Kuivatut sardiinit

Sardinas arenque tabal

Heipä hei kaikki kalaruokien ystävät!

Tänään minun makumatkani suuntautuu lapsuuteen, silloin vietin aikaa
Stadissa eli Hesassa, joka nykyisin on monikulttuurisuuden sulatusuuni,
mutta lapsuudessani se ei vielä sitä ollut.

Muistan kun viesti siitä, että kalastusalus Saukko olisi saapunut takaisin
kotisatamaan Rymättylään ja tarjolla olisi pian sitä suurta herkkua eli silliä.

Kaikki puhuivat siitä, niin stadilaiset kuin maalaisetkin, suureen ääneen.

Saukko-laivastoon kuului parhaimmillaan 4 alusta, joilla työskenteli jopa
75 henkilöä.

Nykyisin tuo Saukko-laivasto on lopettanut toimintansa, mutta se toimi
ansiokkaasti 1940-luvulta aina vuoteen 1975.

Vuonna 1975 Suomi ei enää uusinut kansainvälisiä kalastussopimuksiaan.

Mutta itse asiaan eli silleihin, sillä se oli suuri valtakunnallinen uutinen,
että nyt sitä saa, nimittäin tuoretta silliä.

Se oli suurta herkkua ja jopa minä pieni poika innostuin siitä, sillä toihan
se vaihtelua ruokapöytään.

Tänään  Kuivatut sardiinit
              Sardinas arenque tabal

Tarvitsemme

• kuivattuja sardiineja (sardinas arenque tabal)
• leipää (pan)
• öljyä (aceite de oliva virgen)

Suomessa nämä sillit oli silloin aikoinaan pakattu puutynnyreihin, suolattuun
veteen säilöttyinä.

Ne olivat suurta herkkua niin työväestön kuin kultturellipiireissäkin.

Siitä on jo vuosia kun sain viimeksi tuollaista silliä, mutta täällä Espanjassa
on myös syöty sillejä, tosin hiukan eri tavalla valmistettuna.

Pidemmän aikaa olen aina välillä kalatiskeillä katsellut niitä matalia puu-
tynnyreitä, joihin on säilötty sardiineja, siististi aseteltuun ympyrään.

Jostain syystä niiden kokeilu on aina jäänyt tekemättä, mutta nyt päätin
ottaa itseäni niskasta kiinna ja tuhlata hurjan summan noihin, sanoisinko
hiukan kuivahkon näköisiin sardiineihin.

Kappalehinta oli päätä huimaavat 45 centimoa kappaleelta, raaskin ostaa
niitä muutaman.

Kysyin myyjältä miten espanjalaiset syövät sillinsä ja sain ohjeen, jonka
jaan nyt kanssanne.

Aluksi tästä kuivatusta, suolaan säilötystä sillistä (sardina arenque tabal)
poistetaan nahka, joka on yllättävän tiukassa.

Kun sain vihdoin ja viimein poistettua nahan sillistä, seuraavaksi siirryin
irroittelemaan lihan pois ruodoista, sekin oli aika rankkaa puuhaa.

Lopulta minulla oli kala puhdistettuna, loput kalat jätin myöhempää käyttöä
varten.

Sillä ei silliäkään mahan täydeltä, kuten ei myöskään makeaa mahan täydeltä.

Leikkasin patonkipätkästä ohuita viipaleita, joille valelin hiukan oliiviöljyä,
ja noiden leipäviipaleiden päälle laitoin sitten sillipalat.

Noin on mitä yksinkertaisin pieni suolapala valmiina nautittavaksi.

Sillipalojen pinnalle voi myös halutessaan pirskottaa muutaman pisaran
oliiviöljyä, mutta minulla oli niin kiire päästä maistamaan tätä herkkua,
että ylimääräiset pirskottelut saivat jäädä tekemättä.

Se maku, joka suuhun tuli ensimmäisen suupalan jälkeen vei minut heti
tuonne lapsuuteen, paikkaan josta tuolla ylempänä mainitsin.

Tämä silli oli vain kuivempaa kuin se lapsuuteni silli, mutta se maku oli
niin lähellä sitä, että olin onnesta soikeana, niin hyvää se oli.

100 g kuivattuja sardiineja sisältää mm.

• 127 kcal
• 3,81 g rasvaa
• 1,39 g hiilihydraatteja
• 21,7 g proteiineja
• 7,3 g suolaa

Jos sinulla ei ole vastaavia kuivattuja sillejä kotonasi, saatika lähikaupassa,
niin silloin voit tehdä vastaavat leivät vaikka purkitetuista silleistä, sillä
niistä löytyy makuvaihtoehtoja joka lähtöön.

Sillien myynti kasvaa Suomessa melkein räjähdysmäisesti silloin, kun
ensimmäiset uudet perunat saapuvat kauppoihin.

Kokeile myös sillilautasta ja silliä näkkileivällä mätitahnan kanssa.

Kokonaisuutena voisin sanoa näistä espanjlaisista säilötyistä suolasilleistä,
että ah niin hyviä, mutta niin pahan hajuisia.

Sama kyllä koski tosiasiassa niitä lapsuuteni sillejäkin.

Kannattaa muistaa se, että ruoan ulkonäkö ei aina kerro koko totuutta,
sillä sen ruman ulkokuoren alla voi olla vaikka kuinka herkullinen sisus.

Makumatkailuterveisin

-Carlos-