Vadelma-brie pizza

Pizza de queso brie, frambuesas y nueces

Heipä hei herkkusuut!

Siitä onkin hiukan aikaa kun viimeksi jälkkäreiden kanssa taikinoin.

Tämä herkku on tullut paremmin tunnetuksi suolaisena herkkuna, mi-
tä erilaisimmilla täytteillä, mutta kyllä siitä saa myös makean version-
kin aikaan.

Jauhopeukalot voivat tehdä pohjan ihan itse tai sitten voi tehdä kuten
minä ja koukata kaupan pakastealtaan kautta ja napata sieltä mukaan-
sa valmiit pizzapohjat.

Taikinaohjeen löydät Googlaamalla ja siellä on vara mistä valita.

Käydäänpä nyt pizzan tekoon.

Tänään Vadelma-brie pizza
             Pizza de queso brie, frambuesas y nueces

Tarvitsemme

• 1 pizzapohja (base de pizza)
• 250 g brie-juustoa (queso brie)
• 100 g vadelmia (frambuesas)
• 3 rkl vadelmahilloa (mermelada de frambuesas)
• saksanpähkinöitä (nueces)
• 2 rkl hunajaa (miel)
• 2 rkl voita (mantequilla)
• rosmariinin oksa (ramita de romero)

Koska pizzapohja oli valmis, niin sen taikinointiin ei tarvitse nyt tuhla-
ta aikaa, eli päästään suoraan asiaan.

Ota esiin paistinpannu, joka kuumennetaan ja sinne laitetaan pari ruo-
kalusikallista voita sekä saman verran hunajaa.

Sekoitetaan sulannut voi ja hunaja keskenään, jonka jälkeen pannulle
lisätään kourallinen saksanpähkinöitä (noin 12 kpl).

Annetaan niiden ottaa kunnon kylpy tässä herkullisessa liemessä ja
samalla keitetään liemi kasaan.

Nosta karamellisoidut saksanpähkinät leivinpaperin päälle jäähtymään
ja odottamaan myöhempää käyttöä.

Jäähtymisen aikana pähkinöiden ympärillä oleva voi-hunajaseos ko-
vettuu.

Jos sinulla jäi pannulle vielä tuota voi-hunajaseosta, voit kaataa sen
toisen leivinpaperin päälle ja syödä sen sitten myöhemmin, kun se on
kovettunut.

Se muistuttaa hiukan kotitekoista toffeeta.

Nyt on aika laittaa pizzapohja paistumaan uuniin noin 5:ksi minuutik-
si 200 asteeseen.

Sillä välin voidaan leikellä briejuusto ohuehkoiksi viipaleiksi, ei liian
ohuiksi tai liian paksuiksi, vaan sopiviksi, sen osaa kyllä silmä mää-
räisesti arvioida.

Kun pizzapohja on paistunut tuon 5 minuuttia, otetaan se työpöydälle
ja pizzapohjan päälle levitetään vadelmahilloa sekä laitetaan juusto-
viipaleet hillon päälle.

Näin on pizzamme jälleen valmis lähtemään uudelleen uuniin, tällä ker-
taa noin 10:ksi minuutiksi samaan lämpöön.

Tuona aikana ehtii huuhdella rosmariinin oksan ja irroittaa siitä neu-
lasmaiset lehdet, joilla sitten valmis pizza lopuksi viimeistellään.

Pizzan ollessa valmista, eli vadelmahillo on iloisesti porissut uunissa
ja aiheuttanut ehkä hiukan roiskeita leivinpaperille ja juusto on juuri
sopivasti pehmentynyt, on aika nostaa paistos pois uunista.

Anna paistoksen jäähtyä muutama minuutti ennen sen viimeistelyä.

Ihan heti ei siis kannata käydä käsiksi tähän pizzaan, sillä hillo on to-
della kuumaa, siinä polttaa suunsa todella nopeasti.

Pizzan ollessa hiukan jäähtynyttä, ripotellaan pinnalle vadelmia sekä
karamellisoituja saksanpähkinöitä ja rosmariinin neulasia eli lehtiä.

No minun lopputulokseni ei ole ehkä maailman kaunein, mutta makua
siinä ainakin on.

Vadelmien kirpeys, hillon sokeri ja brien kermaisen pehmeä maku ovat
täydellinen makuyhdistelmä.

Kyllä se on niin, että pizzaa voi tehdä makealla ja suolaisella täytteel-
lä, tässä on hyvä todiste siitä.

Toisaalta eihän tässä ole enää mitään uutta, sillä johan tässä ollaan
aiemmin ihmetelty maailmalla suurta suosiota nauttinutta suklaa-
pizzaa.

Eli jos nyt pakastimesi pohjalla pyörii ylimääräinen pizzapohja ja jää-
kaapissa on briejuustoa sekä vadelmahilloa, niin ei muuta kuin jälki-
ruokapizzan tekoon.

Paistettu briejuusto on myös herkullinen jälkiruoka, erilaisten juhlien
kohokohta voi olla myös juustolautanen, jolle on kerätty erilaisia juus-
toja.

Kannattaa myös kokeilla yllätysrullia, joissa yhdistyy makea, suolai-
nen ja pehmeä valkohomejuuston maku.

Koska tässä on nyt jo useaan otteeseen todettu, että vadelma ja brie-
juusto sopivat yhteen, kokeile myös herkullista croissanttivanukasta,
jossa yhdistyvät nuo molemmat maut sekä hienostuneet croissantit.

Mennään vielä hetkeksi tähän pizzaan, jonka mausta minä olin todel-
la yllättynyt, toisaalta kuulun myös niihin jotka syövät pizzassaan ana-
nasta ja jopa persikkaa.

Pizzan voi syödä lämpimänä, jolloin juuston pehmeä maku korostuu,
mutta tämä pizza maistuu myös jääkaappikylmänä.

Koska kyse on makeasta pizzasta, sitä voi tarjota leivonnaisten ta-
paan kahvin kera, aivan kuten taateli-pekonipiirakkaa.

Äläkä unohda sitä perinteistä pizzaa, tee itse pizzapohja ja valitse
täytteet makusi mukaan tai tuunaa helppo pizza kaupan valmiista piz-
zasta.

Testaukseen kannattaa ottaa myös kukkakaalipizza, se yllättää kaik-
ki.

Suureen nälkään sopii runsas täytteinen calzone eli sisäänleivottu
pizza.

Katsotaan jäikö minulla jälkiruokavaihde päälle eli onko luvassa lisää
ihmeellisiä herkkuja lähiaikoina.

Paistelemisiin

-Carlos-