putos neula lattiale, pittää vishin käyvä put- sauttamasa nuot korvat aina 10 vuojen välein.
Eikä siinä vielä ollu kaikki, tuskin puoliakhan.
Se minun lääkäri katto niitä kuvia minusta ja sano, että mulla on joku tukos tuola niskasa.

Sen selekäytimen pitäs olla ko puutarhaletku, mutta mulla on sielä yks semmonen paikka joka on ko mehupilli, eikä siittä pääse kaikki nest- hen valuhman ylös ja alas.
Nyt mie sitte ootan sitä, että mulle tehhän se putken puhistus, sielä pittää kuulema jotaki palikkoja saaha siirrettyä oikeishin paikhoin, son vähän ko pellais tetristä.

Sillonko mie olin sielä Luosthola, niin mie otin käythön sen minun rak- han moottoripyörän ja sillä mie sitte kurhauttelin pitkin hiekkateitä ja välilä kävin Sotankyläsä viinakaupasa.

Pittää vishin hommata semmonen kypärä josa on se vissiiri, ko mulla on semmone kypärä joka on ko potta.
Se pääsä ko aijaa niin, sääsket hakkaa naamaa ja jos on suu auki, niin suu on täynä sääskiä ja kärpäsiä.

Vähän ennen ko mie tulin tänne etehlän, niin sinne pohojehen sato lu- met maahan, ja mie kävin laittamasa sen minun piilopirtin talavikunt- hon, ja siinä samala reissula met Naima-Ulihhan kans paistethin mak- karat nuotiola.

Sielä met sitte vielä sammoilthin pitkin mettää ja koitethin kattua että näkkyykö sielä hirven jäläkiä.

Mullehan se yks lääkäri täälä epsaniasa määräs että minun pittää kä- vellä vähän enemmän jotta net nuo minun jalat alakas toimimhan pare- mmin, niin miehän kuulkaa ostin oikein lääkärin määräyksestä uuvet lenkkarit ja net jalasa mie olen nyt sitte käyny tekemäsä semmosia kävelylenkkejä rannala.

Yhtenä päivänä mie näin ko sielä oli häät, sielä se hääpari käveli kaikki juhulavaathet päälä pitkin rantapulevartia.
Mie en tiijä olikhan se epsanialainen versio siittä ensi reheveiltä avih- hon, mutta joka taphauksesa ko mulla ei tietenkhän ollu riisiä matka- sa niin mie heittelin sen hääparin pääle hiekkaa, niinko net heittellee niitä riisejä kirkon porthaila.

Pittää vain toivua että niitten liitosta ei tule yhtä myrskysää ko se meri oli silloin.
Sattu se mulle tuosa yhtenä päivänä pikkunen onnettomuuski ko mie olin ajelemassa mopola tuola kaupunkila.
Sielä kuluki yks rouva semmonen lyhyt mekko päälä ja ko tuli pikkunen tuulen puuska, niin sillähän vilahti pikkuhousut, miekö niitä jäin tuijot- tamhan, niin miehän otin ja vetin lipat sillä mopola.
Siinä mie sitte keskelä katua makasin tyrmistynhenä ja se rouva tuli siihen auttamhan minua pysthyn, ja miehän heittäyvyin ihan avuttomak- si että enhän mie pääse tästä ylös ja henkiäki ahistaa niin että pitäs saaha tekohenkitystä.

En mie sitä tekohenkitystä saanu, muuta ko korvatillikan.
Mie olen täsä kuulkaa pohtinu semmosta asiaa, että onkhan mulla meno- paussi vai pittääkö sanua vaihevuojet, ko mulla on aina kuuma ja taisin mie siittä sanua lääkärilekki.
Se vain alako nauramhan ja sano että hälläki on sitten vaihevuojet ja sitte se näytti ikkunasta ko ihimiset kulukivat kavula vähisä vaatheisa ja sano että nuilaki on vaihe-vuojet, niilläkin on kuuma.
Niin mie sitte rauhotuin ja niin met sitte yhesä päätethin, että ei mulla ole mikhän menopaussi, mulla on vain kuuma.
Mutta on mulla toinenki asia mitä mie olen miettiny.
Ko miehän tulen kohta siihen miehen ikhän, ja sitähän sanothan että silloin alakaa se viienkympin villlitys, mutta ko mie en ossaa päättää että alakaako se kuinka palion ennen ko mie täytän sen 50, vai alakaa- ko se vasta silloin ja mitkä net on ne oihret jotka siittä villityksestä tul- lee.
Kaikilta joilta mie olen sitä kysyny, niin net sannoo että kyllä sie sitte huomaat ko se alakaa.
Ei se vishin auta ko ottaa vain että se villitys antaa ittesthän merkkejä, jos jollaki on antaa hyviä vinkkejä mitenkä se villitys alakaa näkyhmän niin mulle voipi kiritottaa niistä.
Olin mie täsä vasta semmosena turistiophanaki yhele pariskunnale ko net oli lommailemasa täälä.
Net tahto nähä vähän muutaki ko hotellin ja lähikaupan.

Miehän vanhana matkatoimistopisnesmiehenä järiestin niile huohneis- ton oikein kommeilla näköaloila ja siinä oli makkuuhuone joka oli kor- kiammalako olohuone.
Sielä net sitte vietti lommaa ja net otti aurinkua rannala ja yhtenä päi- vänä ko Heleka oli lähtenyt aamulenkile kaupunkile, niin Julli oli menny yksin rannale.

Ranta oli ollu vielä siihen aikhan meleko tyhyjä ko Julli oli sinne menny, ja soli jääny siihen omale paikalhen ja ottanu siinä aurinkua vattale, ja eikä siinä ollu menny kauvaa ko sen molemile puolile oli tullu kaks nais- turistia ottamhan aurinkua.
Net oli molemmat riipashe pikinien yläosat poies ja olhe siinä tissisil- hän, ja ko se Julli ei ollu semmoshen tottunu että melekin suuhun tul- han, niin soli kääntyny mahalhen ottamhan aurinkua.
Siinä soli sitten maannu niin kauvon että rantahiekhan oli tullu iso ko- lo ja sen selekä oli palanu, ei siinä auttanu ko pyytää Helekaa levittäm- hän rasvaa selekhän sielä hotelila.
Met käythin sitten yhtenä päivänä kiertoajelula Vuenkirolasa ja Mihak- sesa.

Methän melekein eksythins sielä Vuenkirolasa, mutta onneksi sieltä kuitenkin selevithin sinne vuorile, josa Heleka halus käyvä rattastama- sa aaseila sen ystävätterensä kansa.

Sielä pittää kuulema maksaa niistä jos kuvvaa niitä aaseja, mutta mie- hän otin semmosia salakuvia, enkä mie ole ennenkhän elukkojen kuv- vaamisesta maksanu.

Meinasin mie käyvä itte ajelula semmosela riksala, mutta en mie sitte kuitenhan viittiny.

Sillä aikaa ko tytöt oli sillä aasiajelula, niin mie sivistin ittiäniä kävin kattomasa mitä aartheja sielä kivikirkosa oli.

Kyllä soli kuulkaa vähän erilainen ko net suomalaiset kirkot jokka vuo- taa katoista.
Ko met olthin tehty se turistikierros, niin met menthin sitte syöhmän Torremoliinokshen.

Mie olin varannu pöyvän sieltä yhestä hienosta ravintolasta ja sinne met sitte menthin syöhmän.

Sielä met sitte tutkithin ruokalistaa ja mie tilasin ittele semmosen eta- na-annoksen ja net muut ihimetteli että mitenkä mie voin semmosta syyvä.
Ja ko mie olin jostaki lukenu että se marsalkka Mannerheimin mieliruo- ka oli ollu jotaki vorsmarskkia, ja ko mie en ollu koskhan semmosta syöny, niin mie otin semmosta sitten pääruuvaksi.

Soli kyllä aika hyvvää, että kyllä mie voin sitä toisenki kerran syyvä.
Net toiset otti semmosia perintheisiä liharuokia ko net ei vishin olhe koskhan syöhne etanoita ja soli niistä kummallista.
Mutta voi kauhia ko olen nyt istunu täsä pääthelä niin pitkhän että mul- le on vishin tullu peräpukamatki.
Miepä lähen nyt laittamhan vähän tuota pukamavoietta kaikhin silih- min, se kuulema poistaa myös silimäpussit.
Käykääpä ostamasa pukamavoijetta ja levittäkkää sitä silimäpushein pikkujoulujen jäläkhen.

Asta lueko amikos i pesos a totos
Naima-Aslak pisnesmän-vuoristoneuvos
|