Päivitetty 18.9.2019

----------------------------------

Muistathan, että viikoittain ilmestyy uusi

Viikon ruokavinkki

Pataruokia
Uuniruokia
Savustetut

-----------------------------------

Käytä sivustollamme olevaa Googlen Oma Hakua, löydät nopeasti ja helposti haluamasi ohjeen esim. käyttämällä raaka-aineen nimeä.

Ohjeita jo yli 1000.

-------------------------------

---------------------------------

Maanjäristykset reaaliajassa Espanjassa

-------------------------------- Niño:

Työkyvyttömyys-
eläkkeen verotus Espanjassa

Espanjan kansalaisuuden hakeminen

Passihakemus verkossa - Sähköä passiasiointiin

--------------------------------

Copyright

Sivuston ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sivuston sisältöä ei saa kopioida kaupallisessa tarkoituksessa.

Kaikki oikeudet pidätetään - All Rights Reserved

© carloskokki.com

Lue tekijänoikeuslaista täältä

---------------------------------

Rahanpesua ja veronkiertua

Hölökyn kölökyn, mie se vain täälä!

Voi kauhia ko se tuo aika kulluu niin nopiaa, että mie en enhän pysy
peräsä.

aikaero_naima_aslak.jpg

Sillä ajala on vishin käytösä net turaselalakaalipatterit ko se kulukee
ja kulukee.

Mutta olen se mieki kulukenu niin palion, että on tullu oikein poloku
uluko-ovelta nurmikon kautta parkkipaikale, niin kovasti mie olen ravan-
nu Epsanian ja Suomen väliä.

Ko mie silloin viimeksi taisin kiriottaa teile kuulumisia ennen joulua ja
lupasin, että mie kiriotan teile vähän usiammin, mutta ko net nuot kiih-
ret painaa kokoa ajan pääle, tuntuupi että pittää jokapaikhan revetä.

Mie ajattelin nyt teile vähän kertua mitä mie olen nyt viime kuukauvet
teheny ja vähän muistela menhejä aikoja.

Sehän on semmonen tapa, että ko tulhan tiethyn ikhän, niin silloin muis-
telhan niitä jo olheja aikoja.

Miepä nyt teile heti kerron mitä mie silloin lapsena olen teheny.

Miekö olen ollu aina tämmönen vähän vilikhampi viikari, niin miehän
kuulkaa kerkisin uittamhan minun uuven leikkiauton öliykannussa, ko
mie ajattelin että ko mie olen sillä lattiala rullailu niin pitkhän, että se
tarvii vähän öliyä jotta se rullaa paremmin.

punainen_oljykannu_naima_aslak.jpg

Mie sitä huliuttelin siinä öliykannun suula ja mulla ote lipes siittä au-
tosta ja se tippu sinne kannun pohojale.

Eihän sitä sinne voinu jättää, sehän piti saaha poies sieltä, ja ko soli
korkia kannu, niin mie jouvuin kurkottamhan sinne pohojale asti jotta
mie sain auton poies sieltä.

Kyllä mie olin tyytyväinen ko sain sen poies sieltä.

Sattu mulla kyllä siinä semmonen pikkunen vahinko, että mulla oli ai-
van uus villatakki päälä, enkä mie sitä ollu siinä vauhisa kerinny ottaa
pois päältä, niin se toinen hiha oli aivan semmosesa jäteöliysä.

Vishin mie siittä sain sitte vähä tukkapöllyä ko mulla oli vähä tukka ki-
pinä, mutta henkisä mie siittä selevisin.

Tiiättäkö mitä!

Miekö olen luullu että son vain täsä mejän suvusa se maaliman ainua
parrakasnainen.

Se mejän serkkulikka joka assuu sielä pääkaupunki seuvula joutuu ajah-
man partasa joka aamu, ja välilä se käyttääpi semmosta karvanpoisto-
ainetta.

Sillä on jalatki ko reikkalaisila miehilä, yhtä karvaset.

veet_for_men_karvanpoistoaine_naima_aslak.jpg

Mie sille lähetin sitä karvanpoistoainetta täältä Epsaniasta ko son niin
kallista Suomesa.

Sitte se serkkulikka kysy, että voipiko hän käyttää sitä ko siinä purkisa
lukkee jotta son miehile.

Mie sille sanoin, että ei se aine tiijä sitä kumphan sukupuohlen sitä tai
kumphan päähän sitä laitethan, että käytä vain.

Nyt se käyttää sitä aina ko se lähtee paahrin lihatiskile tyrkyle, että
jos se sieltä jonku matkhan pääsee, niin ei ole sitten kahta sänkipar-
tasta aamula samasa sänkysä.

Voi kauhia, minunhan piti siittä parrakhasta naisesta teile kertua, mut-
ta jotenki se tuo taas karkas tuohon serkkulikhan.

Niin, mie olin kevväälä Ran Kanariala ko sielä oli net kevätkarkelot.

Sielä oli ihimisiä ko merenmuttaa, kaikki paikat täynä kaikenlaisia vi-
peltäjiä.

Silloin viimisenä iltana sielä oli taas semmoset kilipailut josa miehet
oli meikanhe ittensä ja net hyppi ja pomppi lavala semmoset toloppa-
kenkät jalasa.

Josaki vaihhesa sinne lavale tuli jotaki ihimisiä laulamhan ja mie kuul-
kaa olin puottaa silimät päästä ko näin semmosen vaaliatukkasen mus-
tapartasen naisen, tai niin mie ainaki luulin.

parrakas_nainen_jose_gorbacho_naima_aslak.jpg

Sielä se heilu lavala ja laulo Appaa, siinä oli menua ja meininkiä, mutta
sitte se tottuus paliastu ko se vetäs sen vaalian tukkansa pois päästä.

Ei se ollukha maailman toinen parrakasnainen, ko soliki mies.

Että kyllä se vielä säilyy se titteli mejän suvusa, pittääki kysyä siltä
serkkulikalta, että tarviiko se lissää sitä karvanpoistoainetta vai joko
se raskii ostaa sitä itte.

juhannusruusu_naima_aslak.jpg

Son kuulkaa nyt tuo juhannuski tulosa tai voipi se olla jo mennykki
ennen ko mie olen saanu tämän kirioitettua.

En mie ole ajatellu viettää juhannusta sen kummemmin, ko minusta
son vähän niinkö vähän semmonen tyhyjänpäivänen juhula.

Mutta silloin ko mie oli vähän tai oikiasthan palionki pienempi, niin kyl-
lä mie silloin juhulin juhannusta.

Aina piti hakia mettästä koivut porthajen piehlen ja net piti sitte haka-
ta maahan pysthyn sato tai paisto.

kesamaisema_rastgaisset_norja_suomi_naima_aslak.jpg

Enimmäkshen se aina sato ja joskus met kakarat saatethin olla lumiso-
tasila juhannusaattona ja kyllä met monesti tehthin lumiukkojaki piha-
le kukkapenkkien viehren, johonolthin laitettu muovikukkia pysthyn ko
eihän sielä pohojosesa mikhän kuki vielä juhanuksena.

talvimaisema_torre_del_mar_naima_aslak.jpg

Mie muistan kuulkaatte yhen juhanuksen ko mie olin silloin talavela
saanu ajokortin ja kesälä mie sitte olin ostanu oman auton josa mulla
oli poppikonhet ja karvanopat.

Romivantheja mie en ollu raskinu ostaa ko net oli niin kalhija vielä sii-
hen aikhan.

Mutta mie silloin juhanuksena lähin käyttämhän minun veliä tivolisa jo-
ka oli Rovaniemelä.

Soli aina iso tappaus ko ishon kaupunkhin maalta lähti, sitä piti laittaa
vähän parempaa rässihousua jalakhan ja kauluspaitaa pääle, eihän sitä
kehannu ihimisten ilimoile ihan mettäläisenä mennä.

Ko met sitte isola porukala menthin tivohlin, mie ajoin autua ja soitin
kesämussaa mankasta, sieltä tuli Tinkon Autiolatua, Santran Maria
Matkaleena ja Matonan Laik ö Vöörtsin.

Tuli sieltä palion muutaki, mutta en mie nyt kaikkia muista.

Niin met sitte kurvathin parkkipaikale ja velipojala oli silmät ko teeh-
vatit ja net pyöri ko sarkanapit.

Soli sille niin uus ja ihihmellinen kokemus.

maailmanpyora_naima_aslak.jpg

Sielä sitä sitte kierrelthin ja justhin ko olthin menosa johonki laitheis-
hin, niin met törmäthin mejän enhon joka asu kaupunkisa, soli semmo-
nen siti-ihiminen ja liikku kaupunkisa ko kala veesä.

Raivo Raitis, se mejän eno otti velipojan matkhan ja aiko käyttää sitä
kaikisa laitheisa juhanuksen kunniaksi.

Raivo-enola oli niin kova vauhti päälä, että sille ei meinannu torikhan
riittää, soli maistanu jotaki juhanuksen taikajuomaa.

Välilä mie kuulin vain kauhiaa huutua ja naurua ko Raivo-eno ja Pikka-
rainen meni laithesta toishen.

Yhtäkkiä tuli aivan hiliasta ja mie siinä sitte velipojalta kysyin, että
mihinkä se Raivo katos.

Ennenkö velipoika kerkes vastaahman, niin sieltä yhen nakkikopin tak-
kaahan se Raivo tuli, soli käyny yriymäsä sielä ko soli pyöriny kaikisa
laitheisa ja sillä oli taikajuoma alakanu pyrkimhän ulos sammaa tietä
ko se oli sinne mennykki.

Siinä se sitte naama valakosena oli ja sitte se sai päähänsä, että se
lähtee viettämhän lopun juhanuksen maale.

Nii met sitte haethin sen kamphet matkhan ja lähethin ajelemhan taka-
sin maale.

Raivo-enola oli silimät niin arkana, että sen piti saaha aurikokilottimet
päähänsä.

Ja ko ei ollu yhet ylimääräset lasit, net jokka velipoika oli voittanu on-
kinnasta sielä tivolisa, niin net se eno sitte laitto päähänsä.

Net oli semmoset valakosankaset lasit josa oli pyöriät siniset linssit,
soli aivan sen Turpahuron näkönen ko sillä oli tukka sekasin sen oksen-
telun jäliltä.

harmonikka_giulietta_naima_aslak.jpg

Ko met päästhin kotia, niin Raivo halus soittaa haitaria ja essiintyä
meile ko suuret maaliman luokan tähet.

Aurikolasit pääsä, tukka sekasi ja välilä se kiliahteli että kamoon ka-
moon, jee jee ja peipi peipi.

raivo_raitis_haitari_naima_aslak.jpg

Otin mie siittä muutaman kuvan että se sitte jäläkhenpäin muistaa mitä
on teheny, mutta siinä meni sitte monta kuukautta että mie sain net
loput kuvat otettua siihen vilihmin, ko ei silloin ollu näitä tikikameroita
joila voipi ottaa kuvia vaikka kuinka palion, eikä net maksa mithän.

Silloin oli semmoset vilimikamerat ja aina tarkhan piti miettiä mistä ot-
taapi kuvan ko ne piti teettää kuvvamosa paperille.

Kyllä son tuo Suomen suvi sitte ihihmellinen, aina se tekkee sen saman,
vuojesta toishen.

lunta_kesakuussa_2016_naima_aslak.jpg

Aina ko luuleepi että tullee kesä, niin kyllä se josaki vaihhesa aina
lunta sattaa, jos ei muuten niin viimisthän juhannuksen, tänä vuona
se sato vähän aikasemmin.

Mie olin justhin silloin käymäsä Suomesa ja minun piti kiihren vilikkaa
lähtiä sieltä takasin Espanihhan ko mulla ei ollu talavivaatheja mat-
kasa.

Silloin viimeksi mie taisin mainita että son tuo Aina-Impiki varattu ny-
kysin, mutta tilanthet muuttuu niin äkkiä, että ei ehi ees kissaa sanua
ko net muuttuu.

Nyt se Aina on vappaila markkinoila ko se jätti sen Ramponsa ja pak-
kas kimpsut ja kampsut ja muutti uuthen kothin.

Mie olen täsä nyt miettiny että on se kuulkaa aivan kauhiiaa ko meitä
täälä Epsaniasa asuvia ihimisiä nimitelhän oikein valtakunnan lehisä
päättäjiä myöten veropakolaisiksi, minusta son tosi loukkaavaa ko se
ei ole totta.

Ko kaikki met maksethan verot jomphan kumphan maahan.

Mie tuosta nimittelystä kiriotin lehthenkin, mutta ei net sitä julukashe
sielä, niisä lehisä on semmonen ulukomaan sensuuri jotta net viestit
jotka tullee ulukomailta sensuroihan pois.

Seuraavaksi mie taian kiriottaa siittä asiasta EeUuhun, ko sielä on se
joku ihimisoikeusasiamies.

Eihän Suomesa saa ennää sanua kethän sillä ännälä eikä ämmälä ala-
kavila sanoila ko son loukkaavaa ja on sielä vishin monta muutaki san-
naa kieletty.

Tiiättäkö mitä, mie kävin tuosa talavela ottamasa tatuoinin, ko miehän
alan olla jo siinä iäsä, että mie saan tehä mitä mie haluan.

suihkulahde_torremolinos_naima_aslak.jpg

Ko mie tuola Torremolinosin keskustasa tallustelin, niin silloin mulla
välähti, että nyt mie sen otan ja marssin yhthen paikhan josa net tek-
kee niitä tatuointeja tai tatskoja niinko net nuoret hienosti sannoo.

trecetattoo_torremolinos_naima_aslak.jpg

Sielä mie selasin kirioja ja löysin sopivan aihhen, siinä ootellesa mie
sitte soittaa rämhäytin yhele Pirkole, että etkö se sieki ottais semmo-
sen tatuoinnin.

No sehän siittä innostu ja juoksi pää kolomantena jalakana paikale ja
niin met sitte ootehtin ommaa vuorua.

rodeotanko_polkupyorassa_naima_aslak.jpg

Oli sinne joku tullu semmosela polokupyörälä misä oli semmonen pit-
kä penkki ja käyrä ohojaustanko, mullaki oli semmonen silloin ko mie
olin nuori polokupyörä rakkari.

Ei se oikiasthan tuntunu milthän ihimelliseltä se tatuointi, soli vain ko
olis iso sääskilauma kupannu ihua.

Meilä oli sitte tuon homman jäläkhen niin kova näläkä, että met lähet-
hin sitte yhesä syöhmän yhthen ravintolhan ja ko met päästhin sinne,
niin sitte met hoksathin, että eihän met olla etes nähty niitä toisteme
tatuointeja.

tatuoitu_perhonen_naima_aslak.jpg

Siittä met sitte hypäthin ylös ja suunnathin kohti miesten vessaa, mut-
ta ko sielä oli yks kaveri, niin Pirkko sano että ei hän kehtaa sinne men-
nä ja veti minut sitten naisten veshan ko soli tyhyjä.

tatuoitu_krapu_naima_aslak.jpg

Sinne pikkushen kophin met änkethin ja riisuthin paiat pois päältämä
ja otethin kuvat niistä tatskoista.

Sitte met kurkitkin siittä vessan ovelta onko reitti vappaa, että näk-
keekö kukhan että met tulhan samasta vessasta.

Ei sitä vishin kukhan huomannu ja met menthin takasin pöythän ja teh-
tin ruokatillaus.

Sitte met katothin niitä kuvia joita met olthin otettu vessasa ja nauret-
hin että jos meilä olis Vitteri tai Veispuukki taikka se Instarammi, niin
mejän pitäs heti laittaa net kuvat sinne, mutta ko meilä ei niitä ole, niin
met vain sitte Vatsapathin net kuvat toisileme.

vespa_skootteri_naima_aslak.jpg

Mutta oli se kuulkaa se ravintola aika erikoinen ko sielä oli mopoja he-
ti ovisuusa iso määrä ja moottoripyöriä katosa.

peramoottori_naima_aslak.jpg

Sielä salin perälä oli sitten perämoottoria ja ramohvoonia ja leikkiauto-
ja hyllyilä ja ankkureita ja muita seinilä.

leikkiauto_ravintolassa.jpg

Mie tykkäsin aivan kauhiasti siittä sisustuksesta, soli semmonen rus-
tiikkinen niin ko mieki.

ravintolan_sisustus_naima_aslak.jpg

Kyllä siinä ilta meni mukavasti hyväsä seurasa ja vattaki tuli täythen,
mutta kyllä se vain lopula oli lähettävä kothin hoitamhan sitä tatskaa
ko se kuulema piti pestä ja rasvata monta kertaa päiväsä.

moottoripyora_ravintolassa_naima_aslak.jpg

Mulle ei tullu mithän tulehusta siihen ja jäläki oli tosi hyvä, että kyllä
kannatti mennä käyhmän paikalisesa tatuointitutiosa, net osas hom-
man eikä ollu etes kallista.

Olen mie käyny muualaki ulukona syömäsä.

ikea_malaga_paasisaankaynti_naima_aslak.jpg

Ko mie täsä kerran kurvasin tuone Ikeehan syöhmän ko mulla oli sem-
monen niin kilijuva näläkä, että oli pakko päästä syöhmän lihapullia,
niin mullahan meinas iskiä panniikki ko ihimiset seiso siinä kaupan
eesä ko hoo moilaset ja työntekijät marssi takaovesta ulos.

paloharjoitus_malagan_ikeassa_naima_aslak.jpg

Mie luulin, että mie kuolen nyt näläkhän ko kauppa on kiini, mutta sit-
te siihen joku teollisuusvartija toi kyltin josa luki että kaupasa piethän
nyt palohariotukset ja kaikki evakuoithin ulos.

Silloin mie huokasin helepotuksesta, että ei täsä tarvinnu alakaa kyn-
siä purehman näläkhänsä.

Naima-Uliaski se pääsi kesälomale, eikä sen tarvinnu jäähä luokale
tai tekehmän niitä ehtoja kesälä.

Syksylä se saapi mennä toisele luokale ja Hilla ootta sitä päivää ko
se pääse kans kouhlun.

Naima-Ulias ei oikein siittä kiriottamisesta tykkää, mutta laskennosta
se tykkää aivan kauhiasti.

Mie sille täältä lähetin semmosia tehtävävihkosia josa oli vaikeita las-
kutehtäviä, mutta soli kuulema laskenu kaikki.

rahanpesu_naima_aslak.jpg

Siittä varhman tullee kans pisnesmies niinkö minustaki, mutta mie olen
nyt kyllä jo hävittäny poies net matkatoimistot ja asuntovälityksen.

En mie ala ennää passaahman ihimisiä ko paskaa tikunnokhan, ei siit-
tä ole saanu ko vain rupia sinne pimihhän paikhan.

Kentälä pittää olla vastasa punasen maton kans ja kaikki pittää käyä
tekemäsä, ko net ei ossaa etes lamppua vaihtaa itte.

Ko net vuokralaiset on käyhne kyläsä toistesa tykönä, niin net on nä-
hähne että jollaki on asunoshan vähän parempi kahavinkeitin ja heilä
on semmonen tavalinen, niin heile pitäs käyvä hommaamasa samalai-
nen.

Tästä lähtien jokanen saapi hommata keittimesä ite ja vaihtaa lamput.

Mutta oli sillä Naima-Ulihhala menny täsä vasta sormi suuhun ko net
oli olhe suvun mökilä ja sielä Aina-Impi oli käskeny Naima-Uliasta
tuohman Hillale lasilisen vettä.

kesamokki_naima_aslak.jpg

Ulias oli menny keittiihön ja ottanu lasin kaapista ja alakanu hakeh-
man vesihannaa, mutta ei sollu sitä löytäny.

Soli huutanu äitilhen, että hällä on pikkunen onkelma keittiösä ko jo-
ku oli kuulema varastanu vesihanan sieltä.

Se ei ollu hoksannu, että sielä mökilä se juomavesi on ämpärisä ko
se haethan kaivosta.

Ko mie silloin alakukesästä olin Suomesa, silloin ei vielä satanu sitä
lunta.

Niin tuo mejän Antsu kanto pihale net kesäkalusthet ja hoksasi, että
net oli vähän ruostunhe eikä net olhe ko 10 vuotta vanhat.

Se sano että nyt pittää tehä reklamaatio ja niin se alako vässäähmän
sitä.

Siinä se sano että kyllä niitten kalusthejen pittää kestää enempi ko
10 vuotta ruostumatta ja vaati sitte uutta kalustua tilale.

puutarhakalusteet_naima_aslak.jpg

Se lähetti sen viestin kauphan josta sitte vastathin, että net on kä-
sitelhe sen asian ja asia on nyt niin että sie olet valittanu väährään
liikheshen, että heilä ei ole ollu tuomosta mallia koskhan myynisä.

Voi kauhia paikka ko se Antsu häpes ko soli teheny tuomosen mok-
kauksen, nyt koko kylä tietääpi että hän ei muista mistä on ostanu
pihakalusthet.

Mie tuosa kävin yhtenä päivänä parturisa ja huomasin, että mulla on
harmaata tukasa, son nyt kuulema sitä viienkympin villitystä.

En mie kyllä ole mithän ihihmellistä vielä huomannu, mutta vishin se
tuola laila alakaa se villitys.

Ennenkö mie net pisneshommat kokohnan lopetan, niin mie vähän
suunnitelin, että jos mie järiestän vielä semmoset vähän isomat ves-
tivaalit täälä rannikola syksylä.

Mie olen ollu yhteyksisä eri yhtyeishin ja artisthein, mutta mie en ole
vielä saanu vastauksia niiltä.

Kiikarisa mulla on ollu Rampas-yhtye, Hirvosen Anita ja se entinen
kaupankassa joka nousi kiintotäheksi Itolsseista, siinä olis vähän
kaikile jotaki.

Ko mie tunnen sen Rampas-yhtyyhen alakuperäsen komppikaksikon,
niin mie ajattelin että jos mie saan net halavemmala keikale.

maitolaituri_maitolava_naima_aslak.jpg

Ja ko Hirvosen Anita on niin pieni että se mahtuu essiintymhän vaik-
ka maitolavala, nii sille ei tarttis maksaa niin korkiiaa palakkiua eikä
se kaupankassan palakkakhan ole päätä huimaava.

On mulla muitaki hausa, mutta en mie niitä vielä paliasta ko net kili-
pailiat voi saaha siittä vihiä ja yrittää lyyä kapuloja rathaishin.

En mie mithän kehäraakkipilhejä ole järiestämäsä niinkö net toiset mei-
naavat syksylä järiestää.

Ulukomaan essiintyjäksi mie aattelin sitä kottiruutupäntiä, sitä Pei Siti
Rollerssia ko sehän oli semmonen kova pänti silloin ko mie olin alakou-
lusa.

Mie muistan ko met sielä yläasthela otethin kevväälä mankat kouhlun
matkhan.


Välitunnila soitethin kaseteilta Reestylen Vil haa tei, Attakin Uua heela
natten ja välilä soitethin Turan Turania.

c_kasetti_naima_aslak.jpg

Ei net nykyajan nuoret taia etes tietää mikä son se kasetti, ko net on
tottunhe semmoshin tikitaalishin äänitheisin niinko ceetee ja ämpee-
soittimet.

Soli sitä aikaa jo ko Änti soitti siinä rokkipäntisä ja niilä oli semmonen
hitti ko Tesperaato.

Olisin mie sen Äntin päntin ottanu kans ohojelmisthon mutta ko se pän-
ti on jo hajonu, eikä sitä ennää ole olemasa.

Siinä olis saanu lavan eesä tytöt heiluttaa tukkaansa ja huutaa kurkku
suorana.

Mutta katothan nyt mitä mie saan varattua, vai pittääkö minun vielä
perua koko homma.

Olen mie kuitenki alustavasti varannu sen San Mikelin arreenan sieltä
Torremoliinoksesta ja sielä olis semmonen pikkunen rinksupaari josa
olis tariola semmosta lömppiä jota net nuoret on juohne.

Ko en mie sinne mithän alakoholilupia alakas ottamhan, niin siksi mie
aattelin tuota lömppiä.

Son kuulkaatte se lömppi ollu suosittua aina.

makasiini__naima_aslak.jpg

Mie muistan ko minun täti tuli kaupunkista aina kesälä käyhmän meilä
ja se siivos aina makasiinin ittelhen kesäasunnoksi.

Sinne oli aina talaven aikana kertyny kaikenlaista tavaraa ja sitä piti
sitte kantaa sieltä poies.

Soli aika raskasta, mutta kyllä se minun täti vain jakso kovasti siivota
ko se sai ottaa aina välilä hörpyt siittä lömppilekkeristä.

Kerranki sillä kävi niin, että sen käsi osu yhthen lauthan josa oli naula
pystysä ja sille tuli pitkä haava käthen, mutta ei se vauhtia hijastanu
ko sai ottaa lievittävvää siittä lekkeristä.

Seuraavana päivänä se vain ihimetteli että miksi sen pää on niin kau-
hian kipiä ja kuka son pistäny häntä puukola käthen ko siinä on haava.

Mutta soli niin kovvaa ainetta, että kaikki pakteerit kuoli ko sillä lömpi-
lä sitä haavaa huuhteli ja loput kaato kurkusta alas.

Voi kauhia paikka ko sitä tullee nuita vikoja täsä iän myöte.

hammaslaakari_naima_aslak.jpg

Mie kävin hammaslääkärisä täsä pari viikkua sitte ko mulla tuota taka-
hammasta särki niin kauhiasti aina ko otti jotaki kylymää tai kuumaa.

Hammaslääkäri tutki suun ja sano, että se ottaa röntkenkuvan hamp-
haista ja ko soli sen ottanu, niin met menthin kattomhan sitä pääthel-
tä.

Ei mulla ollu reikiä hamphaisa, mutta ko net minun ikehnet oli noushe
ylhälä ja laskenhen alhala, niin sille pitäs tehä jotaki.

suuvesi_ja_hammastahna_desensin_naima_aslak.jpg

Niin mie sitte sain ohohjet ostaa semmosta rauhottavvaa hammasta-
hanaa ja suuvettä jolla joka nostaa ja laskee niitä ikeniä oikiihan suunt-
han.

Mie aattelin että ei semmosta ihimeainetta olekhan joka ossaa nostaa
ja laskia ikehnejä oikiihan suunthan, mutta kyllä se vai toimiipi.

Pittää sitte jäläkitarkistukshen yhteyvesä kysyä siltä, että oisko sillä
tievosa semmosta kurklausvettä joka nostais tuota helttaa tuosta
leuan alta ylemmäs, eikä se haittaa vaikka se nostoteho yltäs tuone
vähän alemmaski.

On sitä täsä vanhenmuutta tullu muitaki vaivoja ko tuo ikehnien tippu-
minen, son tuo kuuloko päässy vähän heikkenehmän täsä vuosien var-
rela.

kuulolaite_naima_aslak.jpg

Mutta eihän sitä aina tarvitte kaikkia kuulla, mutta kyllä son nykyhhän
niin kätevä laittaa nuo kuulolaithet korhvin ja sillon kuule ko neula tip-
puu lattiale jos siinä ei ole mattua alla.

Kävin mie täsä hakemasa ittele uuen mopon, semmosen vähän käyte-
tyn Simpsonin, son joskus vuoelta kaks tai koleme jäläkhen käpysovan.

simpson_moottoripyora_mopo_naima_aslak.jpg

Sillä mie kurhauttelin sielä Lapisa pari kyläreissua ko mie sielä olin ja
ko mie olen aina haaveilu kootterista ja mönkijästä, niin mie semmoset
sitte netistä ostin.

Ko mie ajattelin sillä mönkijälä kuliettaa vähän puita tuosa josaki vaih-
hesa, ko siinä on peräkärry ja on sillä sitte talavela hyvä pukata luntaki
ko siinä on se kola eesä.

Soli kuulkaatte tuo Aina-Impi keksiny uuen keinon pysyä lämpimänä
kesälä sielä Suomesa.

ulkotakka_naima_aslak.jpg

Soli tilannu semmosen ulukotakan, josa se sitte pittää tulia aina kyly-
mälä ilimala, niin se ilima lämpennee ko takasa on tuli.

Ko se kasvihuoneilimiö ei ole vielä tarpheksi lämmittäny sitä Suomen
ilimaa.

Mutta kyllä son kuulkaa net iltapäivälehisä annetut sääennusthet aivan
kauheita, ko net vaihtaa otsikkua melekein joka toinen tunti.

Ko mi luin kerran että sinne tullee helleaalto, niin ko mie parin tunnin
päästä tarkistin sitä, niin lehesä luki että lämmöt laskee ainaki 10 ast-
hela

Silloin mie ajattelin, että kyllä soli vishin aika hyvä sijotus se pihatak-
ka.

reikahousut_bokserit_naima_aslak.jpg

Ko täälä Epsaniasa on kuitenki niitä hellepäiviä iliman ulukotakkaa,
niin mie olen varrautunu niihin hommaala viliposia kesähousuja.

Luittako tet lehistä että täälä Epsaniasa oli kevväälä kovat maanjäries-
tykset?

Mieki net oikein kahthen kerthan tunsin, ensimmäiselä kerrala mie olin
tuola rannala autosa ja sitte mie ihimettelin, että kuka sitä minun autua
heiluttaa ko kethän ei näkyny eikä tuullukhan. Mie siinä säikähin että
uhuvot on tulhe maahan meinaavat napata minut matkansa.

Toisela kerrala mie olin nukkumasa ko mie tunsin, että jalakapohojien
läskit heilu ja vattasa vello nesthet.

villasukat_maanjaristys_espanjassa_naima_aslak.jpg

Silloin tärisi niin kovasti että mulla lähti villasukatki jalasta, sen jäläk-
hen mie olen käyttäny varmuuveksi sukkanauhoja että sukat pyssyy
jalasa vaikka olis minkälainen tärinä.

Telekkarista mie sitte näin että täälä Malakan aluhhela on ollu niitä jä-
ristyksyä, silloin mie aattelin että en mie olekhan tullu hulluksi.

Nytten täälä on ollu rauhalisempaa eikä ole astiakhan kilishe kaapisa.

Muistinko se mie kertua teile, että miehän jouvuin tillaahman ampu-
lanssin kotia silloin joulukuusa?

No miehän tulin sillon semmoshen heikhon kunthon ja mulla ko on sem-
monen panniikkinappula, ni mie sitä painoin.

ambulanssi_naima_aslak.jpg

Tänne kotia tuli ampulanssi ja net hoisivat minut kunthon, mutta ei
se tuo ollu ainua kerta ko mie olen ampulanssia käyttäny.

Tuosa vapun tiehnoila ko mie olin yhesä kaupasa, niin mie sielä otin ja
pyörtyä kupsahin.

Mie sielä sitte lattiala tulin tajhuini ko yks nainen tökkäsi sorhmen mi-
nua ja mittas verensokerin.

Vähän ajan päästä tuli sitte net ampulanssimiehet ja net tutki ja liimas
niitä tarroja minun rinthan ja mahhan.

Ei netkhän mithän löytänhen ja net sitte lopula vei minut kotia.

sintrom_marevan_naima_aslak.jpg

Tuosta mulle tuliki miehlen, että kyllä son kauhiia ko net sielä Suomen
isosa sairaalasa eivät ossaa pistää puhthaila neuloila potihlaja eikä net
erota roskalaatikkoja toisisthan.

Täälä Espaniasa on nytte menosa net Pamploonan härkäjuoksut, sielä
net ihimiset töllilstelevät ja laukkovat pitkin katuja ko härät tullee pe-
räsä.

Son hullua hommaa, mutta huvisa kullaki, heittäähän net sielä Tervola-
sa niitä ämpäreitä ja sitte on niitä akankantokilipailuja.

Mutta tuosta härkäjuoksusta mulla on vähän niinku omakohtasta koke-
musta sieltä minun lapsuuvesta.

Ko meilä oli silloin joskus joka kesä semmonen vasikka tai sonni kesä-
aituuksesa kasvamasa talavia varten.

Kerran meilä oli semmonen oikein iso sonni jonka nimi oli Munne, sillä
oli semmonen iso aituus pellon pääsä josa se sai melekein vaphana
kulukua, ei siinä ympärilä ollu ko aita.

Kerran soli saanu päähänsä että se heinä on vihiriämpää aian takana
ja puskenu ittensä läpi siittä aituuksesta.

Soli ollu vähän aikaa siinä aian takana syömäsä ja sitte soli lähteny
jolokottelehman maantiele.

Sielä soli ollu keskelä tietä tien tukhena ja autot oli väistänhe sitä
niinkö Intiasa pyhhää lehemää.

Äitimuoriko hoksas sen, että Munne oli karannu aituuksesthan, niin
se meni porthaile ja huusi että ”Munne perkele, heti kotia” ja niin se
kuulkaa se sonni jolokotteli kothin ja meni itte sinne aituukshen taka-
sin.

Ei se kethän muuta totellukhan ko äitimuoria.

Mie vielä teile nuista elläimistä vähän kerron.

hamahakki_naima_aslak.jpg

Kevväälä tuosa minun ikkunalauvala olla pollotteli vähän semmonen
isompi hämähäkki, sillä oli karvaset jalat ja soli muutenkin vähän nor-
maalia isompi.

En mie ollu ennen tuomosta nähäny ko kuvisa.

Kyllähä täsä vielä palion riittäs kerrottavvaa, mutta jos mie tuosa myö-
hemin taas kiriotan teile lissää.

Ko mie täsä yhtenä päivänä ajattelin että miehän olen vatuloinu tämän
kiriottamisen kans jo monta päivää, mutta en mie ihan yhtä hijas ole
kuitenhan ko net poliikot ko net on sitä yhtä sopimusta äheltänhen jo
vishin vuojen eikä net vieläkhän tiiä oikein että onko se valamis vai ei.

Mie täsä alan hilialhen valamistautumhan konserthin, ko tänne on tulo-
sa se kuulusa Veilsin tiikeri, tethän tiijättä sen Jonesin Tompan, son
se sama jota se Koivuniemen Paulaki kuuntellee.

Sitä Tomppaa mie silloin pienenä poikana vanitin ja nyt mie aattelin
lähtiä kattomhan sitä että vieläkö son yhtä enerkinen ko ennen.

kesamaisema_suomesta_naima_aslak.jpg

Viettäkkääppä tet oikein mukava kesä ja olhan täsä taasen kuulola
myöhemmin, tutuile terhveisiä.

Pesos i aprasos a totos

Naima-Aslak