Päivitetty 16.1.2019

----------------------------------

Muistathan, että viikoittain ilmestyy uusi

Viikon ruokavinkki

Uuniruokia Pataruokia Savustetut

-----------------------------------

Käytä sivustollamme olevaa Googlen täsmähakua, löydät nopeasti ja helposti haluamasi ohjeen.
Ohjeita jo yli 1000.

-------------------------------

---------------------------------

Maanjäristykset reaaliajassa Espanjassa

-------------------------------- Niño:

Työkyvyttömyys-
eläkkeen verotus Espanjassa

Espanjan kansalaisuuden hakeminen

Passihakemus verkossa - Sähköä passiasiointiin

---------------------------------

Find more about Weather in Helsinki, FI

Find more about Weather in Málaga, SP

--------------------------------

Copyright

Sivuston ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sivuston sisältöä ei saa kopioida kaupallisessa tarkoituksessa.

Kaikki oikeudet pidätetään - All Rights Reserved

© carloskokki.com

Lue tekijänoikeuslaista täältä

---------------------------------

Palluu Epsanihhan

Hölökyn kölökyn!

Mie se vain täälä.

Siittä onki kuulka jo pitkä aika ko mie viimeksi teile kiriotin.

Mulla on kuulkaa ollu niin kova vauhti päälä ja kaikkia muutaki, että mie en ole ehtiny tähän pääthele ollenkhan.

Mie olen taas pölähtäny tänne epsaniahhan viettämhän talavia.

Air Vinlantin siivin mie tänne lensin, Rovaniemeltä Helsinkhin mie tuksutin junala.
Lentokonhesa oli taas niin mukavaa ja niin mielyttäviä lentoemoja.

Nyt ko mie vielä muistan, niin pittää heti kertua, että nyt mulle valekeni net vapun tapahtumat.

Mie katoin tuota minun kännykkää, niin sieltä mie löysin kuvan, joka alako selevittämhän mulle niitä tapahtumia kevväältä.

No ko mie näin semmosia näkyjä, jotta minun oli pakko lähtiä käyhmän suomesa.

Se minun ensimmäinen näky oli tuola Malakan teollisuusaluhela.

Sielä mie sain melekein syänkohtaukshen ko mie ajoin mopola sielä.

Siinä oli liikenneympyräsä yks tyttölaps, tai olihan niitä usiampiki, mutta se yks oli ko minun serkkutyttö, Naima-Rauha, sieltä pääkaupunki seuvulta.

Sillä oli päählän semmosen mikrosortsit, jotka oli sille liian pienet.

Sitte sillä oli joku semmonen musta villapaita, joka oli ko muikkuverkko, isoja reikiä täynä.

Pääsä sillä oli semmoset reettakarpo-aurinkolasit vai olikhan net semmoset parishiltonlasit.
Jalasa sillä oli net jota sanothan puriehuskenkiksi, vaikka se ei ole koskhan es puriehtinu.

Tai onhan se puriehtinu, mutta aina kuivala maala ja seilisä.

Käjesä se piti jotaki narua ja sen pääsä oli kissa, joka oli ihan samannäkönen ko Naima-Rauhan kissa Misuliini, naukuki yhtä rumasti.

Ja lappu kaulassa josa oli merkintä 5 €.

Siittä mie niin kovasti järkytyin, että onko se serkku tullu tänne epsaniahhan mirriihän kauppaahman.

Sillä ko on ollu niitä vinanssiongelmia, niin en mie kyllä yhthän olis sitä ihimetelly.

vaaleanpunainen_elefantti.jpg

Ja se toinen näky oli ko mie ajoin tuola syriäkylillä, niin mie näin vaalianpunasen elehvantin.

Se oli viiminen niitti, minun oli pakko lähtiä tarkistamhan asiat suomesa.

No suomesa oli kaikki asiat kunnosa.

Sisko sieltä Inarista (Ellen Anna) kyllä sähkötti mulle, että Naima-Rauha olis tulosa tänne epsaniahhan nyt talaven aikana.

Se vishin tullee hakehman semmosta rahottajjaa.

Asuntoki kuulema pitäs löytyä siittä rantakavulta.

No onhan siinä se hyvä puoli, että on heleppo mennä töihin.

lampun_vaihtoa.jpg

Miehän kävin täsä yhtenä päivänä tarkastamasa net työolot sielä liikeneympyräsä.

Sinne oli pojat laittamasa uusia lamppuja, että sielä nähhän tehä töitä yötä päivää.

Ei tarvi tehä pimmeitä töitä eikä pimiäsä.

Ei se Naima-Rauha ihan vielä ole tulosa tänne.

Sielä se on ollu kuulema kotohnan kipiänä.

Son vishin alakanu kasvattamhan kasveja ko sillä oli kuulema ollu kaktus kurkusa.
Ja silimät vuotaa ko suihkulähe.

Aina, se minun toinen sisko ja poika Naima Uljas Attila voivat oikein hyvin.

Naima Uljas jo ossaa soittaa kännykälä ja puhhuu kaikki aivan pyörrykshin.

Aina kävi lomala sielä Turkisa, mutta ei ollut kuulema nyt uutta lomaromanssia.

metsamaisema.jpg

Mie kävin Naima Ulihhan kans mariasaki monta kertaa ko mie olin sielä Luosthola.

Kovasti mie poimin marioja ja niitä on pakastimet täynä suomesa.

Hillojaki tuli oikein hyvin, niistä mie osan pakastin ja lopuista mie tein sitte viiniä.

Mie sain semmosen inspiraation, että tein viiniä kaikista marioista mitä mie poimin.

Sielä mulla on säilösä yli 200 pullua erilaisia kotiviinejä.

kotiviinipullot.jpg

Otin mie muutaman matkhanki.

No sattuhan mulla muutaman kerran sielä mariamettäsä, että mie mäthän pääle nukahin.

Mie olin niin väsyny ko koko päivän olin mariojaja keränny.

Siihen mie yhen kannon juurele nukahtanu ja ko mie seuraavana aamuna heräsin, niin minut oli sääsket aivan kupahne.

Pää oli ko jalakapallo, käet ja jalat oli aivan turvoksisa pateista.

Ihimettelen mie vieläki, että miten minusa oli riittäny verta niin palion jotta kaikile itikoile oli sitä riittäny.

Seuraavan kerran ko mie menin mariastamhan, niin mie otinki mukhan ohovia ja vähän miestä väkevämpää.

Ihan mie net vain siltä varalta, jotta jos mie vaikka taas mäthäle nukahan.

Tehän muistatta sen minun ponumajan.

Sen lähelä kasvaa aina välilä semmosia punasia sieniä josa on valakosia pilikkuja.

Niistä mie tein kerran kastikhen.
Kastikhesta tuli oikein hyvä ko mie siihen kaajoin reilusti kermaa.

Mutta mulla alako sitte jäläkhenpäin vähän mietityttämhän että olikohan se kerma menny vanhaksi, ko mulla alako vähän kiertämhän mahasa ja mie näin kaikenlaisia värejä ja kuvioita ilimasa.

Kyllä se olo kuitenki helepotti ko päästi kunnon peräilimat ja tais siinä tulla vishin varsiki matkasa.

Lissää niitä värejä ja muita mie näin sitte seuraavan kerran ko kaverit piti mulle läksijäiset.

Niitä vietethin viikko.

Sielä oli mukana Pornohiiri, Paukku-Pete, Kieli-Pekka, Visva-Kyllikki, Märkä-Merja ja monta muuta.

Enhän mie niitä nyt kaikkia muista.

juustohoyla.jpg

Pornohiiri oli teheny lahajaksi juustohöylän.

Soli teheny siihen varren poronsarvesta.

Kyllä sillä passaa juustua höylätä.

Ja mie olen vähän jalostanu sitä lamakorua, josta mie teile laitoin kuvan siihen Kevätterhveiset Epsaniasta juthun.

serviettirenkaat.jpg

Mie olen teheny nyt niitten rannekorujen lisäksi serviettirenkhaja niistä vanhoista veittistä, haarukoista ja lusikoista.

Sitähän vois sanua vaikka, että mie olen alakanu kierrättämhän nuita syömävälihnejä.

Niitä mie ajattelin antaa joululahajaksi.

kerrostalo_torremolinosissa.jpg

Ko mie tulin tänne epsaniahhan takasin, niin asuin aluksi tuola Torremolinoksesa yhesä kerrostalosa.

Sieltä oli kunnon näkymät joka paikhan, mutta ko se asunto oli niin pieni, niin mie otin ja vaihoin sen vähän isomphan.

uuden_kodin_terassi.jpg

Nyt mie asun ihan omasa talosa. Täsä on on terassi suohran pääkavule, josta mie voin kattua ko ihimiset mennee eestaas siinä.

uusi_keittio.jpg

Pikkunen takapihaki mulla on ja iso keittiö.

Olen mie vähän sijottanu nyt täälä.

uusi_televisio.jpg

Uuven nykyaikasen television mie hommasin ja ostin kuulkaa ihan uuven mopon.

Ko ennen mie ajoin semmosela tärisevälä harlei taavitsonila, josa meni sielu ja paska sekasin, niin nyt mulla on kunnon Kawasaki.

kawasaki_naima_aslakin_uusi_moottoripyora.jpg

Siinä on kuulkaa vääntyä ja näkyä.

Nyt mie en ennää näytä semmoselta vanhalta pierulta.

En mie täälä ole kuitenkhan autua ostanu.

lamborgini_diablo.jpg

Mutta sitte ko mie rikastun oikein kunnola, niin tämmösen auton mie laitan, mutta toisen värisen.

Olen mie vähän kyllä autuaki katellu, ko ei se oikein tuo mopo ole sathela hyvä.

mercedes_lang_jatkettu_mersu.jpg

Tämmöstä mie vähän olen suunnitellu.
Tähän mahtuis vähän usiampiki henki kyythin.

Onneksi mie tulin hyvisä ajoin tänne epsaniahhan takasin.

Mie kerkesin olehman rannalaki monta kertaa.
Ihan mie olen ruskettunukki.

Nyt täälä on satanu monena päivänä vettä, mutta ei se haittaa.

meren_voima.jpg

Ja on ollu isoja tyrskyjäki, ihan on vesi pääle asti roiskahellu, mutta ei minua ole sokerista tehty.

uimaranta_malagassa.jpg

Ihan mie tämmösen parempien ihimisten rannan löysin.
Sielä rannala on oikein rillitki josa voi rillata omia evhäjä.

Mie en ole vielä kerinny rillahmaan omia evhäjä sielä, ko minut on kututtu muutaman kerran toisten rillijuhuhlin.

Sielä met olhan sitte syöty ja juotu.

Välilä olhan laulettu ja pistetty tanssiksi.

Se epsanianlainen kansanlaulu kuulkaa muistuttaa ihan tätä lappalaisten joikhua.

Ihan yhtä kipiää se tekkee kuunnella kumpaaki.

Olin mie täsä yhtenä viikonloppuna viihteläki.

Mie kävin ihan tuola isosa kaupunkisa, Vuenkirolasa.

Sielä on se yks vanha linna, josa järiestethin yks konsertti.

Tottakai mie sinne menin, vaikka minua ei kuttuttukhan sinne vip-aitiihon.

Sielä vip-aitauksesa oli suomalaisia silimää tekeviä.
Soli sitä rannikon kermaa.

Niilä oli sielä oikein oma valakopukunen tarioilijaki.

Mutta siittä konsertista piti kertua.

Sielä oli lavala Pooni Ämmä.

Ihan kuulkaa tuli nuoruus miehlen ko sielä konsertisa oli.
Mie jammasi ja jorasin kokoajan.

Pooni Ämmä laulo kaikki hitit ja jotaki muutaki.

En mie niistä muista lauluista välittäny, mutta Täti Kuul, Rapsutin, Sani ja muut sai jalat vipattamhan ja kielen laulamhan.

Vähän se lippu oli kallis, mutta ei sitä joka päivä pääse Pooni Ämmää elävänä kattomhan.

Eihän siinä ennää ollu ko yks ainua oikia jäsen jälielä, muut oli vaihtunhe vuosien varrela.

Voi että ko se Pakkaraki teksi tuomosen keikan, niin mie menisin kyllä pää kolomantena jalakana niitä kattomhan ja kuuntelehman.

Oli sielä Vuenkirolasa mukava käyvä, mutta kyllä oli mukavampaa tulla kotia sieltä.

Ko mie kävin tuola Malakan lentokentälä viehraja vastaja, niin siinä tuloaulan oven eesä seiso tuluppana yks julukimo.

Siinä se seiso oviaukosa ko tynnyrintappi, yhtä lyhyt ko paksuki.
Kyllä tet sen tiiättä, son ollu monta kertaa televisiosaki.

Mie olisin ottanu teile kuvan siittä tynnyrintapista, mutta ko mulla oli kännykästä akku tyhyjänä.

Onneksi joku turvamies meni ja vei sen siittä oven suusta poies, että ihimiset pääsi kulukemhan.

Met tulthin sitten niitten minun viehraitten kans taksila tänne minun talole.

Meilä oli oikein mukava viikko.

Aurinko paisto melekein koko ajan, yölä se ei paistanu ko se paisto silloin toisela puola maailmaa, mutta aamula se alako taas paistamhan.

Voi kauhia sitä naisväkiä ko net on kovia soppailemhan.

Täältä lähti matkhan kaikenlaisia iltapukuja, voi niitä kuulema pittää päiväläki päälä, ei tartte oottaa aina ilthan asti ennen ko voi sen pukia päählensä.

Sitten niihin pukhuin piti ostaa sopivia veskoja.

Mie tipahin laskuista jo seittemännen veskan kohala.

Mutta oli se kyllä hyvä, että tuo naisväki tuki näitä epsanialaisia pikkukauppoja.

Voi kauhia paikka, nyt on kyllä taas ihan pakko mennä ottamhan juomista ko alako suuta kuivaahman tämä kirioittaminen.

Mie luppaan kiriottaa usiammin teile.

Ko pittää liian pitkän tauvon, niin ei muista kaikkia mitä piti kertuva.

Pitäskhän minun ostaa semmonen sanelukone, johon mie saisin sitte sanella kaikkia tärkeitä tapahtumia josta minun pitäs teile kertua.

Kiriailijat ja toimittajat käyttää semmosia.

Ja olen mie nähäny ko lääkärikki käyttää semmosia.

Nyt mie menen kattomhan mitähän märkää mie nyt ottasin että tuo kurkku joka on ko santapaperia, vähän kostuis.

Nähhän taas!

Un peso mui rante!

 

Naima-Aslak