Katton autiua hiekkarantaa

Nunnuka nunnuka, lailaa lailaa

No miehän se vain taasen täälä kiriottelen.

En mie ois uskonu että tämä elämä on näin kiihreistä, onneksi mie en
ole kuitenkhan vielä eläkhelä, ko silloin ne kiihret vasta alakaski.

Son kuulkaa moni minun entisistä työkavereistaki jääny jo eläkhele,
mutta sitte niilä on alakanu uus ura sen jäläkhen.

Net on melekein kaikki alakanhe AU-paireiksi lapsilhen tai oikiasthan
lastenlapsile.

Niitä pittää nyt viiä hariotuksista toishin ja kyörätä pitkin kaupunkia
kavereitten tykö ja poies ko isät ja äitit ei itte kerkiä ko niilä on net
työkiihret ja somettaakki pitäs.

Mie se en ole tuohon somhen lähteny ollenkhan matkhan ko siinä pitäs
kertua ja kuvata kaikki reissut mitä on teheny, eikä mulla ole etes niin
paliua vaatheja että mie saisin joka kuvhan jotaki uutta.

Olettako tet koskhan kattonhe niitä sometuskuvia sillä silimälä että
miltä net oikiasthan näyttää.

Niisä tytöt hyppii polovet koukusa tai sitte net on huulet töröhlän ja
silimät sikkurala ja niin palion paliasta pintaa että iho mennee kanan-
lihale.

Pojat pullistellee lihaksiihan tai posseeraavat autosa vieresä peräkontin
kansi ylhälä ja esittelevät vehkhejä millä net soittaa poppia.

Kyllä son tuo nykynuoriso niin pinnallista.

Mutta sitä mie ihimettelen, että itte net tuo ensin ittensä esile ja sitte
net alakaa valittamhan siittä yksityisyyven suojasta, varsinki net julu-
kimot.

Vaikka mie en olekhan eläkhelä vielä, niin kyllä mullaki on pitäny kiiret-
tä.

Mie olen taasen täsä reissannu niin palion, että matkalaukkuki meinas
sulata ko se oli koko ajan reissun päälä.

Kevväälä mie olin sielä pohojosesa ko minun piti ottaa talthen sitä koi-
vunmahalaa, ko son niin terhvellistä ja sitte mie vielä sen lisäksi keräsin
niitä kuusenkerkkoja ja laitoin niitä kirkhashen oma tekoshen juohman
likhon ikkunalauvale pariksi viikoksi.

Siittä sitä saapi sitte ottaa huikkaa talaven aikana jos tuntuupi että
on huono olo.

Net nuo luonnonlääkhet parantaapi melekein kaikki tauvit, mutta kyllä
ne lääkärin lääkhet on toisinhan parempia.

Nuista saihrauksista tuliki miehlen se serkkulikka sielä pääkaupunki-
seuvula, se joka alako myyhmän niitä käytettyjä pikkuhousuja netisä.

No kuulkaatte ko sillehän kävi niin, että ko se niitä pikkuhousuja vaih-
to monta kertaa päiväsä jotta se sai niitä niile asiakkaihlen, niin se oli
hommannu venäjältä lissää housuja.

Net oli ollu niin karkeita että serkkulikan alahuulet oli menhe aivan ru-
vele ja soli joutunu olehman sairaslomala alushousuista 3 viikkua.

Sitte soli hoksannu että se käypi Virosa kauneusleukkauksesa ja leik-
kauttaa alahuulet ja ottaa niihin vähän täytettä ja jotaki suojapintaa.

Soli menny jollaki halavala laivala Virhon ja sielä sitte johonki kauneus-
salonkhin josa niitä leikkauksia tehhän.

Sielä soli sitte selevittäny että pitäs niitä huulia leikellä paremphan kunt-
hon, mutta net hoitajat oli nauranhe sen sieltä pihale ja sanohne että
sinun molemmat huulet on niin huonot, että ei niitä saa kukhan enhän
kunthon.

Nyt se serkkulikka on sitte laittanu Kelale eläkepaperit vetähmän ko
se on työkyvytön ko son menettäny työvälihnensä.

Mutta Aina-Impi son kans ollu ahkerana.

Tiiättäkö mitä se teki!

Ennenkö se hillahysteria alako, niin se opetteli pitähmän semmosta koi-
rien punkkipantaa kaulasa ettei siihen sitte punkit iske ko se on sielä
jänkälä.

Voi kauhia ko se haisi pahalta ja kyllä net vähän tuola kylilä katto sitä
pitkhän ko se semmonen panta kaulasa kuluki.

Siinä tuli sille sitte semmosia sivuvaikutuksia, sen piti aina välilä kor-
van takkaa ja nokkaa raaputtaa niinkö koiran.

Onneksi se ei kuitenkhan alakanu jalakaa nostelehman joka pylyhvän
juurela ja nuuskimhan puskia.

Kyllä se niitä hilloja sitte kyllä saiki, että ei sillä menny pantakokkeilut
hukhan.

Son juossu hillasa joka päivä ja se tahto että se sais laittaa osan omis-
ta hilloisthan minun pakastimhen ko sillä ei ennään omhan mahu.

Mustikkoja se ei viittiny poimia, mutta puolukkoja se kuoputti muuta-
masa päiväsä yli 60 litraa.

Mulla oli tuosa alaku kesästä semmonen pikkunen maansiirtorojekti
täälä Epsaniasa.

Ko se tuo ranta oli talaven aikana huuhtounut tuone merhen, niin mie
tein kaupunkile niin hyvän tariouksen, että mie sain ajjaa niitä hiek-
koja takasin ranthan että turistit pääsee makkaahman hiekkarannalle.

Soli semmonen juttu, että niitten parempien ihimisten piti päästä ran-
nale viettämhän niitä lounashetkiä.

Kolome viikkua mie sitä hiekkaa ajoin melekein yötä päivää, lapiola mie
net hiekat sinne lavale lapoin, ei mulla ollu varraa vuokrata kaivinkonet-
ta.

Eikä siinä kiihresä meinannu olla etes aikaa käyä kusela, niin mie hom-
masin siihen authon semmosen kusipussin, johon saapi lorhauttaa pik-
kutarphet ajon aikana.

Son oikein kätevä käyttää vaikka lentokonhesaki, ei tartte lähtiä huo-
jumhan ja jonottamhan veshan.

Ko mie sen hiekkarannan olin saanu kunthon, niin mie lähin leppuuttam-
han hermoja taasen sinne pohojoshen.

Sielä mie intouvuin tekehmän autotallia ja siittä kyllä tuli komia.

Vielä son vähän kesken ko se on maalaamatta ja sepeli pitäs tasot-
taa sinne lattiale, mutta mie ajattelin että solis sitten äitimuorin ja
isäukon hommia, nethän voipi vaikkaa tanssata sielä tallisa, niin se se-
peliki tasottuu lattiale.

En mie kuitenkhan koko aikaa ollu timpurina, kyllä mie kävin välilä kalas-
tamasaki ja sain isoja saahlija.

Siikoja tuli niin palion, että mie annoin niitä naapureile ja sukulaisile.

Siinä se sitte kulu päivä jos toinenki ko puhisti niitä kaloja suomuista ja
suolista.

Vielä mie net leikkelin vilheiksi ja vetäsin vakumipushin ja laitoin pak-
kashen, saapi sitte talavela sieltä ottaa valahmia vilhejä.

On se kuulkaa kauhiiaa tuo selhviekuvien ottaminen, nyt ko mieki olen
niihin innostunu.

Ko net ihimiset ottaa niitä tosi vaarallisisa paikoisa.

Mie olen pysytelly semmosisa vähemmän vaarallisisia paikoisa niinko
esimerkiksi keinu.

Tai niin mie luulin.

Mulle sattu semmonen pikkkunen tapaturma ko mie siinä keinusa yri-
tin ottaa selhvietä ittestä hamphaja pestesä.

Toisesa käesä mulla oli sähkönen hammasharia ja toisesa selhviekep-
pi.

Kyllä mie siittä kuvvauksesta selevisin ehejin nahoin, mutta ko mie
nousin ylös ja olin menosa veshan purskauthamhan sen tahanan pois
suusta, niin mulla petti jalat alla ja mie olin kontalhan siinä lattialla.

Ei tullu tahanat suusta ulos lattiale, eikä menny hammasharia rikki,
mutta aivan kauhia mustelema poloven alapuole, siihen piti laittaa
romposoolia ja siteharsua.

Sitten myö myöhemmin huomasin, että mullahan oli kankusaki kau-
hia naarmu.

Ei net kommellukset vielä tähän loppunhe.

Pari päivää myöhemmin mie nousin sohovalta ja kompastuin omhin
jalakhoin ko mulla oli villasukat vähän makkarala.

Siihen mie sitte olohuohnen lattiale tipahin pershelleni ja nyt on per-
sekki mustelmila.

Mutta se kovin järkytys tuli siittä ko mie istuin suihkun jäläkhen sem-
mosesa rottinkitoolisa ja se paino mulle kankhun semmosen ruutu-
kuvion.

Mie olin aivan järkyttynyt että nytkö se ryppyyntyminen alakaa.

Siinä jo aatelin, että pitkääkö minunkin ottaa niitä potokseja että
rypyt lähtee pois.

Ko mulla ei siinä vaihhesa käyny mielessäkhän että net on vain sem-
mosia painaumia jokka lähtee pois.

Ja voi sitä ilon päivää ko mie aamula heräsin ja kokkeilin kankkua ja
soli aivan siliä.

Kyllä sitä ihiminen voi säikähtää vähästä.

Mutta ei net vahinkot vielä tuohon loppunhe, miehän olen kaatunu vie-
lä tuonki jäläkhen.

Miekö yhtenä aamuna nousin sänkystä ylös ja olin menosa veshan ko
se luonto kuttu sille isomalle hääle.

Taasen mie jotenkin niihin omhin jalakhoin sotkeennuin ja olin sitten
rähämälhäni siinä kivilattiala.

Ko mie siittä sitte ylös pääsin, niin mie ensimmäisenä kokkeilin että
onko mulla pää ehejänä.

Ei siinä tuntu mithän olevan ja eikä se makkuuhuohnen ikkunakhan ol-
lu menny rikko ko se oli auki, sääskiverkko oli vain irronnu paikalthan.

Eihän net mustelmat vielä silloin aamula näkyhne, mutta ko mie illala
ittiäni peilasin, niin voi kauhia ko mie olin täynä mustelimia.

Mie en siittä laita tänne kuvvaa ko se voi järkyttää herkimpiä, mutta
sen mie voin sanua että net oli ihan jäätäviä ja hyytyttäviä, niinhän net
nuisa lehisä ottikois net.

Nyt mie olen hankkinu ittele semmosen rattastuskypärän, jota mie piän
pääsä ko mie nukun, että jos mie vaikka sänkystä tipahan, niin en lyö
päätä kovin kovasti lattiihan.

Teinhän mie hankitojaki ko mie sielä pohojosesa olin.

Ko nurmikko kasvaa semmosta vauhtia vesisathelaki, että ei sitä jaksa
ennää näilä vuosila pukata semmosela tavalisela leikkurila.

Miehän hommasin semmosen päältä ajettavan, jolla on hyvä pittää pi-
ha kunnosa ja silloin ko mie en ole sitä nurmia ajamasa, niin Naima-Ulias
ossaapi tehä sen ja saapi siittä vähän taskurahhaa.

Hilla on nyt sen ikänen, että se viettää aikaa peilin eesä ja kampailee
tukkaansa ja meikkaa.

Kyllä net nuorena alakaa nykysin tuon meikkailun, ennen kouluikkää.

Aina-Impi teki semmosen tempasun että se lähti ettiskelehmän ittiihän
tuone Taikkulhan ja jätti lapset hoithon äitimuorile ja isäukolle, kyllä
net päriää muutaman viikon niitten kans.

Ko kyllä mie luulen että se Aina-Impi löytää ittensä muutamasa viikosa.

Mutta oli se kuulkaa mulla kovia päänsärkyjä taasen, mutta nyt ne ei
ollu sitä horttonin syntroomaa ko se särky johtu tuosta minun viisauven
hamphasta.

Se viiminenki älyhammas oli tullu tien päähän ja sitä ei voinu ennää ko-
riata, niin mie sitte kävin hammaslääkärisä ja revitytin sen poies.

Mulle laitethin kunnon puututus suuhun ennen ko se hammas otethin
poies, mie en tuntenu mithän ko se hammaslääkäri väänti sen takahamp-
han poies paikoilthan semmosela ristipäämeisselin näköselä rauala.

Sillä samala reissula mie ostin ittele kaiken varale semmosen hammas-
rotteesiin.

Ko soli vähän kulunu, niin mie sain sen vähän halavemmalla.

Soli jääny jollaki aikasemmala asiakhala käyttämättä ko sillä ei ollu rah-
haa lunastaa sitä.

En mie kyllä ole ihan varma vielä, että otanko mie sen ittele käythön vai
myynkö mie net jollekki joka tarttee niitä kipiämmästi ko mie.

Mutta kyllä son kuulkaa niin, että ko sitä tullee vanhaksi niin vaivoja tul-
lee aina vain lissää.

Nykki mie olen menosa uuesthan niihin niskakuvhauksin, ko se yks lää-
käri tuosa kesälä tutki minua ja sano että nuot kuvat on niin vanhat että
pitäs ottaa uuvet.

Ja nyt mie olen menosa uushin kuvhin tuone Malakan keskusthan, sielä
on kuulema linikala uus kone ko se aikasempi meni rikki.

Olettako tet hoksanhen että silloin ko tullee ikkää mittarhin 40, niin sil-
loin pittää alakaa lukehman lehtiä sillälaila että käjet on suorasa ja lo-
pusa niisä käsisä ei riitä mitta ja pittää hommata silimälasit.

Mie olen jo joutunu hommaahman monet lasit ko nuo näköelimistä on
alakanu puhti loppumhan.

Miehän oikein varasin ajan silimälääkärile ja aattelin että mie ostan
näön takasin rahala.

Sielä mie silimälinikala sitten kävin tutkimuksisa ja minusta otethin
semmoset silimäkuvat jokka näyttää ihan samanlaisilta ko nuitten sää-
tieteilijöitten piirtämät ennusthet niistä hirmumyrskyistä.

Ei sole mikhän ihime jos joskus net ennusthet mennee piehlen, eihän
sitä tiiä jos niilä on menny sääennustethet ja silimälääkärin paperit se-
kasin.

Mie olen ollu jo pitkän aikaa sitä mieltä, että mulla on eriparia nuo sili-
mät ja nyt mie sain siihen vahavistuksen ko se lääkäri sano että minun
silimiä ei voi operoia sillä laaserila ko mulla on toinen silimä semmonen
kaareva ja toinen on aivan suora.

Nyt son kuulkaa tuo kesäki ohitte täälä Epsaniasa, ko rannat on tyhyjen-
tynhe melekein kokohnan.

Täsä pittää alakaa vishin laulamhan sitä Katton autiua hiekkarantaa,
niinhän se yks hitti kuuluu.

Minun pittää kyllä kertua teile se ko tuo Pöly-Pate kävi Mallorkala loma-
la ja sieltä se sitte poikkesi käyhmän täälä Malakasa.

Se toi mulle tuliaisiksi sieltä Mallorkalta semmosta saimatapullaa ja
voi että soli hyvvää.

Soli ittelhenki ostanu semmosen ja ko sitte täältä lähti kohti Suomia,
niin täälä pääsä meni oikein hyvin, mutta ko soli päässy Helsinkhin,
niin net vaikeuvet oli alakanhe.

Sielä oli ollut joku huumekoira nuuskimasa matkalaisia ja soli sitte
lyöttätyny Pölyn perhän.

Net tullivirkaliat oli sitten ottanhe Pölyn kuulustelhuin ja kysyhne on-
ko sillä huuhmeja ko koira näyttääpi niin.

No sehän oli tietenki sanonu että ei ole, mutta net oli sielä tullisa sitte
alakanhen kaivelehman niitä matkatavaroita ja sieltä net oli löytänhe
sen tuliaispullan ja sen päältä pussillisen valakiiaa jauhetta.

Se valakia jauhe oli tomusokeria, mutta ei net olhe uskonhe sitä, net
oli tehehne niitä kokheja erilaisila suihkeila ja muila, mutta ei sollu
väri muuttunu miksikhän.

Ko se suihke kuulema muuttuu siniseksi jos on huuhmesta kyse.

No sitte soli kuulkaa se koira tullu sieltä takkaa oikein vauhila ja pöl-
häyttäny koko pussin tomusokeria pöyväle ja alakanu nuolemhan sitä,
sitten net sielä tullisa oli uskonhe että son sokeria.

Kyllä net on joskus pölöjiä sielä tullisa, mutta net oli kuitenki ostanhe
tilale Pölyle suomalaista tomusokeria siihen pullan pääle.

No mutta nyt mulla alako kyllä niin väsyttämhän nuita silimiä että
minun täytyy lopettaa tämä kiriottaminen tähän.

Mutta mie luppaan ja vannon että mie teile taas täsä kiriottelen.

Olokaapa ihimisiksi ja pitäkää huolta toisistana.

Naima-Aslak