Katton autiua hiekkarantaa

Nunnuka nunnuka, lailaa lailaa

No miehän se vain taasen täälä kiriottelen.

En mie ois uskonu että tämä elämä on näin kiihreistä, onneksi mie en ole kuitenkhan
vielä eläkhelä, ko silloin ne kiihret vasta alakaski.

Son kuulkaa moni minun entisistä työkavereistaki jääny jo eläkhele, mutta sitte
niilä on alakanu uus ura sen jäläkhen.

Net on melekein kaikki alakanhe AU-paireiksi lapsilhen tai oikiasthan lastenlapsile.

Niitä pittää nyt viiä hariotuksista toishin ja kyörätä pitkin kaupunkia kavereitten
tykö ja poies ko isät ja äitit ei itte kerkiä ko niilä on net työkiihret ja somettaakki
pitäs.

Mie se en ole tuohon somhen lähteny ollenkhan matkhan ko siinä pitäs kertua
ja kuvata kaikki reissut mitä on teheny, eikä mulla ole etes niin paliua vaatheja
että mie saisin joka kuvhan jotaki uutta.

Olettako tet koskhan kattonhe niitä sometuskuvia sillä silimälä että miltä net
oikiasthan näyttää.

Niisä tytöt hyppii polovet koukusa tai sitte net on huulet töröhlän ja silimät sikkurala
ja niin palion paliasta pintaa että iho mennee kananlihale.

Pojat pullistellee lihaksiihan tai posseeraavat autosa vieresä peräkontin kansi ylhälä
ja esittelevät vehkhejä millä net soittaa poppia.

Kyllä son tuo nykynuoriso niin pinnallista.

Mutta sitä mie ihimettelen, että itte net tuo ensin ittensä esile ja sitte net alakaa
valittamhan siittä yksityisyyven suojasta, varsinki net julikimot.

Vaikka mie en olekhan eläkhelä vielä, niin kyllä mullaki on pitäny kiirettä.

Mie olen taasen täsä reissannu niin palion, että matkalaukkuki meinas sulata ko
se oli koko ajan reissun päälä.

Kevväälä mie olin sielä pohojosesa ko minun piti ottaa talthen sitä koivunmahalaa,
ko son niin terhvellistä ja sitte mie vielä sen lisäksi keräsin niitä kuusenkerkkoja
ja laitoin niitä kirkhashen oma tekoshen juohman likhon ikkunalauvale pariksi
viikoksi.

Siittä sitä saapi sitte ottaa huikkaa talaven aikana jos tuntuupi että on huono olo.

Net nuo luonnonlääkhet parantaapi melekein kaikki tauvit, mutta kyllä ne lääkärin
lääkhet on toisinhan parempia.

Nuista saihrauksista tuliki miehlen se serkkulikka sielä pääkaupunkiseuvula, se
joka alako myyhmän niitä käytettyjä pikkuhousuja netisä.

No kuulkaatte ko sillehän kävi niin, että ko se niitä pikkuhousuja vaihto monta kertaa
päiväsä jotta se sai niitä niile asiakkaihlen, niin se oli hommannu venäjältä lissää
housuja.

Net oli ollu niin karkeita että serkkulikan alahuulet oli menhe aivan ruvele ja soli
joutunu olehman sairaslomala alushousuista 3 viikkua.

Sitte soli hoksannu että se käypi Virosa kauneusleukkauksesa ja leikkauttaa alahuulet
ja ottaa niihin vähän täytettä ja jotaki suojapintaa.

Soli menny jollaki halavala laivala Virhon ja sielä sitte johonki kauneussalonkhin
josa niitä leikkauksia tehhän.

Sielä soli sitte selevittäny että pitäs niitä huulia leikellä paremphan kunthon, mutta
net hoitajat oli nauranhe sen sieltä pihale ja sanohne että sinun molemmat huulet
on niin huonot, että ei niitä saa kukhan enhän kunthon.

Nyt se serkkulikka on sitte laittanu Kelale eläkepaperit vetähmän ko se on työ-
kyvytön ko son menettäny työvälihnensä.

Mutta Aina-Impi son kans ollu ahkerana.

Tiiättäkö mitä se teki!

Ennenkö se hillahysteria alako, niin se opetteli pitähmän semmosta koirien punkki-
pantaa kaulasa ettei siihen sitte punkit iske ko se on sielä jänkälä.

Voi kauhia ko se haisi pahalta ja kyllä net vähän tuola kylilä katto sitä pitkhän ko
se semmonen panta kaulasa kuluki.

Siinä tuli sille sitte semmosia sivuvaikutuksia, sen piti aina välilä korvan takkaa
ja nokkaa raaputtaa niinkö koiran.

Onneksi se ei kuitenkhan alakanu jalakaa nostelehman joka pylyhvän juurela ja
nuuskimhan puskia.

Kyllä se niitä hilloja sitte kyllä saiki, että ei sillä menny pantakokkeilut hukhan.

Son juossu hillasa joka päivä ja se tahto että se sais laittaa osan omista hilloisthan
minun pakastimhen ko sillä ei ennään omhan mahu.

Mustikkoja se ei viittiny poimia, mutta puolukkoja se kuoputti muutamasa päiväsä
yli 60 litraa.

Mulla oli tuosa alaku kesästä semmonen pikkunen maansiirtorojekti täälä Epsaniasa.

Ko se tuo ranta oli talaven aikana huuhtounut tuone merhen, niin mie tein kaupunkile
niin hyvän tariouksen, että mie sain ajjaa niitä hiekkoja takasin ranthan että turistit
pääsee makkaahman hiekkarannalle.

Soli semmonen juttu, että niitten parempien ihimisten piti päästä rannale
viettämhän niitä lounashetkiä.

Kolome viikkua mie sitä hiekkaa ajoin melekein yötä päivää, lapiola mie net hiekat
sinne lavale lapoin, ei mulla ollu varraa vuokrata kaivinkonetta.

Eikä siinä kiihresä meinannu olla etes aikaa käyä kusela, niin mie hommasin siihen
authon semmosen kusipussin, johon saapi lorhauttaa pikkutarphet ajon aikana.

Son oikein kätevä käyttää vaikka lentokonhesaki, ei tartte lähtiä huojumhan ja
jonottamhan veshan.

Ko mie sen hiekkarannan olin saanu kunthon, niin mie lähin lepputtamhan hermoja
taasen sinne pohojoshen.

Sielä mie intouvuin tekehmän autotallia ja siittä kyllä tuli komia.

Vielä son vähän kesken ko se on maalaamatta ja sepeli pitäs tasottaa sinne lattiale,
mutta mie ajattelin että solis sitten äitimuorin ja isäukon hommia, nethän voipi
vaikkaa tanssata sielä tallisa, niin se sepeliki tasottuu lattiale.

En mie kuitenkhan koko aikaa ollu timpurina, kyllä mie kävin välilä kalastamasaki
ja sain isoja saahlija.

Siikoja tuli niin palion, että mie annoin niitä naapureile ja sukulaisile.

Siinä se sitte kulu päivä jos toinenki ko puhisti niitä kaloja suomuista ja suolista.

Vielä mie net leikkelin vilheiksi ja vetäsin vakumipushin ja laitoin pakkashen, saapi
sitte talavela sieltä ottaa valahmia vilhejä.

On se kuulkaa kauhiiaa tuo selhviekuvien ottaminen, nyt ko mieki olen niihin innostunu.

Ko net ihimiset ottaa niitä tosi vaarallisisa paikoisa.

Mie olen pysytelly semmosisa vähemmän vaarallisisia paikoisa niinko esimerkiksi
keinu.

Tai niin mie luulin.

Mulle sattu semmonen pikkkunen tapaturma ko mie siinä keinusa yritin ottaa selhvietä
ittestä hamphaja pestesä.

Toisesa käesä mulla oli sähkönen hammasharia ja toisesa selhviekeppi.

Kyllä mie siittä kuvvauksesta selevisin ehejin nahoin, mutta ko mie nousin ylös ja
olin menosa veshan purskauthamhan sen tahanan pois suusta, niin mulla petti
jalat alla ja mie olin kontalhan siinä lattialla.

Ei tullu tahanat suusta ulos lattiale, eikä menny hammasharia rikko, mutta aivan
kauhia mustelema poloven alapuole, siihen piti laittaa romposoolia ja siteharsua.

Sitten myö myöhemmin huomasin, että mullahan oli kankusaki kauhia naarmu.

Ei net kommellukset vielä tähän loppunhe.

Pari päivää myöhemmin mie nousin sohovalta ja kompastuin omhin jalakhoin ko
mulla oli villasukat vähän makkarala.

Siihen mie sitte olohuohnen lattiale tipahin pershelleni ja nyt on persekki mustelmila.

Mutta se kovin järkytys tuli siittä ko mie istuin suihkun jäläkhen semmosesa rottinki-
toolisa ja se paino mulle kankhun semmosen ruutukuvion.

Mie olin aivan järkyttynyt että nytkö se ryppyyntyminen alakaa.

Siinä jo aatelin, että pitkääkö minunkin ottaa niitä potokseja että rypyt lähtee pois.

Ko mulla ei siinä vaihhesa käyny mielessäkhän että net on vain semmosia painaumia
jokka lähtee pois.

Ja voi sitä ilon päivää ko mie aamula heräsin ja kokkeilin kankkua ja soli aivan siliä.

Kyllä sitä ihiminen voi säikähtää vähästä.

Mutta ei net vahinkot vielä tuohon loppunhe, miehän olen kaatunu vielä tuonki jäläkhen.

Miekö yhtenä aamuna nousin sänkystä ylös ja olin menosa veshan ko se luonto
kuttu sille isomalle hääle.

Taasen mie jotenkin niihin omhin jalakhoin sotkeennuin ja olin sitten rähämälhäni
siinä kivilattiala.

Ko mie siittä sitte ylös pääsin, niin mie ensimmäisenä kokkeilin että onko mulla
pää ehejänä.

Ei siinä tuntu mithän olevan ja eikä se makkuuhuohnen ikkunakhan ollu menny
rikko ko se oli auki, sääskiverkko oli vain irronnu paikalthan.

Eihän net mustelmat vielä silloin aamula näkyhne, mutta ko mie illala ittiäni peilasin,
niin voi kauhia ko mie olin täynä mustelimia.

Mie en siittä laita tänne kuvvaa ko se voi järkyttää herkimpiä, mutta sen mie voin
sanua että net oli ihan jäätäviä ja hyytyttäviä, niinhän net nuisa lehisä ottikois net.

Nyt mie olen hankkinu ittele semmosen rattastuskypärän, jota mie piän pääsä ko
mie nukun, että jos mie vaikka sänkystä tipahan, niin en lyö päätä kovin kovasti
lattiihan.

Teinhän mie hankitojaki ko mie sielä pohojosesa olin.

Ko nurmikko kasvaa semmosta vauhtia vesisathelaki, että ei sitä jaksa ennää näilä
vuosila pukata semmosela tavalisela leikkurila.

Miehän hommasin semmosen päältä ajettavan, jolla on hyvä pittää piha kunnosa
ja silloin ko mie en ole sitä nurmia ajamasa, niin Naima-Ulias ossaapi tehä sen ja
saapi siittä vähän taskurahhaa.

Hilla on nyt sen ikänen, että se viettää aikaa peilin eesä ja kampailee tukkaansa
ja meikkaa.

Kyllä net nuorena alakaa nykysin tuon meikkailun, ennen kouluikkää.

Aina-Impi teki semmosen tempasun että se lähti ettiskelehmän ittiihän tuone
Taikkulhan ja jätti lapset hoithon äitimuorile ja isäukolle, kyllä net päriää muutaman
viikon niitten kans.

Ko kyllä mie luulen että se Aina-Impi löytää ittensä muutamasa viikosa.

Mutta oli se kuulkaa mulla kovia päänsärkyjä taasen, mutta nyt ne ei ollu sitä
horttonin syntroomaa ko se särky johtu tuosta minun viisauven hamphasta.

Se viiminenki älyhammas oli tullu tien päähän ja sitä ei voinu ennää koriata, niin
mie sitte kävin hammaslääkärisä ja revitytin sen poies.

Mulle laitethin kunnon puututus suuhun ennen ko se hammas otethin poie, mie en
tuntenu mithän ko se hammaslääkäri väänti sen takahamphan poies paikoilthan
semmosela ristipäämeisselin näköselä rauala.

Sillä samala reissula mie ostin ittele kaiken varale semmosen hammasrotteesiin.

Ko soli vähän kulunu, niin mie sain sen vähän halavemmalla.

Soli jääny jollaki aikasemmala asiakhala käyttämättä ko sillä ei ollu rahhaa lunastaa
sitä.

En mie kyllä ole ihan varma vielä, että otanko mie sen ittele käythön vai myynkö
mie net jollekki joka tarttee niitä kipiämmästi ko mie.

Mutta kyllä son kuulkaa niin, että ko sitä tullee vanhaksi niin vaivoja tullee aina
vain lissää.

Nykki mie olen menosa uuesthan niihin niskakuvhauksin, ko se yks lääkäri tuosa
kesälä tutki minua ja sano että nuot kuvat on niin vanhat että pitäs ottaa uuvet.

Ja nyt mie olen menosa uushin kuvhin tuone Malakan keskusthan, sielä on kuulema
linikala uus kone ko se aikasempi meni rikki.

Olettako tet hoksanhen että silloin ko tullee ikkää mittarhin 40, niin silloin pittää
alakaa lukehman lehtiä sillälaila että käjet on suorasa ja lopusa niisä käsisä ei riitä
mitta ja pittää hommata silimälasit.

Mie olen jo joutunu hommaahman monet lasit ko nuo näköelimistä on alakanu puhti
loppumhan.

Miehän oikein varasin ajan silimälääkärile ja aattelin että mie ostan näön takasin
rahala.

Sielä mie silimälinikala sitten kävin tutkimuksisa ja minusta otethin semmoset
silimäkuvat jokka näyttää ihan samanlaisilta ko nuitten säätieteilijöitten piirtämät
ennusthet niistä hirmumyrskyistä.

Ei sole mikhän ihime jos joskus net ennusthet mennee piehlen, eihän sitä tiiä jos
niilä on menny sääennustethet ja silimälääkärin paperit sekasin.

Mie olen ollu jo pitkän aikaa sitä mieltä, että mulla on eriparia nuo silimät ja nyt mie
sain siihen vahavistuksen ko se lääkäri sano että minun silimiä ei voi operoia sillä
laaserila ko mulla on toinen silimä semmonen kaareva ja toinen on aivan suora.

Nyt son kuulkaa tuo kesäki ohitte täälä Epsaniasa, ko rannat on tyhyjentynhe
melekein kokohnan.

Täsä pittää alakaa vishin laulamhan sitä Katton autiua hiekkarantaa, niinhän se
yks hitti kuuluu.

Minun pittää kyllä kertua teile se ko tuo Pöly-Pate kävi Mallorkala lomala ja sieltä
se sitte poikkesi käyhmän täälä Malakasa.

Se toi mulle tuliaisiksi sieltä Mallorkalta semmosta saimatapullaa ja voi että soli
hyvvää.

Soli ittelhenki ostanu semmosen ja ko sitte täältä lähti kohti Suomia, niin täälä
pääsä meni oikein hyvin, mutta ko soli päässy Helsinkhin, niin net vaikeuvet
oli alakanhe.

Sielä oli ollut joku huumekoira nuuskimasa matkalaisia ja soli sitte lyöttätyny
Pölyn perhän.

Net tullivirkaliat oli sitten ottanhe Pölyn kuulustelhuin ja kysyhne onko sillä huuhmeja
ko koira näyttääpi niin.

No sehän oli tietenki sanonu että ei ole, mutta net oli sielä tullisa sitte alakanhen
kaivelehman niitä matkatavaroita ja sieltä net oli löytänhe sen tuliaispullan ja sen
päältä pussillisen valakiiaa jauhetta.

Se valakia jauhe oli tomusokeria, mutta ei net olhe uskonhe sitä, net oli tehehne
niitä kokheja erilaisila suihkeila ja muila, mutta ei sollu väri muuttunu miksikhän.

Ko se suihke kuulema muuttuu siniseksi jos on huuhmesta kyse.

No sitte soli kuulkaa se koira tullu sieltä takkaa oikein vauhila ja pölhäyttäny koko
pussin tomusokeria pöyväle ja alakanu nuolemhan sitä, sitten net sielä tullisa oli
uskonhe että son sokeria.

Kyllä net on joskus pölöjiä sielä tullisa, mutta net oli kuitenki ostanhe tilale Pölyle
suomalaista tomusokeria siihen pullan pääle.

No mutta nyt mulla alako kyllä niin väsyttämhän nuita silimiä että minun täytyy
lopettaa tämä kiriottaminen tähän.

Mutta mie luppaan ja vannon että mie teile taas täsä kiriottelen.

Olokaapa ihimisiksi ja pitäkää huolta toisistana.

Naima-Aslak