Päivitetty 22.5.2019

----------------------------------

Muistathan, että viikoittain ilmestyy uusi

Viikon ruokavinkki

Grilli- ja parillaherkkuja
Savustetut
Vartaat

-----------------------------------

Käytä sivustollamme olevaa Googlen täsmähakua, löydät nopeasti ja helposti haluamasi ohjeen esim. käyttämällä raaka-aineen nimeä.

Ohjeita jo yli 1000.

-------------------------------

---------------------------------

Maanjäristykset reaaliajassa Espanjassa

-------------------------------- Niño:

Työkyvyttömyys-
eläkkeen verotus Espanjassa

Espanjan kansalaisuuden hakeminen

Passihakemus verkossa - Sähköä passiasiointiin

---------------------------------

Find more about Weather in Helsinki, FI

Find more about Weather in Málaga, SP

--------------------------------

Copyright

Sivuston ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sivuston sisältöä ei saa kopioida kaupallisessa tarkoituksessa.

Kaikki oikeudet pidätetään - All Rights Reserved

© carloskokki.com

Lue tekijänoikeuslaista täältä

---------------------------------

Muistheloita

Hölökyn kölökyn.

Nyt mulla on aikaa muistella niitä menhejä tapahtumia.

Miehän lupasin kertua teile miten mie sinne epsanhjan jouvuin ja
jotaki muutaki.

Miehän olen semmonen vähän niinko jokapaikanluuta.

Mie ruukaan käyvä aina välilä vähän tanssaamasa.

Palion tullee käytyä tuossa Luoston Kylypylä hotelila ponkaamasa
kottaraisia.
On sielä joskus ollu vamppyyrejä, on niin kovasti purhe kaulasta.

Ritsuja niistä on tullu, mutta mulla on aina tuota Romposoonia matkasa.

Olenhan mie aina välilä tuola Leviläki käyny, viimeksi ko mie sielä olin,
niin sielä oli se Tuksu essiintymäsä.

Kyllähän tet sen tiijättä, son se tanssija.

Jotaki tankotanssia se yritti vääntää, mutta enempi siinä tanko
väänty se itte.

Porno-hiiri kyllä oli haltioishan siittä, sallaa se kuvas viteonkin siittä.

Mie olen ollu aina espaniavani, mutta vasta sen jäläkhen ko tuo minun
sisko Aina (entinen Aina-Impi) kävi Turkisa lomala, niin mieki sitte
innostuin lähtemhän matkale.

Ainahan vaihto tuon nimensä sen matkan jälkhen.

Toi se sieltä tuliaisiaki, vajjaa vuosi sen matkan jäläkhen minusta tuli
eno.

Siihen tuliaishen se nimen vaihto vishin tais jotenki liittyä.

Mulla alako matkakuume kasvamhan aina vain enempi.

Ko eihän mulla sitä passia ollu ja ko mie olin kuullu, että se on
semmonen piolookinen passi.

Mulla tuli semmonen kuva siittä, että siihen tarvithan sylykinäyte ja
olin kaks päivää juomatta mithän.

Mutta eihän siihen mithän sylykinäytettä tarvittu, turhhaan olin kuivin
suin pitkän aikaa.

Ihan välilä heikotti ko nestetasapaino järkky.

Siittä nesthhestä tuli miehlen se yhen vapun sima ko se ei meinannu
alakaa käyhmän ollenkhan.

Sitte mie siihen laitoin lissää hiivaa ja sokeria, niin johan alako käyhmän.

Tais se vishin kuplia liikaaki ko rusinatki turpos melekein jalakapallon
kokosiksi.

Parhat maut niisä rusinoisa kyllä sitte oliki.

Mie niitä söin siittä simasta, mutta vähän ko mulla niistä vatta turpos.

Kyllä se helepotti ko peräilimat päästi.

Se oli sama vappu ko kaupasta oli loppunu serpentiini ja mie ostin 100
rullaa vessapaperia korvaahman sitä.

En mie tiiä mitä lie net ilimapallot oli ko ei niihin menny ilimaa ollenkhan,
pää siinä tuli kipiäksi ja piti simmaa ottaa että seleviiää.

No sitte ko mie sen passin olin saanu, niin piti alakaa kattomhan sitä
lentua sinne etehlän.

Net nuo naapurit oli käyhne josaki ulukomaila halava.

Jotaki halapalentua net oli käyttänhe, niitä mieki sitte aloin hakehman.

Mulla ei silloin vielä oikein tämä surhvaamien käyttäny ja mulla 2
kiriotti ja 8 etti niitä kiriaimia.

Mutta kyllä mie sitte lopusa sen matkan löysin.

Junala mie Rovaniemeltä Tamperhele puksutin.

Junasa oli niin lystiä, että meinasin ajjaa seuraavale pysäkile.

Tamperhela mulla oli rehevit yhen tyttären kans, mutta se ilimotti heti
tarvittevansa minun rettiittikortin numeron, ei mulla semmosia ollu.

Siihen loppu net rehevit.

Tamperhelta mie sitte lensin Lontooshen ja sielä mie vähän sekkoilin
niisä ovisa.

Mie väärästä ovesta porhalsin mennä ja vieläki minua hävettää sanua
tämä, mutta mie eksyin sielä.

Toisela lennola mie sitte pääsin sinne espaniahhan.
Se oli semmonen niinko ilimapallo josa oli pieni kori josa piti matkustaa.
Hyvin siinä ilimastointi pelas, mutta palavelu oli huonua.

Onneksi mie olin ottanu omat evhät matkhan.
Mulla oli kotahuoraa ja jänkhäkoiraa. Niin ja oli mulla savuporuaki
matkasa.

Ennen tuota matkale lähtyä met piethin pikkuset läksiäiset mulle.
Semmonen pikkunen porukka meitä oli juhulimasa, vain 40 henkiä
meitä oli.

Hariotelthin semmosia espanialaisia juomia. Sanriaa tehthin saavillinen.

Keräthin kaikki pullonpohojat siihen, mutta kyllä niisä tais olla enemmän
ko pelekät pohojat. Pojat kävi hakemasa net suohran viinakaupasta ja
tyhyjensivät net siihen saahvin.

Väkevää se oli, piti laimentaa kirkhala, niin sitte sitä pysty juohman.
Sitte mie hoksasin, että miepä alan paastuahman ja söin vain hetelmiä,
niisä net vitamiit on.

Mie aina välilä viilistelin Ketsuppityttöjen ja Pakkaran tahisa ja
hariottelin niitä Huulio Ikleessiaksen hunajalauluja, eihän mulla tuo kieli
taivu ku vasta sitte ko se on kostutettu.

Kuulka ko mie olen joskus laulanu ihan lavaki tuota Pakkarraa.

Kerran mie olin sitä laulamasa sen Orajärven Einin kans.

Valtavat aplootit saathin ko tuettona laulethin se Jes söör, ai kän puukie.

Monesa paikasa piti käyä sielä epsaniasa. Naapurin seurapiiri-rouva
sano mulle kerran että Sevillan parturi on hyvä. Siksi mie en parturisa
käynykhän suomesa, mie ootin sitä Sevillan parturia.

Oli se vähän kyllä kaukana se parturi siittä paikasta josa mie olin lomala.
Tukka leikathin ja pesthin, mutta en mie sitä niin erikoisena pitäny.
Tyhyjänpäivästä höpinää.

Mie olin aika palion sielä Vuenkirolasa. Sielä mie monesti istuin
rannala ja siinä jalakakäytävälä jota net paseoksi nimittää.

Siinä mie penkilä istuin ja vuolin savuporua.
Ai että se oli hyvvää. Oli mulla joskus siinä kavereitaki maistelamasa.

Yks asia sielä espaniasa on kummallista ko sielä ei ole kaikkia
 kiriaimia tietokonheisa.
Mie olin ihan hättää kärsimäsä ko niisä ei ollu äätä eikä öötä.

Onneksi yks mukava tyttö sieltä hotelin respasta tuli kerran mukhan
siihen nettipaahrin ja laitto jostaki net puuttuvat kiriaimet.

Ostoksiaki mie tein sielä.
Rantaroleksin ostin yheltä tummalta mieheltä, kyllä se vieläki käy ko
välilä pöyänkuluhman kopshauttaa, onkhan siittä menosa patteri.

Ja oikein tyylikhät parishilton-aurinkolasitki mie sieltä ostin.
Niisä on vain yks vika. Net huurtuu kauhian heleposti.

pahkakellot.jpg

Mie tuosa talaven aikana tein itekki kelloja, mutta ei niitä rantheshen
voi panna, ko niisä ei ole lasia päälä, viisarit tarttuu vaatheishin ja
mennee rikki.

Ko mie sinne espaniahhan uuvesthan menen niin sitte mie yritän muistaa
laittaa enempi sitä aurinkosalavaa.

Mulla palo selekä sielä, mutta kuulkaa ko mie sieltä apteekista hain
alueveeraa ja sitä selekhän sipasin, niin kyllähän parani.

Ja ostinhan mie sieltä semmosen tikikamerankin.
Kyllä mie sen myyjän kans jotenki juthun tulin.

Se huito ja heilutti käsihhän ja selosti minkä sylyki suuhun toi.
Välilä se kiriotti että pikkelssiä pikkelssiä.

Mie sen kameran sitte ostin ihan sen perusthela ko siinä oli se kahavi
kuppineuroosiominaisuus.

Mulla ko meinaa aina välilä nuo käet täristä.
Ja ko se vanha kamerakännykkä oli vähän epäkäytännöllinen.

kamerakannykka.jpg

Mie sielä espaniasa opin syöhmän kaikenlaisia kaloja.

Kerranko mie olin syömäsä semmosesa sirinkiitosa, niin tarioilia
toi mulle semmosen kalan jolla oli monta jalakaa vai oliko net lonkeroja.

Mie meinaan aina sekottaa net, lonkeron ja lonkeron, toinen on
siinä mereneläväsä ja toinen pullosa.
Niistä pokerooniksista mie en oikein välittäny ko niisä oli ruotoja
ja net oli semmosia pieniä.

Ko mie tulin takasin sieltä epsaniasta, niin kerran ko mie kävin tuola
Kitimarketisa, mie löysin sieltä tonnikallaa.
Ei se onneksi tonnia painanu, mutta mie sitäki sielä eteläsä söin.
Ostin sitä pari kilua Kitimarketista ja osan panin pakkashen ja loput
mie sitte paistoin.

Mie ihan semmosen espanialaisen kala-aterian kuttuviehraile tariosin.

Kyllä mie vähän olin ko puula päähän lyöty, ko se naapurin seurapiiri-
rouva kehtas sanua, että ompa hyvvää nauanlihhaa.

Ei se erottanu lihhaa ja kallaa toisisthan, oli se vähän häppeishhän
jäläkhenpäin.

Yhtä mie jäin ihimettelehmän.

Sielä oli palion purievenhejä, mutta ko net oli aina satamasa tai sitte
ko net oli merelä, niin ei net koskhan purihjeja aukashe.

Putputus sieltä kuulu, niilä on vishin moottorit niisä purievenheisä.

On mullaki vene, mutta siinä ei ole puriehja. Joskus mie olen suunnitellu,
että jos mie siihen venheshen moottorin laitan, niin sitte mie voin sillä
hiihtää. Se on sitä vesihiihtua.

Miehän lensin sieltä viime syksynä sitten takasin tänne suohmen ko
puolukat alako olehman kypsiä.
Mariasa mie kävin kovasti ja kerran mie olin niin väsyny, että mäthäle nukahin.

Kylymähän siinä tuli ja mie sain lunssan.
Ihan tavallista lunssaa se silloin oli, nythän se olis ollu sitä sikalunssaa.

Toisen kerran mie kävin sielä etelesä sitte jouluna. Kaveksi mulle lähti
sinne Paukku-Pete.

Että arvaa mistä se on nimensä saanu. Mie joskus sen kerron teile.

Meilä oli silloin matkasa Paukun läpppäri, istuthin sitten kaupunkila niilä
vivi-aluhheila.
Net on niitä lankattomiaverkkoja.
Kauhia ko sielä oli silloin jouluna kovat tuulet. Meinas vishin välilä net
lankattomatki mennä sekasin ko liniat pätki.

Matkarahat mie siihen toishen reishun tienasin myymälä tuolta mettä-
hallituksen mettästä haeuttuja mettänhoiollisia kuusia.
Enhän mie niitä suinkhan omasta mettästä hakenu, enhän mie tyhymä ole.

Joululahajat mie ostin kaikki sieltä etelästä.
Ja joulupöythän mie toin semmosen pikkusen sikapossun.
Tiiättähän tet net maitoporshhat. Niitten liha on sitte pehemiiää.

sikapossu.jpg

Nyt mie olen taasen tulosa sinne etehlän lomale vähäksi aikaa, mutta
en mie vielä ole matkaa ottanut.

Taian ottaa semmosen äkkilähön vai oliko se ajolähön. Semmosen
kuitenki mihin lähethän äkkiä.
Mulla on tuosa porstuan nurkasa matkalaukku kokoajan pakattuna, jos
mie semmosen nopian matkan saan.

Viime talavena mulla oli jääny tuo porstuan ovi auki yöksi ja yölä oli
satanu lunta.
Olis tullu ihan pirthin asti mutta ko pirtin ovi oli kiini, nyt oli vain porstua
täynä lunta.

Nyt ei ole vielä lunta maasa, mutta kyllä sitä varhman tullee.
Ruska on nyt meleko huono, mutta ei se haittaa, olen mie nähäny niin
monta värikästä syksyä, että ei se yks huonompi välilä haittaa.

Voi kauhia paikka, nyt sielä alakaa Salakkarit, minun pittää ruveta
niitä silimittelehmän.
Mitenkhän mie sielä eteleä päriään iliman Salakkareita, voipi tulla
vierotusoihreja.

Palathan taas linijoile ko kerethän.

Terhveisiä kaikile.