Sitruunaiset kanavartaat

Brochetas de pollo con limon y verduras

Heipä hei grillailijat!

Grillaus on mukavaa puuhaa kesäisin ja se ikään kuin kuuluu kesään siinä
missä makkaran syöntikin.

Aina ei mene ihan suunnitelmien mukaan, sillä minä olen koko kesän tahtonut
maistaa sitruunalla marinoituja kanavartaita, mutta ne ovat olleet aina
loppuneet kaupasta.

Lopulta ei auttanut kuin ottaa kanan rintafile omaan käteen ja valmistaa
sellaiset sitruunamarinoidut vartaat ihan itse.

Joten tuumasta toimeen ja lihoja marinoinaan.

Tänään Sitruunaiset kanavartaat kasviksilla
              Brochetas de pollo con limon y verduras

Tarvitsemme

• 400 g kanan rintafilettä (filete de pollo)
• pieni kesäkurpitsa (calabacin)
• ihraa (manteca de cerdo)

marinadi

• ½ sitruuna (limon)
• currya (curry)
• suolaa (sal)
• pippuria (pimienta)
• öljyä (aceite de oiiva virgen)

Leikkelin kanan rintafileen tasalaatuiksi kuutioiksi, jolloin ne kypsyvät
kaikki yhtä aikaa.

Saman tein kesäkurpitsalle, sekä ihralle jota tulee myös varrastikkuihin.

Sitruunan puristin ihan antiikin aikaisella sitruspuristimella, joka pitäisi
löytyä jokaisen kotoa.

Valmistin nopean marinadikastikkeen sitruunamehusta, currysta, suolasta,
pippurista sekä oliiviöljystä.

Pirskotin tilkkasen tuota marinointilientä kesäkurpitsakuutioiden ja ihran
pinnalle, jotta nekin saavat hiukan sitruunaista makua itseensä.

Tuon jälkeen laitoin kanan rintafileestä leikatut kuutiot marinoitumaan
tuohon juuri tehtyyn mausteseokseen.

Annoin lihojen marinoitua muutaman minuutin, en liikaa, sillä sitruunassa
oleva happo aloittaa lihan kypsentämisen, enkä tahtonut niin tapahtuvan.

Tuon marinoinnin aikana etsin AirFryeriin tarkoitetyt teräksiset varrastikut,
sekä toin itse AirFryer laitteen parvekkeelle.

Kokosin varrastikut lihapaloista sekä kesäkurpitsakuutioista, ja väleihin
laitoin ohuen palan silavaa, sillä kanan lihassa ei ole juurikaan rasvaa,
kesäkurpitsasta puhumattakaan.

Kun vartaat olivat valmiit, nostin valmiit tikut AirFryerin grillialustalle ja
laitoin sitten koko komeuden laitteen sisään.

Käynnistin koneen ja lämpötilaksi valikoin aluksi 160 astetta, jota sitten
muutaman minuutin kuluttua nostin 180 asteeseen.

Airfryerissa kypsennettäviin tuotteisiin ei tarvitse juurikaan lisätä öljyä,
pieni suihkaus riittää.

Lihat alkoivat saada väriä pintaansa ja kun avasin AirFryerin luukkua,
herkulliset tuoksut tulvahtivat sieltä ulos.

Paistoajaksi riitti noin 10 minuuttia, mutta jos haluat varmistua kypsyydestä,
niin paahda vartaita noin 15 minuuttia, jolloin voit olla varma niiden
kypsyydestä.

Nämä samat vartaat voit valmistaa myös parillapannulla tai grillissä, paisto-
aika riippuu siitä millaisia paloja olet lihasta leikannut sekä paistolämpötila.

Kun vartaani olivat valmiit, kokosin annokset parista sitrnuunaisesta kana-
vartaata sekä salaatista.

Maut olivat ehtineet imeytyä muutamassa minuutissa lihaan ja tokihan
lautasella olevasta sitruunarenkaasta olisi voinut puristaa lisää sitruunan-
mehua lihojen pintaan, mutta sitä ei tarvinnut tehdä.

Liha oli mureaa ja siinä maistui sitruuna sekä curry, juuri sopivassa suhteessa,
eikä ollut tarvetta lisätä edes suolaa.

Kesäkurpitsatkin olivat sopivan kypsiä, eivät liian pehmeitä, vaan niissäkin
oli jäljellä vielä suutuntumaa.

Herkulliset varratikut riittivät vallan hyvin helteisen päivän ruoaksi, sillä
olihan niissä reilu 100 g lihaa jokaisessa vartaassa ja kesäkurpitsapalat
lisäksi.

AirFryer on muuten erittäin kätevä laite, sillä voi valmistaa erilaisia herkkuja
isolle tai pienelle perheelle laitteen koosta riippuen.

Mitä kaikkea sillä voi valmistaa löydät käyttämällä sivuillani olevaa Googlen
täsmähakua sanalla AirFryer ja tässä pari esimerkkiä mm. maistuva
rahkapiirakka valmistuu laitteessa kätevästi, puhumattakaan ruokaisasta
lasagnesta.

Grillailusta kiinnostuneet voivat käyttää tuota edellä mainittua Googlen
täsmähakua sanoilla varrastikku tai grilli, niillä löytyy monet osumat kuten
esim. kampasimpukka-katkarapuvartaat sekä porsaan sisäfilee grillissä.

Kokonaisuutena nämä juuri valmistamani sitruunaiset kanavartaat olivat
onnistuneita, eikä minun enää tarvitse haikailla niiden perään.

Kyllä sitä osaa tehdä melkein mitä vain, kunhan vain oikein haluaa.

Joku on joskus sanonut minulle näin, "minä teen mitä haluan, muut tekevät
mitä osaavat".

Mutta se noista vanhoista sanonnoista, jatketaan taas ruokien parissa
ensi kerralla ja katsotaan millaista jälkeä silloin on lautaselle tullut.

Marinoimisiin

-Carlos-