Pärämäts-lihapiiras

Peremets, peremec, peremeç

Heipä hei kaikki jauhopeukalot!

Minulla tulee harvemmin leivottua, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta
kiinni ja upottaa käteni taikinaan.

Tämä tapahtui jo heinäkuussa, kun oli hellettä yli 30 astetta ja jostain syystä
tuo helteellä leipominen on se minun juttu.

Muistan erityisesti ne pari kertaa kun tein sämpylöitä helteellä parvekkeellani
eli espanjalaiset tomaattisämpylät ja paprika-oliivisämpylät, silloin oli myös
kuuma.

Tämä seuraava ohje on otettu kirjasta, jonka sain hyvältä ystävältäni lahjaksi.

Kyse on tataarien perinneruoka kirjasta, jossa on kerrottu heille tärkeitä
ruokaohjeita ja minä kun olen kiinnostunut kaikenlaisista ruokakulttuureista,
niin tottakai minä otin ja testasin sieltä jotain.

Heidän perinneruokiin kuuluu pärämätsien lisäksi borssikeitto, pelmenit,
blinit ja tattaripuuro sekä monet muut herkut.

täytteeseen

• 1,5 kg naudanjauhelihaa (carne picada de vacuno)
• 2 sipulia (cebolla)
• 1 ½ rkl suolaa (sal)
• 1 ½ tl mustapippuria (pimienta negra)
• vettä (agua)

taikina

• 4 dl maitoa (leche)
• 2 kananmunaa (huevos)
• 50 g voita (mantequilla)
• 1 tl suolaa (sal)
• 9-11 dl vehnäjauhoja (harina de trigo)

Tällä ohjeella tulee suurempi määrä näitä pärämäts-lihapiiraita, eli puolita
tarvikkeiden määrä jos haluat vähemmän.

Olin varannut tähän tarkoitukseen naudan sisäfileestä tehtyä jauhelihaa,
mutta eihän se riittänyt alkuunkaan, joten kävin ostamassa lisää nauta-
jauhelihaa, jotta pääsin vauhtiin.

Aluksi tein taikinan, sillä sen on hyvä saada levätä jääkaapissa vaikka
noin 30 minuuttia.

Eli mittasin kattilaan 4 dl maitoa ja laitoin joukkoon 50 g voita, ja annoin
maidon kuumeta liedellä, mutta en keittänyt sitä, vaan kuumensin sen
verran jotta voi alkoi sulata.

Nostin kattilan pois liedeltä ja annoin voin sulata kaikessa rauhassa
maidon joukkoon, jonka jälkeen annoin nesteen hiukan jäähtyä.

Kun neste oli jäähtynyt kaadoin sen taikinakulhoon, johon sitten lisäsin
pari kananmunaa sekä ripauksen suolaa.

Sekoitin munat maito-voinesteeseen, jonka jälkeen lisäsin taikinakulhoon
vehnäjauhoja.

Upotin käteni löysään taikinaan ja lisäsin vehnäjauhoja tarpeen tullen
aina lisää, kunnes taikina irtosi hyvin kulhon reunoista.

Jauhoja kannattaa varata vähintään kilo tähän tarkoitukseen, vähempikin
voi riittää, mutta parempi pitää hiukan reilummasti jauhoja lähettyvillä.

Taikinan ollessa valmista, nostin sen jääkaappiin lepäämään noin 30
minuutiksi ja otin käsittelyyni jauhelihan ja sipulit.

Pilkoin sipulit kätevällä OnionChef-laitteella, joka teki käyttämistäni puna-
sipuleista tasalaatuisia pieniä kuutioita.

Lisäsin sipulikuutiot sekä suolan ja pippurin jauhelihan joukkoon ja aloin
vaivata massaa sekaisin.

Jauhelihamassan joukkoon voi tarvittesa lisätä tilkkasen vettä, jolloin
sitä on helpompi käsitellä täyttövaiheessa.

Olen varmaan yksi suurimpia kumihanskojen kuluttujia, sillä tätä ruokaa
tehdessä kului muutama pari hanskoja, koska välillä täytyy ottaa kuvia,
eikä ole kiva jos kamerassa on kaikenlaiset jauhopaakut tai jauhelihat
kiinni.

Nyt on siis saatu täytekkin valmiiksi ja taikina on tekeynyt viileässä, joten 
nyt voisi itse näprääminen alkaa, joten leivinalusta esiin ja muut tarvittavat
kalut.

Mutta ennen pärämätsien tekoa kannattaa muistaa ottaa esiin wokkipannu
ja öljyä paistamiseen.

Eli laitoin ne valmiiksi liedelle odottamaan käyttöä.

Otin jäähtyneestä taikinasta reilun nyrkin kokoisen palan, jonka vaivasin
leivinalustalla ja tein siitä tangon eli semmoisen tasaisen pötkylän.

Tuosta pötkylästä sitten leikkasin noin 2-3 cm paloja, joista olisi siis
tarkoitus kaulita piirakkapohjat.

Jauhotin leivinalustan ja otin esiin kaulimeni, jonka jälkeen kaulitsin
taikinapalleroita ohueksi levyksi.

Otin apuun rengasmuotin, jonka halkaisija on 10 cm, jolla sitten sain noista
taikinalevyistä pyöreitä piirakkapohjia.

Jälkeenpäin kuulin, että taikinakiekon halkaisijan pitää olla vähintään
15 cm ja raaka jauheliha painellaan haarukalla taikinakiekon päälle.

Tähän saakka kaikki oli ollut helppoa kuin heinänteko, mutta edessä olisi
nyt se kaikkein kinkkisin vaihe eli täytteen laittaminen ja etenkin se rypytys.

Laitoin jauhelihamassaa piirakkapohjien päälle, jätin reunoille tyhjää 2 cm
ja aloitin rypytyksen, joka ei ollut niitä kaikkein helpoimpia hommia,
etenkään hanskat kädessä.

Huomaa, että jauhelihamassa on raakaa, ei etukäteen paistettua.

Otin siis rypytysvaiheessa hanskat pois käsistä, mutta eipä tuo rypytys
mennyt siltikkään niinkuin olisi pitänyt.

Mutta, eihän kukaan ole täydellinen, ainakaan ensimmäisellä kerralla,
eihän?

Tältä niiden olisi pitänyt näyttää rypytyksen jälkeen.

Oikeaoppinen rypytysohje kuuluu näin; "Nosta taikinan reuna ylös ja tartu
siihen vasemmalla kädellä. Oikealla kädellä teet laskoksen, jonka nipistät
vasemmalla kädellä, teet uuden laskoksen, jonka nipistät aina edellisen
laskoksen viereen. Piiraan keskelle jää pieni pyöreä reikä, josta täyte näkyy.”

Kun olin tehnyt julmetusti näitä pärämäts-lihapiiraita valmiiksi, laitoin öljyn
kuumenemaan, jotta pääsisin paistamaan piiraita.

Öljyn ollessa tarpeeksi kuumaa, noin 180 asteista, laitoin omilla nakki-
sormilla leipomani piiraat kuumaan öljyyn paistumaan.

On tärkeää, että piiraat laitetaan paistumaan ensin ns. ylösalaisin eli se
pieni reikä, josta jauhelihatäyte näkyy on kohti wokkipannun pohjaa.

Öljyä on hyvä olla pannulla tai kattilassa vähintään sen verran että piiraat
peittyvät.

Eli voit paistaa piiraat kattilassa, wokkipannulla tai kasarilla jossa sinulla
on tarpeeksi öljyä, myös oikea rasvakeitin sopii tähän hommaan mainiosti.

Annoin piiraiden paistua aluksi reikäpuoli alaspäin, ja kun taikina oli saanut
väriä pintaansa, käänsin piiraat toisin päin ja annoin paistua vielä hetken.

Piiraiden ollessa kauttaaltaan kauniin kullanruskeita, nostin ne reikä-
kauhalla pois kuumasta öljystä lautaselle, jossa oli talouspaperia joka
imee ylimääräisen öljyn pois.

Toistin tuota toimenpidettä niin kauan kunnes kaikki pärämäts-piiraat
oli paistettu ja niitä tuli muuten paljon.

Jos väsyt kesken leipomisen, niin taikinan voi myös pakastaa, kunhan
muistaa tehdä siitä ennen pakastamista valmiit tangot.

Kun kaikki pärämäts-lihapiiraat oli paistettu, niin kokosin ne korkeaksi
keoksi tarjoilulautaselle.

Olin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka nuo juuri paistamani piiraat eivät
ihan oppikirjan piirailta näyttäneet.

Sanoisinko näin, että ei näillä nakkisormilla pitsiäkään nyplätä ja jos olet
samaa mieltä, niin silloin kannattaa tyytyä vetyyn ja atomiin, eli täytettyihin
lihapiirakoihin.

Pärämätsien kanssa kuuluu ehdottomasti tarjota smetanaa ja salaattia
sekä mielellään myös maustekurkkua.

Myös jogurtti- tai kermaviilikastike ja sinappi sopivat pariksi näille piiraille.

Minä pysyttelin noissa venäläistyyppisissä lisukkeissa eli smetanassa ja
venäläistyyppisissä suolakurkuissa.

Nuo samat lisukkeet sopivat muuten tarjottavaksi myös pelmeneiden kera.

Pilmin eli pelmenit ovat venäläistyyppisiä ravioleja ja niitä saa nykyisin
myös Suomen ruokakaupoista ja täällä Espanjan Aurinkorannikolla niitä
voi kysellä venäläisistä kaupoista.

Nämä juuri tehdyt piirakat sopivat tarjottavaksi vaikka venäläisten alkupalojen
kanssa.

Jos jauhopeukaloasi kutittaa, niin klikkaa leivonta-osiota, sieltä löytyy
mm. iltapalapiirakka hapankaali-pekoni täytteellä sekä monia muita
herkkuja.

Smetanaa voi käyttää monella muullakin tavalla kuin pärämäts-lihapiiraiden
ja pelmeneiden sekä borssikeiton kanssa, katso lisää käyttötapoja käyttämällä
sivuillani olevaa Googlen täsmähakua sanalla smetana.

Nyt muistaessani tuosta piiraiden täytteiden maustamisesta.

Tämä ohje on ajalta ja paikasta, jossa ei ollut niin paljon valinnan varaa
eri raaka-aineiden kanssa eli mausteet olivat yksinkertaiset, sellaiset
joita oli joka taloudessa.

Lähetin kuvat noista valmistamistani piiraista myös parille ystävälleni
Suomeen ja sain niistä sellaista palautetta, että olivat aika pieniä ja
taikinaa reilusti, mutta ulkonäkö ei kuulema ole tärkein, vaan se maku
ja se oli kyllä näissä piiraissa kohdillaan.

Osittain tuo johtuu siitä, että taikinakiekot kutistuivat kuin pyy maailman
lopun edellä siinä helteessä kun minä leivoin eli olin sään armoilla, urheilu-
termein sanottuna “keli ei ollut ihan kohdillaan”.

Minä jatkaisin vielä tuota näin, onhan olemassa sulhaspiirakoita eli sellaisia
pieniä karjalanpiirakan näköisiä piirakoita, niin miksei voisi olla myös
sulhaspärämätsejä eli sulhaspärkkyjä.

Kiitos ystävälleni ja serkulleni rakentavasta palautteesta, parhaani yritin.

Näihin taikinaisiin tunnelmiin päätän tämän kertaisen leivontatuokion.

Taikinoimisiin

-Carlos-