Pärämäts-lihapiiras

Peremets, peremec, peremeç

Heipä hei kaikki jauhopeukalot!

Minulla tulee harvemmin leivottua, mutta nyt päätin ottaa itseäni nis-
kasta kiinni ja upottaa käteni taikinaan.

Tämä tapahtui jo heinäkuussa, kun oli hellettä yli 30 astetta ja jostain
syystä tuo helteellä leipominen on se minun juttu.

Muistan erityisesti ne pari kertaa kun tein sämpylöitä helteellä parvek-
keellani eli espanjalaiset tomaattisämpylät ja paprika-oliivisämpylät,
silloin oli myös kuuma.

Tämä seuraava ohje on otettu kirjasta, jonka sain hyvältä ystävältäni
lahjaksi.

Kyse on tataarien perinneruoka kirjasta, jossa on kerrottu heille tär-
keitä ruokaohjeita ja minä kun olen kiinnostunut kaikenlaisista ruoka-
kulttuureista, niin tottakai minä otin ja testasin sieltä jotain.

Heidän perinneruokiin kuuluu pärämätsien lisäksi borssikeitto, pelme-
nit, blinit ja tattaripuuro sekä monet muut herkut.

täytteeseen

• 1,5 kg naudanjauhelihaa (carne picada de vacuno)
• 2 sipulia (cebolla)
• 1 ½ rkl suolaa (sal)
• 1 ½ tl mustapippuria (pimienta negra)
• vettä (agua)

taikina

• 4 dl maitoa (leche)
• 2 kananmunaa (huevos)
• 50 g voita (mantequilla)
• 1 tl suolaa (sal)
• 9-11 dl vehnäjauhoja (harina de trigo)

Tällä ohjeella tulee suurempi määrä näitä pärämäts-lihapiiraita, eli
puolita tarvikkeiden määrä jos haluat vähemmän.

Olin varannut tähän tarkoitukseen naudan sisäfileestä tehtyä jauheli-
haa, mutta eihän se riittänyt alkuunkaan, joten kävin ostamassa lisää
nautajauhelihaa, jotta pääsin vauhtiin.

Aluksi tein taikinan, sillä sen on hyvä saada levätä jääkaapissa vaik-
ka noin 30 minuuttia.

Eli mittasin kattilaan 4 dl maitoa ja laitoin joukkoon 50 g voita, ja an-
noin maidon kuumeta liedellä, mutta en keittänyt sitä, vaan kuumen-
sin sen verran jotta voi alkoi sulata.

Nostin kattilan pois liedeltä ja annoin voin sulata kaikessa rauhassa
maidon joukkoon, jonka jälkeen annoin nesteen hiukan jäähtyä.

Kun neste oli jäähtynyt kaadoin sen taikinakulhoon, johon sitten lisä-
sin pari kananmunaa sekä ripauksen suolaa.

Sekoitin munat maito-voinesteeseen, jonka jälkeen lisäsin taikinakul-
hoon vehnäjauhoja.

Upotin käteni löysään taikinaan ja lisäsin vehnäjauhoja tarpeen tullen
aina lisää, kunnes taikina irtosi hyvin kulhon reunoista.

Jauhoja kannattaa varata vähintään kilo tähän tarkoitukseen, vähem-
pikin voi riittää, mutta parempi pitää hiukan reilummasti jauhoja lähet-
tyvillä.

Taikinan ollessa valmista, nostin sen jääkaappiin lepäämään noin 30
minuutiksi ja otin käsittelyyni jauhelihan ja sipulit.

Pilkoin sipulit kätevällä OnionChef-laitteella, joka teki käyttämistäni
punasipuleista tasalaatuisia pieniä kuutioita.

Lisäsin sipulikuutiot sekä suolan ja pippurin jauhelihan joukkoon ja
aloin vaivata massaa sekaisin.

Jauhelihamassan joukkoon voi tarvittesa lisätä tilkkasen vettä, jolloin
sitä on helpompi käsitellä täyttövaiheessa.

Olen varmaan yksi suurimpia kumihanskojen kuluttujia, sillä tätä ruo-
kaa tehdessä kului muutama pari hanskoja, koska välillä täytyy ottaa
kuvia, eikä ole kiva jos kamerassa on kaikenlaiset jauhopaakut tai
jauhelihat kiinni.

Nyt on siis saatu täytekkin valmiiksi ja taikina on tekeynyt viileässä,
joten nyt voisi itse näprääminen alkaa, joten leivinalusta esiin ja muut
tarvittavat kalut.

Mutta ennen pärämätsien tekoa kannattaa muistaa ottaa esiin wokki-
pannu ja öljyä paistamiseen.

Eli laitoin ne valmiiksi liedelle odottamaan käyttöä.

Otin jäähtyneestä taikinasta reilun nyrkin kokoisen palan, jonka vai-
vasin leivinalustalla ja tein siitä tangon eli semmoisen tasaisen pöt-
kylän.

Tuosta pötkylästä sitten leikkasin noin 2-3 cm paloja, joista olisi siis
tarkoitus kaulita piirakkapohjat.

Jauhotin leivinalustan ja otin esiin kaulimeni, jonka jälkeen kaulitsin
taikinapalleroita ohueksi levyksi.

Otin apuun rengasmuotin, jonka halkaisija on 10 cm, jolla sitten sain
noista taikinalevyistä pyöreitä piirakkapohjia.

Jälkeenpäin kuulin, että taikinakiekon halkaisijan pitää olla vähintään
15 cm ja raaka jauheliha painellaan haarukalla taikinakiekon päälle.

Tähän saakka kaikki oli ollut helppoa kuin heinänteko, mutta edessä
olisi nyt se kaikkein kinkkisin vaihe eli täytteen laittaminen ja eten-
kin se rypytys.

Laitoin jauhelihamassaa piirakkapohjien päälle, jätin reunoille tyhjää
2 cm ja aloitin rypytyksen, joka ei ollut niitä kaikkein helpoimpia hom-
mia, etenkään hanskat kädessä.

Huomaa, että jauhelihamassa on raakaa, ei etukäteen paistettua.

Otin siis rypytysvaiheessa hanskat pois käsistä, mutta eipä tuo rypy-
tys mennyt siltikkään niinkuin olisi pitänyt.

Mutta, eihän kukaan ole täydellinen, ainakaan ensimmäisellä kerralla,
eihän?

Tältä niiden olisi pitänyt näyttää rypytyksen jälkeen.

Oikeaoppinen rypytysohje kuuluu näin; "Nosta taikinan reuna ylös ja
tartu siihen vasemmalla kädellä. Oikealla kädellä teet laskoksen, jon-
ka nipistät vasemmalla kädellä, teet uuden laskoksen, jonka nipistät
aina edellisen laskoksen viereen. Piiraan keskelle jää pieni pyöreä
reikä, josta täyte näkyy.”

Kun olin tehnyt julmetusti näitä pärämäts-lihapiiraita valmiiksi, laitoin
öljyn kuumenemaan, jotta pääsisin paistamaan piiraita.

Öljyn ollessa tarpeeksi kuumaa, noin 180 asteista, laitoin omilla nak-
kisormilla leipomani piiraat kuumaan öljyyn paistumaan.

On tärkeää, että piiraat laitetaan paistumaan ensin ns. ylösalaisin eli
se pieni reikä, josta jauhelihatäyte näkyy on kohti wokkipannun poh-
jaa.

Öljyä on hyvä olla pannulla tai kattilassa vähintään sen verran että
piiraat peittyvät.

Eli voit paistaa piiraat kattilassa, wokkipannulla tai kasarilla jossa
sinulla on tarpeeksi öljyä, myös oikea rasvakeitin sopii tähän hom-
maan mainiosti.

Annoin piiraiden paistua aluksi reikäpuoli alaspäin, ja kun taikina oli
saanut väriä pintaansa, käänsin piiraat toisin päin ja annoin paistua
vielä hetken.

Piiraiden ollessa kauttaaltaan kauniin kullanruskeita, nostin ne reikä-
kauhalla pois kuumasta öljystä lautaselle, jossa oli talouspaperia jo-
ka imee ylimääräisen öljyn pois.

Toistin tuota toimenpidettä niin kauan kunnes kaikki pärämäts-piiraat
oli paistettu ja niitä tuli muuten paljon.

Jos väsyt kesken leipomisen, niin taikinan voi myös pakastaa, kunhan
muistaa tehdä siitä ennen pakastamista valmiit tangot.

Kun kaikki pärämäts-lihapiiraat oli paistettu, niin kokosin ne korkeak-
si keoksi tarjoilulautaselle.

Olin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka nuo juuri paistamani piiraat
eivät ihan oppikirjan piirailta näyttäneet.

Sanoisinko näin, että ei näillä nakkisormilla pitsiäkään nyplätä ja jos
olet samaa mieltä, niin silloin kannattaa tyytyä vetyyn ja atomiin, eli
täytettyihin lihapiirakoihin.

Pärämätsien kanssa kuuluu ehdottomasti tarjota smetanaa ja salaat-
tia sekä mielellään myös maustekurkkua.

Myös jogurtti- tai kermaviilikastike ja sinappi sopivat pariksi näille
piiraille.

Minä pysyttelin noissa venäläistyyppisissä lisukkeissa eli smetanassa
ja venäläistyyppisissä suolakurkuissa.

Nuo samat lisukkeet sopivat muuten tarjottavaksi myös pelmeneiden
kera.

Pilmin eli pelmenit ovat venäläistyyppisiä ravioleja ja niitä saa nykyi-
sin myös Suomen ruokakaupoista ja täällä Espanjan Aurinkorannikolla
niitä voi kysellä venäläisistä kaupoista.

Nämä pärämätspiirakat sopivat tarjottavaksi venäläisten alkupalojen
kanssa.

Jos jauhopeukaloasi kutittaa, niin klikkaa leivonta-osiota, sieltä löy-
tyy mm. iltapalapiirakka hapankaali-pekoni täytteellä ja herkullinen
sitruunajuustokakku sekä monia muita herkkuja.

Smetanaa voi käyttää monella muullakin tavalla kuin pärämäts-liha-
piiraiden ja pelmeneiden sekä borssikeiton kanssa, katso lisää käyttö-
tapoja käyttämällä sivuillani olevaa Googlen täsmähakua sanalla
smetana.

Nyt muistaessani tuosta piiraiden täytteiden maustamisesta.

Tämä ohje on ajalta ja paikasta, jossa ei ollut niin paljon valinnan va-
raa eri raaka-aineiden kanssa eli mausteet olivat yksinkertaiset, sel-
laiset joita oli joka taloudessa.

Lähetin kuvat noista valmistamistani piiraista myös parille ystävälle-
ni Suomeen ja sain niistä sellaista palautetta, että olivat aika pieniä
ja taikinaa reilusti, mutta ulkonäkö ei kuulema ole tärkein, vaan se
maku ja se oli kyllä näissä piiraissa kohdillaan.

Osittain tuo johtuu siitä, että taikinakiekot kutistuivat kuin pyy maail-
man lopun edellä siinä helteessä kun minä leivoin eli olin sään armoil-
la, urheilutermein sanottuna “keli ei ollut ihan kohdillaan”.

Minä jatkaisin vielä tuota näin, onhan olemassa sulhaspiirakoita eli
sellaisia pieniä karjalanpiirakan näköisiä piirakoita, niin miksei voisi
olla myös sulhaspärämätsejä eli sulhaspärkkyjä.

Kiitos ystävälleni ja serkulleni rakentavasta palautteesta, parhaani
yritin.

Näihin taikinaisiin tunnelmiin päätän tämän kertaisen leivontatuokion.

Taikinoimisiin

-Carlos-