Kuivatut sardiinit

Sardinas arenque tabal

Heipä hei kaikki kalaruokien ystävät!

Tänään minun makumatkani suuntautuu lapsuuteen, silloin vietin ai-
kaa Stadissa eli Hesassa, joka nykyisin on monikulttuurisuuden sula-
tusuuni, mutta lapsuudessani se ei vielä sitä ollut.

Muistan kun viesti siitä, että kalastusalus Saukko olisi saapunut takai-
sin kotisatamaan Rymättylään ja tarjolla olisi pian sitä suurta herkkua
eli silliä.

Kaikki puhuivat siitä, niin stadilaiset kuin maalaisetkin, suureen ää-
neen.

Saukko-laivastoon kuului parhaimmillaan 4 alusta, joilla työskenteli
jopa 75 henkilöä.

Nykyisin tuo Saukko-laivasto on lopettanut toimintansa, mutta se toi-
mi ansiokkaasti 1940-luvulta aina vuoteen 1975.

Vuonna 1975 Suomi ei enää uusinut kansainvälisiä kalastussopimuk-
siaan.

Mutta itse asiaan eli silleihin, sillä se oli suuri valtakunnallinen uuti-
nen, että nyt sitä saa, nimittäin tuoretta silliä.

Se oli suurta herkkua ja jopa minä pieni poika innostuin siitä, sillä toi-
han se vaihtelua ruokapöytään.

Tänään  Kuivatut sardiinit
              Sardinas arenque tabal

Tarvitsemme

• kuivattuja sardiineja (sardinas arenque tabal)
• leipää (pan)
• öljyä (aceite de oliva virgen)

Suomessa nämä sillit oli silloin aikoinaan pakattu puutynnyreihin, suo-
lattuun veteen säilöttyinä.

Ne olivat suurta herkkua niin työväestön kuin kultturellipiireissäkin.

Siitä on jo vuosia kun sain viimeksi tuollaista silliä, mutta täällä Espan-
jassa on myös syöty sillejä, tosin hiukan eri tavalla valmistettuna.

Pidemmän aikaa olen aina välillä kalatiskeillä katsellut niitä matalia
puutynnyreitä, joihin on säilötty sardiineja, siististi aseteltuun ympy-
rään.

Jostain syystä niiden kokeilu on aina jäänyt tekemättä, mutta nyt pää-
tin ottaa itseäni niskasta kiinna ja tuhlata hurjan summan noihin, sa-
noisinko hiukan kuivahkon näköisiin sardiineihin.

Kappalehinta oli päätä huimaavat 45 centimoa kappaleelta, raaskin
ostaa niitä muutaman.

Kysyin myyjältä miten espanjalaiset syövät sillinsä ja sain ohjeen, jon-
ka jaan nyt kanssanne.

Aluksi tästä kuivatusta, suolaan säilötystä sillistä (sardina arenque
tabal) poistetaan nahka, joka on yllättävän tiukassa.

Kun sain vihdoin ja viimein poistettua nahan sillistä, seuraavaksi siir-
ryin irroittelemaan lihan pois ruodoista, sekin oli aika rankkaa puu-
haa.

Lopulta minulla oli kala puhdistettuna, loput kalat jätin myöhempää
käyttöä varten.

Sillä ei silliäkään mahan täydeltä, kuten ei myöskään makeaa mahan
täydeltä.

Leikkasin patonkipätkästä ohuita viipaleita, joille valelin hiukan oliivi-
öljyä, ja noiden leipäviipaleiden päälle laitoin sitten sillipalat.

Noin on mitä yksinkertaisin pieni suolapala valmiina nautittavaksi.

Sillipalojen pinnalle voi myös halutessaan pirskottaa muutaman pisa-
ran oliiviöljyä, mutta minulla oli niin kiire päästä maistamaan tätä
herkkua, että ylimääräiset pirskottelut saivat jäädä tekemättä.

Se maku, joka suuhun tuli ensimmäisen suupalan jälkeen vei minut
heti tuonne lapsuuteen, paikkaan josta tuolla ylempänä mainitsin.

Tämä silli oli vain kuivempaa kuin se lapsuuteni silli, mutta se maku
oli niin lähellä sitä, että olin onnesta soikeana, niin hyvää se oli.

100 g kuivattuja sardiineja sisältää mm.

• 127 kcal
• 3,81 g rasvaa
• 1,39 g hiilihydraatteja
• 21,7 g proteiineja
• 7,3 g suolaa

Jos sinulla ei ole vastaavia kuivattuja sillejä kotonasi, saatika lähi-
kaupassa, niin silloin voit tehdä vastaavat leivät vaikka purkitetuista
silleistä, sillä niistä löytyy makuvaihtoehtoja joka lähtöön.

Sillien myynti kasvaa Suomessa melkein räjähdysmäisesti silloin, kun
ensimmäiset uudet perunat saapuvat kauppoihin.

Kokeile myös sillilautasta ja silliä näkkileivällä mätitahnan kanssa.

Kokonaisuutena voisin sanoa näistä espanjlaisista säilötyistä suola-
silleistä, että ah niin hyviä, mutta niin pahan hajuisia.

Sama kyllä koski tosiasiassa niitä lapsuuteni sillejäkin.

Kannattaa muistaa se, että ruoan ulkonäkö ei aina kerro koko totuut-
ta, sillä sen ruman ulkokuoren alla voi olla vaikka kuinka herkullinen
sisus.

Makumatkailuterveisin

-Carlos-