Welhottaren siemenleivät

Kaksi erilaista

Welhotar on ollut pitkän aikaa hyvin kiireinen ja ruokapuoli on ollut hieman
taka-alalla.

Kesälomien aikana huomasin, että Suomessa on nyt kovasti huudossa
kaiken sorttiset siemenet ja siemenleivät.

Niitä tuli maisteltua useamman sorttista, mutta kaikista melkein löytyi
kuitenkin hiivaa ja kauraa tai sellaisia ruokavammaiselle sopimattomia
aineita.

Niinpä päätin ottaa luutani, lähteä luolastani ja suunnistaa kohti Carloksen
keittiötä.  

Tosin pienten kommellusten jälkeen vasta pääsin perille, uusi hybridiluuta
oli ollut lomilla myös pidemmän tovin, joten se oli huoltoa vailla, ja niinpä
se monen ilmakuopan ja mutkikkaan menon  jälkeen laskeutui lähimmälle
hybridiluuta asemalle.

Sen jälkeen meno oli taas huoletonta, taivas pilvetön ja aurinkoinen, joten
matka joutui.

Tänään Welhottaren siemenleivät

Tarvitsemme

taikina 1

• 3 rkl chiansiemeniä (semillas de chia)
• auringonkukansiemeniä (semilla de girasol)
• kurpitsansiemeniä (semillas de calabaza)
• 1 ½ dl vettä (agua)
• 1 kananmuna (huevo)

taikina 2

samat kuin taikina 1:ssä ja lisäksi

• muutama saksanpähkinä rouhittuna (nuezes)
• maissijauhoja (harina de maiz)
• suolaa (sal)

Taikinan valmistus alkaa sillä, että ensin laitetaan 3 rkl chiansiemeniä
likoamaan noin 1 ½ dl vettä ja annetaan niiden liota noin 30 minuuttia.

Liottuaan siemenet ovat pehmenneet hiukan ja niistä on irronnut sidos-
aineita eli kulhossa näyttäisi olevan nyt sammakonkutua.

Riko joukkoon yksi kananmuna ja sekoita muna siementen kanssa, ei tarvitse
vatkata.

Tuon jälkeen kumosin suoraan purkista mielestäni sopivan määrän auringon-
kukansiemeniä ja kurpitsansiemeniä, jotka sitten sekoitin keskenään.

Paahdetut kurpitsansiemenet sopivat myös erilaisiin salaatteihin antamaan
oman makunsa.

Ja näin ensimmäinen taikina alkoikin olla valmista, nyt vaan uunipelti esiin.

Carlos ei ollut moisia leipiä koskaan aiemmin syönyt, joten hän oli nyt
katseluoppilaana ja katsoi kuinka levitin puolet kulhon sisällöstä uuni-
pellille joka oli kooltaan noin 15 x 30 cm, leipälevyn paksuudeksi tuli ½ cm.

Laitoimme pellin uuniin ja lämpötilaksi säädettiin 150 astetta ja näkkileipää
paistetaan vähintään 20 minuuttia jotta se ehtii kovettua, tarvittaessa paisto-
aikaa jatketaan.

Reunat saavat hiukan ruskistua ja olisihan se mukava jos se leivän keskustakin
olisi kypsää.

Kerron nyt tässä välissä hiukan noista siemenistä ja niiden käytöstä.

Kaikki varmaan ovat kuulleet tai lukeneet, että erilaiset siemenet ovat
terveellisiä, niissä on kuituja ja monen sorttista ainetta.

Uusin on superfood CHIA siemen (salvian sukuun kuuluva laji), joka sisältää
mm. Omega -3, kalkkia, tryptofaania ja monta muuta kehon tarvitsemaa
ainetta.

Se on hyvä kuidunlähde, alentaa huonoa kolesterolia, ja tasoittaa veren-
sokeria.

Kannattaa lukaista juttuja netistä ja tutustua tähän ihmeruokaan.

Vatsakin toimii mahdottoman hyvin. Tosin ei kannata heti syödä koko
annosta kerralla, vaan totutella pikkuhiljaa, ettei vatsa, joka ei ole
tottunut kuituihin, saa sokkia.

Nyt kun näkkileipä paistuu uunissa, niin jatkojalostetaan tuota aiempaa
taikinaa hiukan ja saamme siitä erilaisen leivän.

Rouhimme muutaman saksanpähkinän tehokkaassa blenderissä ja lisäsimme
ne perustaikinan joukkoon sekä ripauksen suolaa.

Lisäksi tuohon perustaikinaan laitettiin vielä maissijauhoja, sillä ne sopivat
gluteenittomaan ruokavalioon.

Leipää voi tehdä vaikkapa pelkistään erilaista siemenistä, silloin se on
näkkileivän tyylistä, tai sitten lisätä joukkoon jauhoja.

Minä käytän leivissäni yleensä kikherne- tai maissijauhoja, tai muita
gluteenittomia jauhoja.

Nyt oli vuorossa siis maissijauhot, mutta älä sekoita maissijauhoja maizenaan,
vaikka molemmat onkin valmistettu maissista.

Siemeniä, joita käytän leivissä, on chiasiemen, kurpitsansiemen, seesamin-
siemen, auringonkukansiemen ja toisinaan myös erilaisia pähkinöitä, myös
mantelia voi laittaa sekaan.

Jauhoista tulee ruokaisampi leipä, jos siihen vielä lisää mukaan kanan-
munan, joka myös samalla sitoo taikinaa.

Seesamin- ja chiansiemeniä täytyy muistaa liottaa kunnolla.

Chiansiemenet tarvitsevat lyhyemmän ajan noin 30 min. seesamin siemenet
tarvitsevat noin 4 tunnin liotuksen.

Taikinan tekeminen jatkuu, kulhossa on siis perustaikina, johon siis lisättiin
maissijauhoja ja saksanpähkinää.

Jos taikina muistuttaa sinusta sementiltä, niin lisää taikinaa tilkkanen
vettä.

Annoimme taikinan tekeytyä sillä välin kun ensimmäinen leipäsatsi oli
vielä paistumassa.

Ensimmäinen leipä oli viimeinkin valmista ja annoimme sen jäähtyä hiukan
ennen kuin iskimme kyntemme siihen.

Aikaa oli siis laittaa nyt tuo toinen leipätaikina uunipellille, muista käyttää
leivinpaperia.

Tämä taikina on paksumpaa ja sen levittämisessä kannattaa käyttää apuna
lusikkaa tai lastaa, jotta saa levystä tasapaksun eli noin 1 cm vahvuisen
levyn.

Paistolämpötila on sama kuin aiemmin eli 150 astetta, mutta paistoaika
pidempi, sillä taikina on paksumpaa.

Annoimme leivän paistua kaikessa rauhassa ja sillä välin pääsimme jo
maistelemaan tuota rapeaksi paistunutta näkkileipää.

Carlos nosti pöytään paketillisen voita, jota sitten levitimme leivälle, me
molemmat yritimme puhua leipä suussa ja taisi siinä muutama siemenkin
lentää pöydälle.

Oli mukava nähdä Carloksen ilme kun hän ensimmäisen kerran maistoi
leipää.

Hän ylisti sen maasta taivaaseen ja aikoi jopa ostaa samoja siemeniä
myös itselleen.

Tarkkailimme aina välillä tuota toista leipää, joka meillä oli uunissa  myt
paistumassa, hiljalleen leipään alkoi tulla väriä ja pian pääsisimme
maistamaan sitä.

Kun hetki viimein koitti, otimme pellin pois uunista ja laitoimme leivän
leikkuulaudalle, jonka päällä leikkasimme terävällä veitsellä leivän
sopiviksi paloiksi.

Taas levitimme voita leivälle ja maiskuttelimme ja mutustelimme leipää,
todella herkullista sekä ruokaisaa.

Näkkileipä, joka oli ohuempaa oli myös rapeampaa ja se lohkesi niin kuin
entisajan vanikka.

Leipä johon olimme laittaneet jauhoja ja pähkinää oli paksumpaa ja hiukan
pehmeämpää, maku muistutti hiukan jopa ruisleipää, ainakin Carlos sanoi
noin, sillä minulla ei ole enää muistoja mille tuo ruis maistuu, koska se ei
kuulu ruokavaliooni gluteenin vuoksi.

Siemeniä voi vaihdella eri määriä aina kun leipoo, niin saa eri makuja aikaan,
eikä leipään kyllästy helposti. Ja eri siemenistä saa eri aineita, jotka ovat
terveellisiä ihmiselle.

Suuren proteiinipitoisuutensa ansiosta ne pitävät nälkää ja energiaa riittää
koko päivälle, jos syö kunnon aamiaisen.  

Siemeniä voi käyttää myös murojen ja marjojen kanssa, mutta ne täytyy
muistaa joko liottaa hyvin tai rikkoa, jotta niistä saa kaiken ravinnon irti.

Tässä oli pari ”noin reseptiä”, jotta pääsette kokeilemaan uusia makuja!

Arvioin aina siementen määrän silmämääräisesti ja harjoitus tekee mestarin,
sillä eihän kukaan ole welhotar syntyessään.

Maista myös gluteenittomia sämpylöitä ja herkuttele Welhottaren letuilla.

Nyt on Welhotarkin saanut tankattua itsensä siemenillä ja on aika pyrähtää
kohti pimenevää Andalusian iltaa ja kotiluolaan keittelemään uusia taika-
liemiä ja lemmenjuomia.

Welhotar