Lindströmin pihvit

Hamburguesa con remolacha

Terve taas!

Kerta kiellon päälle, eli vielä kerran jauhelihasta valmistettua ruokaa.

Nyt olen tuntenut oloni niin suomalaiseksi, kun olen syönyt todella paljon
jauhelihasta valmistettuja pihvejä yms..

Tavallisesti en käytä jauhelihaa juuri lainkaan, vaikka se onkin varsin moni-
käyttöinen raaka-aine.

Mutta nyt minulla alkoi tehdä mieli ihan hirmuisesti omatekoisia jauheliha-
pihvejä, sellaisia jotka eivät ole muotovalioita ja ovat mureita.

Ihan tavallisia jauhelihapihvejä en tehnyt, vaan lisäsin joukkon punajuurta.

Tarinan mukaan pihvit ovat lähtöisin Ruotsista, jossa eräs perheenemäntä
(varmaankin fru Lindström) lisäsi jauhelihapihvitaikinan joukkoon punajuurta
antamaan väriä ja makua.

Tänään Lindströmin pihvit
             Hamburguesa con remolacha

Tarvitsemme

• 800 g jauhelihaa (carne picada)
• 300 g keitettyjä punajuuria (remolacha cocida)
• 3 dl vettä (agua)
• 2 dl korppujauhoja (pan rallado)
• 1 iso sipuli (cebolla)
• 2 munaa (huevos)
• 1 rkl kapriksia (alcaparras)
• suolaa (sal)
• mustapippuria (pimienta negra)
• öljyä (aceite de oliva)

Muistan kun lapsena jouduin syömään lihapullia ja jauhelihapihvejä, joissa
oli suuret sipulipalat, ja vieläpä hiukan raakoja.

Silloin ei ollut apuna kätevää sipulileikkuria, jolla olisi saanut sipulit pieniksi
kuutioiksi, oli vaan tylsiä veitsiä ja niitä on kyllä edelleenkin suurin osa
suomalaisten veitsistä.

Eli nyt kuutioin sipulin ja laiton sen OnionChef laitteeseen, joka teki sipulista
muutamalla painalluksella tasalaatuista pientä kuutiota.

Kumosin sipulikuutiot kuumalle pannulle, jossa oli tilkkanen öljyä ja aloitin
kuullotuksen.

Seuraavaksi siirryin punajuurien pariin ja avasin niiden pakkauksen,
varovaisesti sillä en tahtonut punajuurimehun värjäävän kaikkia paikkoja.

Käytin valmiiksi keitettyjä punajuuria, jotka oli säilötty omaan liemeen,
ei etikkaan, mutta voit käyttää myös etikkaan säilöttyjä punajuuria.

Kuutioin myös punajuuret ja laitoin ne samaiseen OnionChef laitteeseen
ja annoin koneen tehdä pilkkomisen puolestani.

Seuraavaksi otin käsittelyyn kaprikset, jotka antavat näille pihveille sen
oman twistinsä.

Pilkoin kaprikset hiukan pienemmiksi ja lisäsin ne kulhoon, jossa minulla
oli tarkoitus tehdä pihvitaikina.

Siellä olikin jo valmiina punajuurikuutiot, pari kananmunaa sekä korppu-
jauhot ja nyt siis myös kaprikset.

Sipulikin oli kuullottunut pannulla ja annoin sen jäähtyä hiukan ennen käyttöä.

Lisäsin kulhoon jauhelihan, suolan sekä pippurin ja vettä, unohtamatta
niitä kuullotettuja sipuleita.

Otin käyttöön puulastan, jolla olen monet taikinat vääntänyt ja ruskea-
kastikkeet tehnyt.

Mielestäni se on kuitenkin liian kulunut käytettäväksi ruokakuvauksissa,
joten en laita siitä kuvaa.

Nykyisinhän on ruokakuvissa parempi mitä suttuisempi, kuluneempi ja
ruosteisempi jokin käyttöesine on, kuin siistit ja puhtaat.

Mutta nyt takaisin taikinan pariin, kääntelin kulhon sisältöä siis kuluneella
puulastallani, kunnes se oli täysin sekaisin, lisäsin kääntelyn aikana
joukkoon vielä tilkan vettä sekä lorauksen oliiviöljyä.

Tuon jälkeen jätin taikinan turpoamaan reiluksi varttitunniksi, sillä välin
hain toisen paistinpannun sekä kattilan keittiöstä.

Ulkona oli nimittäin niin kaunis päivä, että oli oikein mukava tehdä ruokaa
parvekkeella, tosin tuuli pyöritti ilmaa sen verran, että kaasulieden kanssa
en alkanut leikkimään, vaan käytin irrallista induktioliettä.

Muotoilin kirurgihanskat kädessä turvonneesta jauhelihapihvitaikinasta
pihvejä, jotka eivät olleet muotovalioita, mutta siinä se juju piileekin,
niistä näkee että ne ovat omin pikku nakkisormin tehtyjä.

Paistoin pihvit kuumalla pannulla, jonka pohjalle lisäilin aina tarpeen tullen
hiukan öljyä.

Pihveistä tuli kauniin punasävyisiä, ja värihän tulee punajuuresta, joten
mitä enemmän taikinassa on punajuurta, sitä punaisempia pihveistä tulee.

Siinä samalla huomasin, että tuulikin oli hiukan tyyntynyt, joten otin esiin
kattilan ja paistinpannun ja laitoin ne kaasuliedelle.

Minun oli pidemmän aikaa tehnyt mieli tiettyä kastiketta, joten tein pihveille
viherpippurikastikkeen, suoraan jauhepussista. 

Paistoin öljyssä muutaman röstiperunan, jotka olin ostanut Ikean pakaste-
altaasta.

Kun kaikki oli valmista, aloin koota annoksia, jotka koostuivat edellä
mainituista tuotteista.

Lisäksi lautaselle tuli pari tomaattilohkoa sekä naapurista saatua luomu
avokadoa.

Perinteen mukaan pihvien päälle olisi kuuluneet paistetut sipulirenkaat,
mutta minä kun olen tämmöinen hiukan erilainen, niin jätin ne pois.

Röstiperunat sopivat tähän ruokaan erinomaisesti lisukkeeksi ja öljyssä
paistettuina niihin tulee rapea pinta.

Herkullinen kokonaisuus ja pihvejäkin jäi vielä pakastettavaksi pahan
päivän varalle.

Jos et halua käyttää noin paljoa jauhelihaa, puolita kaikkien tarvikkeiden
määrä, niin et joudu syömään jauhelihapihvejä montaa päivää.

Kokeile myös perinteisiä jauhelihapihvejä ja kanapihvejä, mutta jos et
syö lihaa, niin silloin kannattaa kurkistaa kasvispihvit sekä kalapihvit.

Todelliselle ruokavammaiselle sopivat Welhottaren soijapihvit.

Jauhelihasta valmistuu myös todella herkullinen bolognese-kastike, sekä
tavallinen jauhelihakastike, jotka maistuvat pastan kanssa.

Näin oli pihvit tällä kertaa, mitä ensi kerralla, se selviää sitten myöhemmin.

Paistelemisiin

-Carlos-