Lindströmin pihvit

Hamburguesa con remolacha

Terve taas!

Kerta kiellon päälle, eli vielä kerran jauhelihasta valmistettua ruokaa.

Nyt olen tuntenut oloni niin suomalaiseksi, kun olen syönyt todella
paljon jauhelihasta valmistettuja pihvejä yms..

Tavallisesti en käytä jauhelihaa juuri lainkaan, vaikka se onkin varsin
monikäyttöinen raaka-aine.

Mutta nyt minulla alkoi tehdä mieli ihan hirmuisesti omatekoisia jau-
helihapihvejä, sellaisia jotka eivät ole muotovalioita ja ovat mureita.

Ihan tavallisia jauhelihapihvejä en tehnyt, vaan lisäsin joukkon puna-
juurta.

Tarinan mukaan pihvit ovat lähtöisin Ruotsista, jossa eräs perheene-
mäntä (varmaankin fru Lindström) lisäsi jauhelihapihvitaikinan jouk-
koon punajuurta antamaan väriä ja makua.

Tänään Lindströmin pihvit
             Hamburguesa con remolacha

Tarvitsemme

• 800 g jauhelihaa (carne picada)
• 300 g keitettyjä punajuuria (remolacha cocida)
• 3 dl vettä (agua)
• 2 dl korppujauhoja (pan rallado)
• 1 iso sipuli (cebolla)
• 2 munaa (huevos)
• 1 rkl kapriksia (alcaparras)
• suolaa (sal)
• mustapippuria (pimienta negra)
• öljyä (aceite de oliva)

Muistan kun lapsena jouduin syömään lihapullia ja jauhelihapihvejä,
joissa oli suuret sipulipalat, ja vieläpä hiukan raakoja.

Silloin ei ollut apuna kätevää sipulileikkuria, jolla olisi saanut sipulit
pieniksi kuutioiksi, oli vaan tylsiä veitsiä ja niitä on kyllä edelleenkin
suurin osa suomalaisten veitsistä.

Eli nyt kuutioin sipulin ja laiton sen OnionChef laitteeseen, joka teki
sipulista muutamalla painalluksella tasalaatuista pientä kuutiota.

Kumosin sipulikuutiot kuumalle pannulle, jossa oli tilkkanen öljyä ja
aloitin kuullotuksen.

Seuraavaksi siirryin punajuurien pariin ja avasin niiden pakkauksen,
varovaisesti sillä en tahtonut punajuurimehun värjäävän kaikkia paik-
koja.

Käytin valmiiksi keitettyjä punajuuria, jotka oli säilötty omaan lie-
meen, ei etikkaan, mutta voit käyttää myös etikkaan säilöttyjä puna-
juuria.

Kuutioin myös punajuuret ja laitoin ne samaiseen OnionChef laittee-
seen ja annoin koneen tehdä pilkkomisen puolestani.

Seuraavaksi otin käsittelyyn kaprikset, jotka antavat näille pihveille
sen oman twistinsä.

Pilkoin kaprikset hiukan pienemmiksi ja lisäsin ne kulhoon, jossa mi-
nulla oli tarkoitus tehdä pihvitaikina.

Siellä olikin jo valmiina punajuurikuutiot, pari kananmunaa sekä korp-
pujauhot ja nyt siis myös kaprikset.

Sipulikin oli kuullottunut pannulla ja annoin sen jäähtyä hiukan ennen
käyttöä.

Lisäsin kulhoon jauhelihan, suolan sekä pippurin ja vettä, unohtamat-
ta niitä kuullotettuja sipuleita.

Otin käyttöön puulastan, jolla olen monet taikinat vääntänyt ja ruskea-
kastikkeet tehnyt.

Mielestäni se on kuitenkin liian kulunut käytettäväksi ruokakuvauk-
sissa, joten en laita siitä kuvaa.

Nykyisinhän on ruokakuvissa parempi mitä suttuisempi, kuluneempi
ja ruosteisempi jokin käyttöesine on, kuin siistit ja puhtaat.

Mutta nyt takaisin taikinan pariin, kääntelin kulhon sisältöä siis kulu-
neella puulastallani, kunnes se oli täysin sekaisin, lisäsin kääntelyn
aikana joukkoon vielä tilkan vettä sekä lorauksen oliiviöljyä.

Tuon jälkeen jätin taikinan turpoamaan reiluksi varttitunniksi, sillä
välin hain toisen paistinpannun sekä kattilan keittiöstä.

Ulkona oli nimittäin niin kaunis päivä, että oli oikein mukava tehdä
ruokaa parvekkeella, tosin tuuli pyöritti ilmaa sen verran, että kaasu-
lieden kanssa en alkanut leikkimään, vaan käytin irrallista induktio-
liettä.

Muotoilin kirurgihanskat kädessä turvonneesta jauhelihapihvitaikinas-
ta pihvejä, jotka eivät olleet muotovalioita, mutta siinä se juju piilee-
kin, niistä näkee että ne ovat omin pikku nakkisormin tehtyjä.

Paistoin pihvit kuumalla pannulla, jonka pohjalle lisäilin aina tarpeen
tullen hiukan öljyä.

Pihveistä tuli kauniin punasävyisiä, ja värihän tulee punajuuresta, jo-
ten mitä enemmän taikinassa on punajuurta, sitä punaisempia pih-
veistä tulee.

Siinä samalla huomasin, että tuulikin oli hiukan tyyntynyt, joten otin
esiin kattilan ja paistinpannun ja laitoin ne kaasuliedelle.

Minun oli pidemmän aikaa tehnyt mieli tiettyä kastiketta, joten tein 
pihveille viherpippurikastikkeen, suoraan jauhepussista. 

Paistoin öljyssä muutaman röstiperunan, jotka olin ostanut Ikean pa-
kastealtaasta.

Kun kaikki oli valmista, aloin koota annoksia, jotka koostuivat edellä
mainituista tuotteista.

Lisäksi lautaselle tuli pari tomaattilohkoa sekä naapurista saatua luo-
mu avokadoa.

Perinteen mukaan pihvien päälle olisi kuuluneet paistetut sipuliren-
kaat, mutta minä kun olen tämmöinen hiukan erilainen, niin jätin ne
pois.

Röstiperunat sopivat tähän ruokaan erinomaisesti lisukkeeksi ja öljys-
sä paistettuina niihin tulee rapea pinta.

Herkullinen kokonaisuus ja pihvejäkin jäi vielä pakastettavaksi pahan
päivän varalle.

Jos et halua käyttää noin paljoa jauhelihaa, puolita kaikkien tarvikkei-
den määrä, niin et joudu syömään jauhelihapihvejä montaa päivää.

Kokeile myös perinteisiä jauhelihapihvejä ja kanapihvejä, mutta jos
et syö lihaa, niin silloin maistuvat kasvispihvit sekä kalapihvit.

Todelliselle ruokavammaiselle sopivat Welhottaren soijapihvit.

Jauhelihasta valmistuu myös todella herkullinen bolognese-kastike,
sekä tavallinen jauhelihakastike, jotka maistuvat pastan kanssa.

Näin oli pihvit tällä kertaa, mitä ensi kerralla, se selviää sitten myö-
hemmin.

Paistelemisiin

-Carlos-