Päivitetty 13.2.2020

----------------------------------

Muistathan, että viikoittain ilmestyy uusi

viikon ruokavinkki

Samalta sivulta löydät myös linkkivinkkejä.

Pataruokia
Uuniruokia
Savustetut

-----------------------------------

Käytä sivustollamme olevaa Googlen Oma Hakua, löydät nopeasti ja helposti haluamasi ohjeen esim. käyttämällä raaka-aineen nimeä.

Ohjeita jo yli 1000.

-------------------------------

---------------------------------

Maanjäristykset reaaliajassa Espanjassa

-------------------------------- Niño:

Elektoroniset kodinturvajoukot

Espanjan kansalaisuuden hakeminen

Passihakemus verkossa - Sähköä passiasiointiin

--------------------------------

Copyright

Sivuston ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sivuston sisältöä ei saa kopioida kaupallisessa tarkoituksessa.

Kaikki oikeudet pidätetään - All Rights Reserved

© carloskokki.com

Lue tekijänoikeuslaista täältä

---------------------------------

Matritin matka

Hola totos!

Mie se vain täälä taas.

Nyt mieki olen selevinnyt taas elävien kirihhoin.

Meinas tuo vappu mennä vähän pitkäksi, mutta onneksi mie sain
jarrun pääle, ettei päässy kovin venyhmän.

Siittä onki taas aikaa ko mie viimeksi tänne ehin kuulumisia kertom-
han.

Palion on kuulkaa ehtiny sattumhan ja tapahtumhan.

Ja ko sitähän aina sanothan, että matkailu avartaa, toisila se avar-
taa kukkarua ja toisila muuten vain.

Mulla se avarti muuten vain.

madridin_metrokartta.jpg

Mie kävin semmosela pikavissiitilä tuola pääkaupunkisa Matritisa.

Ko mulla kuulkaa kävi niin, että miehän otin ja kavotin passin.

Sen piolookisen moternin passin josa oli minun sormenjäläki.

Ko miehän olin sitä varten silloin aikoihnan ihan vesikuurila ko mie
luulin, että net ottaa siihen sylykinäythenki.

No mie sen kuitenki kavotin ja ko täälä Malakasa net ei voihne mulle
passia tehä, niin minun piti lähtiä käyhmän sielä Matritisa.

Mie tutkin mahollisuuksia miten sinne menhän.

Ensin mie meinasin mennä junala, mutta sitte mie hoksasin semmo-
sen paketin josa tariothin eestakasta lentua ja hotellia tosi halava-
la.

Soli vähän semmonen äkkilähtö ja pakkolähtö ko passi piti saaha.

Mie vähän sitä hotellia pelekäsin että mihinkhän loukhon sitä joutuu.
Komia nimi sillä hotelila oli ja oli net siihen saahne 4 tähtiä ja ynnän.

Varustukshin kuulu melekein kaikki.

Sen mie sitte varasin ja otin mukhan semmosen henkilökohtasen avus-
tajan.

Niin met sitten pääsiäsien jäläkhen matkathin yhesä sinne pääkau-
punkhin.

Ko net täälä Malakasa sai tuon uuven lentoterminaalin käythön, sen
kävi vihkimäsä itte kuninkas.

On se varmasti ollu juhulallinen tilasuus ko on ollu kuninkaski paikala.

malagan_lentokentan_t3_lasipalatsi.jpg

Se terminaali on oikia lasipalatsi, siittä se olis pitäny ottaa mallia sii-
hen yhthen toishen paikhan, jota net jotku nimittää lasipalatsiksi.

Mejän matka alako ihan hyvin.

Päästhin ajoisa kentäle ja enkä miekhän piipannu ko kerran siinä tur-
vatarkastuksesa.

Ja ko se oli aikanen aamu, niin met menthin yhthen paahrin istuman ja
syöhmän sämpyllää ja juohman sitä mustaa limpsaa.

Mie en sano että soli kokakollaa, ko muutenhan mie mainostan sitä.

malagan_t3.jpg

Mejän piti kävellä aivan toishen päähän sitä hallia, tuntu melekein sil-
tä että sieltä näki sinne Matrithin asti.

Kaikki sielä kentälä oli uutta ja kiiltävvää ja mejän lähtöportti oli se
toiseksi viiminen johon met sitte kävellä linkutethin.

iberian_lentokone_valmistautuu_lentoon.jpg

Konheshen mahuthin hyvin ja se oli liikhelä ajoisa, ja hyvä kuliettaja
siinä oli ko ei tärissy yhthän.

Ja ko se kone laskeutu, niin tuntu ko olis pumpulhin laskeuvuttu, niin
pehemiästi se tuli kentäle.

Siinä ennen ko laskeuvuthin, niin nähthin vuoria joila oli lunta.
Kyllä net sielä pääkaupunkisaki pääsevät hiihtämhän jos vain halua-
vat.

Met sitte menthin sinne laukkuhihinale, ko se minun avustajan laukku
oli ruumasa, niin sitä piti vähän oottaa.

Ko se laukku saathin, niin sitte mejän piti juosta tukka putkela metr-
hon.

Tiiähthän tet sen, son se joka kulukee sielä maan alla, son semmonen
maanalanen juna.

Kauhiala kiihrelä met juosthin sinne portile.
Siinä eesä oli semmonen rautaportti ja siittä ei päässy läpi ko meilä
ei ollu lippua.

Sitte met menthin ostamhan liput semmosesta automaatista.

Mie siinä mietin, että ymmärtääkhän se automaatti näitä minun euro-
ja ko net oli suomalaisia.

Silimät kiini mie tyrkkäsin rahat siihen reikhän ja minun henkilökoh-
tanen avustaja tökki sitä ruutua.

Aatella se lippu makso 2 euruva.

Halapaa lystiä ja sillä kuulema sai aijjaa kaikenvärisilä linijoila.

menossa_metroon.jpg

Nyt vihoin ja viimein met päästhin sinne halhin josta net metrot kulu-
keepi.

Voi kauhia ko sielä oli kylymä, onneksi mulla oli välihousut jalasa.

Minun henkilökohtanen avustaja (myöhemmin mie sanon sitä ophaksi)
luki karttaa ja met hypäthin vauhnun.

Sitte met lähethin liikhele.

Ei met kauvaa ehitty matkustaa ko piti vaihtaa toisen värishen linih-
han.

Mie olin päättäny että vie sie, mie vikisen ja annoin ophan viijä.

Voi kauhia paikka, sitte se sattu jota mie olin pelännykki.

Ophala oli kartta väärinpäin ja met menthin väährän methron.

Mulla alako ihan syämmestä ottamhan ko met menthin väährään
suunthan.

Onneksi sillä ophala oli kuitenki hyvät vaistot ko se hoksas, että
met menhän niinko ylämäkhen eikä alamäkhen.

tukkaputkela_juostiin.jpg

Seuraavala pysäkilä met hypäthin ulos vaunusta ja juosthin pää
kolomantena jalakana porthaja ylös ja toisele puolele rattaa.

Mie meinasin kyllä juosta suohran sen raan yli, mutta siitä kuulema
tullee sakkoja.

No vihoin ja viimein met menthin sitte taas oikiihhan suunthan.

Monta pysäkin väliä met menthin ja ko olthin päästy oikiale pysäkile
niin sittepä se tenkkapoo tuliki.

Sielä hallisa oli 2 ovia, siinä mie mietin että kummasta mejän pittää
mennä ulos.

Sielä oli semmonen vartija jolla oli käsirauat ja pyssy.

Siltä met sitte kysythin, tai se minun opas kysy, että kumpi ovi on oi-
kia.

Se vartija ja sano, että net on molemmat oikeita ovia, mutta tuosta
vasemmasta mejän pitäs mennä ulos.

Met aukasthin se ovi ja sen takkaa alako pitkä käytävä ja sitä met
sitte lähethin kävelemhän, siinä ei voinu eksyä ennää ko sieltä ei
päässy muuale ko ethenpäin.

Soli varmasti monta sattaa metriä pitkä tunneli, mutta sitte sieltä
alako näkyhmän valua ja kuulumhan liikenthen ääniä.

Semmoset pikkuset porthan nousthin ylös ja siinä met sitte seisot-
hin melekein keskelä kaupunki.

Voi kauhia ko sielä oli vilskettä ja vilinää, mie en ees kerenny kame-
raa  kaivaa esile ko mejän piti taas mennä.

Kauhiala kiihrelä met juosthin pitkin katuja ja suunnistethin suurlähe-
tysthön sitä passia uusimham.

Sinne oli pakko ehtiä ko oli aika varattu sille päiväle.

Kieli vyön alla met juosthin ja ko päästhin perile, mie olin niin läkä-
hyksisä, että mie vain pihisin.

Alaovela vartija kysy että millä asioila sitä liikuthan, ja mie sain sa-
nottua vain että passi.

Sitte mejät ohojathin hishin ja sillä met sitte menthin yläkerthan.

Ko olthin oikiasa kerroksesa, niin se hissi alako puhuhmaan, se sano
espanjaksi misä met olhan.

Met olthin kaks minuuttia myöhäsä ja ovet oli lukosa.

Mie koputin ovhen ja sieltä kuulu sitte ääni että mitä asiaa.
Minun opas tulukkas mulle sen puhheen.
Sitte kuulu summerin ääni ja ovi aukes.

Met menthin sisäle ja sielä oli virkailija joka puhu suomia.

Soli oikein miellyttävä rouva, jos mulla ei olis ollu tuo henkilökohta-
nen avustaja matkasa, niin mie oisin sitä rouvaa pyytäny kahavile.

Met saathin se passiasia hoijettua ja minun ei tarvinnu ennää muuta
ko oottaa sen passin tulua.

Ko se passiasia oli hoijettu, niin met lähethin kohti hotellia.

Mulla ei ollu hajuakhan misä se hotelli on, onneksi meilä oli sen nimi
ja katuosote matkasa.

Met otethin taksi alle ja sanothin mihin met haluthan.

Sielä oli kuulkaa palion polliiseja, niitä oli joka kulumalla ja risteykse-
sä.

Jos sielä olis kompastunu, niin jonku polliisiin pääle sie olisit kaatu-
nu.

Se minun opas jutteli sen taksikuskin kans, niilä riitti juttua ja mie
kuuntelin sujuvasti, enkä ymmärtäny mithän.

Se kuski oli sanonu, että se mejän hotelli on kuulema hieno.

Met päästhin oikein pääoven ethen ja sitte met menthin sinne resp-
han.

Sielä oli virkailija, joka kysy että tulhanko met heile asuhman.

Vastathin että kyllä.

Sitte se virkailija alako selittämhän, että met ei voia tulla asuhman
heile, ko heilä oli tapahtunu vesivahinko ja kaks kerrosta oli ihan
märkänä.

Net sano, että met voihan mennä hejän toishen hotelhin, joka on sii-
nä 500 metrin pääsä.

Olis net kuulema maksanhen taksinki meile, mutta met haluthin kä-
vellä.

Niin met sitte kävelthin sinne suunthan johon se virkailija neuvo.

Sitte met tultihin semmoshen risteyskohthan.

Siinä met sitte seisothin ko hoo moilaset ja katelthin ympärile että
misä se hotelli on.

Met lähethin vähän ylämäkhen kävelemhän ja siinä oli sitte semmo-
nen aukio.

Sielä aukiola oli palion väkiä liikhelä.

Tiiättäkö mitä, sielä oli niitä kaupallisia tyttöjä, ne oli varhman nii-
tä kauppaopistonnaisia.

Kyllä tet tiiättä net, on niitä kuulema suomesaki.

hotel_petit_palace_plaza_de_carmen.jpg

No kyllä se hotelli sitte vihon ja viimein löyty ja saathin huone.

hotellihuoneen_sanky.jpg

Soli kyllä aika pikkunen huone, mutta sielä oli iso sänky, taulutelekka-
ri ja tietokone.

Sielä oli kuulkaa ihan vivi-linja ja oikia tietokone.

Olisi se kuulkaa niin kotikasta ko oli tietoliikenneyhteys, ettei vain tule
vierotusoihreja netistä.

Pittäähän se uutiset nähä ja sähköpostit lukia.

Siinä met sitte alethin pitähmän kotista.

Mutta kuulkaa ko kävi niin hassusti, että se mejän tietokone oli rikki.

Piti soittaa alakerthan ja sieltä tuli tyttö sitte uuven konhen kans.

Se asenti sen konhen paikale ja anto vielä semmoset vivi-tunnukset.

Net tunnukset ei toiminhe, eikä se konekhan.

tietoliikennekeskus_hotellihuoneessa_lappari_ja_nettilinja.jpg

Meile vaihethin 4 konetta ennen ko se alako toimimhan.

Sitte se kone toimi ko unelma, ei tarvinnu virittää mithän antenneja tai
muitakhan vippaskonsteja, oli kuulkaa nopia linia.

Ja en mie kuulkaa yhthän ihimettele jos sielä toisesa hotellisa oli
vesivahinko.

Täsäki hotellisa oli suihku ko avaruusalus.

monipistesuihku.jpg

Oli vaikka minkälaisia suuttimia ja jokasesta reiästä lenti vettä.

kylpyhuoneen_lasiovi_ja_silmimalja_sylkykuppi.jpg

Mieki ko kävin suihkusa niin koko kylypyhuone oli märkä, onneksi sie-
lä oli palion pyyhkhejä joila voi kuivata lattian.

feria_del_carmen_madrid_2010.jpg

Met käythin illala sitten paarisa syömäsä iltapallaa.

Ja voittako kuvitella, että vaikka se Matriti on milioonakaupuki, niin
siinä paarisa oli naapuripöyväsä muitaki suomalaisia.

Sen iltapalan jäläkhen käythin vähän kävelemäsä siinä ympäristösä.

Mie yritin katella että näkkyykö sielä sitä milionääriperijätärtä iltakä-
velylä.

Son se Karmen Lomana, se tanssii nyt siinä julikkistanssikilipailusa.

kirkontornin_kello.jpg

Mie vähän niinko suunnittelin, että jos mie sen ponkaan ja teen tutta-
vuutta sen kans.

Mutta vishin se oli niisä tanssiharkoisa ko ei sitä näkyny sielä kaupun-
kila.

Seuraavana aamuna se minun opas kävi vähän hoitamasa omia asioit-
han kaupunkila ja mie ootin hotelisa ja kävin syömäsä aamupallaa.

Mie söin oiken kunnola ko se ole semmonen seisovapöytä, 4 isua lau-
tasta sotkin ja 3 lasia ja 2 kuppia.

Vaikka se oli semmonen seisovapöytä, niin kyllä sielä sai istua samhan
rahhan.

Mejän hoteli oli yhelä semmosela kuulusala aukiola.

plaza_del_carmen.jpg

Sielä oli jotku juhulat menosa, piha oli täynä telttoja.

Sillon ko met menthin sinne hotelhin, niin mie katoin, että intiaanikyl-
hänkö sitä olhan menosa.

Mutta kyllä met oikiihan hotelhin kuitenki päästhin.

Ko kaikki asiat oli saatu hoijettua, niin mejän pitiki jo lähtiä hilialhen
kulkemhan kohti lentokenttää.

Siinä met sitte arvothin hotelin eesä, että kumphan metropysäkile met
menhän.

Oottakaapa ko mie tarkistan miten net nimet kiriotethan, hetkinen kai-
van paperit esile.

No mie siittä metrokartasta nyt lunttaan.

Niin mejän piti valita että menhänkö met Sol-pysäkile vai Gran Via-py-
säkile.

Met heitethin ruunaa ja laavaa.

plaza_del_sol.jpg

Mie olisin halunne mennä sinne Ran viialle, ko se Karmen kulukee pa-
lion sielä kuulema.

Mutta niin siinä kävi, että mie hävisin ja met menthin Solile.

No oikiasthan ei se haittaa vaikka met sinne menthin.

Kyllä seki oli komia paikka, mutta yhtä asiaa mie vain ihimettelin sie-
lä.

Sielä oli joku semmonen lasista tehty hökötys, net sano, että se on
kala.

lasikala_madridissa_metrotunneliin.jpg

Otin mie siittä teile kuvanki että saatta itte kattua että mikä se on.

Sielä met vähän kulttuuria harrastethin ja mie kuvasin semmosia tai-
tekuvia, ko miehän sitä taitemaalausta nykysin harrastan.

plaza_del_sol_karhu.jpg

Ja olettahan tet lukehne lehistä, että se Hulukon Anttiki pittää oikein
näyttelyn sielä Helsinkisä.
Mie sain oikein kuttulipunkin sinne avajaishin.

Kello alako olehman jo melekein niinko palion ja piti lähtiä sinne metr-
hon jotta ehithän lentokonheshen ja nyt oli eesä tosi vaikia matka ko
oli monta vaihtopysäkkiä.

Siittä met sitte painuthin maan alle.

Liukuporthaja pitkin menthin ensin ja sitte tavallisia porthaja, liput os-
tethin taas automaatista ja päästin portista läpi.

Oli sielä kuulkaa sokkeloista, mutta ko kokoajan nyt kuliethin kartta
käesä niin met osathin mennä oikiihan suunthan.

Olin mie siittä kauppakavulta ostanu pienen kompassin siltä varalta,
että jos se minun opas pittää sitä karttaa taas väärinpäin, niin mie
ainakin tiiän sitte oikian suunnan.

Tiiättäkö mitä, met kuulkaa selevithin niistä vaihoista ko vanhat teki-
jät, met ei eksytty nyt ollenkhan.

No yhesä vaihosa meinas mennä vähän pitkäksi ko piti mennä ainaki
5 kerrosta porthaja alas.

Oli sielä liukuporthatki, mutta net ensimmäiset oli rikki ja piti mennä
tavallisia rappusia alas.

madridin_metroportaat.jpg

Net rappuset oli niin jyrkät, ko ois seinää pitkin menny alas, ei niisä
voinu ottaa ollenkhan etunojjaa, muuten olis tipahtanu.

Kyllä net jotku sielä laukko, net on vishin kulukenhe sielä ennenki.

Niisä lopuisa neliäsä kerroksesa toimi liukuporthat.

Tuli sielä metrosa ihan samanlainen viilis ko suomesaki silloin yhen
kerran ko mie Rovaniemeltä Helsinkhin matkustin.

Sielä metrosa oli yks tyttölapsi joka kuluki kovaäänisen ja mikrovoonin
kans pitkin vaunuja ja ceetee-soittimesa sillä oli joku levy ja se laulo
siinä matkasa.

Sillä oli vaathet ja elekhet ko rokkitähelä, siinä oli ihan selevästi sem-
mosta tähtiainesta.

No meinashan mulle käyvä köpelösti sielä päätepysäkilä.

Mie olin hukannu sen metrolipun.

Son kuulkaa tärkiä lappu, sen jos hukkaa niin sinne jäät iäksi ja sinus-
ta tullee metrosompi.

Mulle meinas käyvä niin, mutta onneksi mie kuitenkin viimisilä voimila
kävin kaikki taskut ja rahalompuukin läpi ja löysin sen lipun.

Jos en olisi löytänyt niin mie en olis voinu kiriottaa teile tätä kertomus-
ta.

Onneksi met lähethin hyvisä ajoin sinne kentäle, ko tuomonen haaveri
mulle sattu.

Ja ko mie luulin, että tuo Malakan lentokenttä on iso, niin Matritisa se
vasta iso on.

barajasin_lentokentan_katto.jpg

Se se vasta on kuulkaa iso kenttä se Parahas, siinä on monta isua ter-
minaalia ja met tietenki menthin siihen viimishen.

Met olthin oikein moterneja ja puukathin itte itteme konheshen semmo-
sen automaatin kans.

Laitethin laukut ruuhman ja mejän ei tarvinnu huolehti laukuista ollenk-
han.

Näläkän siinä pitkiä käytäviä kävelesä tuli.

Met menthin turvatarkastuksen ja mie laitoin pikkutavaroita siihen
muovipushin, jonka se ystävällinen rouva ennen tarkastuspistettä
anto.

Mie otin niitä oikiasthan kolome. Niihin voi kotonaki laittaa jotaki säih-
lön.

Taas mie siinä tarkastuksesa piipasin.

Siihen tuli joku pojanloppi joka kokkeili jokapaikasta että mikä mulla
piippaa.

Sitte se löysi minun kiimaliiman, joka oli jääny mulla housuntaskhun.

Se kiimaliima on huulirasvaa, sitä pittää olla aina matkasa että huulet
on pehemiät, eihän sitä koskhan tiiä ketä sitä pääsee pussaahman.

Ei se sitä rasvaa multa pois ottanu, otatti kenkät poies ja net laitethin
sitte siihen röntkenkonheshen.

Nyt net minun kenkät on saanu röntkensätteilyä, mutta vishin se
ajasthan haihtuu poies.

No nyt met vihoin ja viimein päästhin sitte ravintola-aluhhele.

Näläkä oli niin että näkyä haittas, puolisokiana sitte menthin ravintel-
hin ja katothin mitä syyhän.

Mie otin semmosen kala-annoksen.

Se oli vishin se näyteannos ko se oli niin kuiva, mutta ko näläkä oli,
niin se oli pakko syyä mitä annethin.

Nyt oli hyvä jäähä oottamhan konhen lähtyä täyvelä vattala.

Tiiättäkö mitä.

Sieltä televisioruuvulta met katothin, että mistä se mejän kone lähtee.

Ja mie jotenki aavistin sen, että sehän lähtee sieltä melekein viimi-
seltä luukulta.

barajas_madrid.jpg

Sinne oli kuulkaa pitkä matka, onneksi net oli laittanhe sinne lattiale
semmosia rullaporthaja jokka oli tasasia.

juoksumatot_barajasissa_madrid.jpg

Net oli niinko juoksumattoja, mutta enhän mie niisä voinu juosta ko
mulla ei ollu lenkkikenkät jalasa, mulla oli juhulakenkät.

Ja enkä mie olis oikiasthan ees jaksanu juosta, se halli oli pitkä ko nä-
läkävuosi, onneksi käythin syömäsä välilä, muutenhan sitä olis ihan
tuupertunu suolan puutheshen ja nestevajjaukshen.

Suklaata met ostettin yhestä pienestä kaupasta, että saathin veren-
sokeri kohihlen.

Met päästhin istumhan takapenkile siinä konhesa.

malaga_ylailmoista_katsottuna.jpg

Matka meni oikein joutusasti ja ko met päästhin Malakhan niin sitte
piti hakia se oikia hihina mihin net matkalaukut tullee.

Mieki olin ihan tätä reissua varten ostanu semmosen uuven laukun.

Eihän sitä pääkaupunkhin kehtaa ihan resuteemuna mennä.

Sieltä net alako hihnaa pitkin laukut tulehman ja tulihan se minunki
laukku sieltä sitte lopulta.

Mie sen nappasin hihinalta ja sitte multa pääsi semmosia voimasanoa
x?!**/&%¤###¤¤¤

rikkinainen_laukku.jpg

Minun uus laukku oli halaki.

Voittako kuvitella että se minun laukku oli neitsytmatkala ja nyt sen
oli joku särkeny.

Miekö siittä suuttuin ja mie menin minun ophan kans tekehmän vali-
tuksen siittä.

Net otti sielä palavelupisthesä ilimotuksen vasthan ja sanovat, että
mie voin hakia uuven laukun kaupasta.

Mie olen jo käyny hakemasa sen laukun.

Nyt mie valikoin toisenlaisen laukun, katothan miten tämä kestää.

Täsä oli oikein vasaran kuva, se vishin tarkottaa sitä, että se kestää
vasaroinnin, mutta mishän ei sanota että kestääkö se Iperian lentoja.

Olen mie tuon reissun jäläkhen ehtiny käyvä rannalaki aurinkua otta-
masa ja vappua juhulithin oikein kunnola.

Mie kerron teile myöhemmin siittä ko mie ostin vääränlaista aurinko-
rasvaa.

Ko se oli semmosta johon oli sekotettu kultahilettämie olin ihan kul-
tanen.

Olo oli samanlainen ko James Pontin Kultasormesa.

Mie kiriotan lissää teile ko mie olen saanu selevile kaikki yksityisko-
hat tuosta vapusta ja muistaki asioista.

Lophun mie laitan teile semmosen virpomisrunon.

Mie olen sitä lukenu joka ilta semmosena loitsuna niinko samaanit,
jos tuo muisti vähän paranis.

"Virvon varvon tuoreeks terveeks, tulevaks vuuveks.

Lakatkoon lonkka kolottamasta, polvet narisemasta.
Pysykööt pieru pääsemästä, virtsa viimein karkaamasta.

Jospa vielä nahka siliäisi selkä suoristuisi.

Herkeeppä roppa rupsahtamasta ja lihat löllyämästä , palatkoon
muisti reissultansa.

Sujukoon seksi sulavasti, lempi leiskuvasti."

Nyt mie olen saanu sen uuven passinki käshin.

Täytyy vain toivua, että se siru on puhas, ettei siihen ole päässy sitä
Islannin tuhkaa.

Palathanpa taas astiale, mie lähen nyt juohman iltakahavit ja kattom-
han vähän kottaraisia.

 

Naima-Aslak