Kanelinen porsaan sisäfilee

Solomillo de cerdon con canela y melocoton

Heipä hei kaikille tasapuolisesti!

Kerrottakoon heti, että vaikka tämä seuraava ruoka on osa jouluateriaa,
niin kyllä tätä voi valmistaa myös vaikka juhannuksena.

Possua syödään ympäri vuoden, mutta kinkkua vain kerran vuodessa, ja
vaikka se hyvää onkin, niin kaikki eivät halua joulupöytäänsä sellaista
valtavaa kinkkua.

Onneksi kauppiaat ovat keksineet siihen erilaisia ratkaisuja, kuten mm.
rullakinkut.

Itse hankin yleensä jouluksi espanjalaisen kuivakinkun, josta leikkelen
ohuita siivuja, mutta varsinaisen jouluaterian teen yleensä sisäfileestä,
sillä se ei ole liian suuri pienellekkään perheelle tai sinkuille.

Olen usein täyttänyt porsaan sisäfileen erilaisilla kuivatuilla hedelmillä
ja mausteilla, niin myös tänä vuonna, mutta nyt ehkä eksoottisemmilla
kuin aiemmin.

Ensin ajattelin, että ei tuollaisilla mausteilla lihaa voi maustaa, nehän
kuuluvat leivontaan.

Rohkaistuin ja päätin kokeilla, meni syteen tai saveen.

Tänään Kanelinen porsaan sisäfilee
             Solomillo de cerdon con canela y melocoton

Tarvitsemme

• 2 porsaan sisäfilettä (solomillo de cerdo)
• pekonia (bacon)
• säilykepersikoita (melocoton en almibar)
• suolaa (sal)
• kanelia (canela)
• saksanpähkinäjauhetta (nuez mozcada)
• mustapippuria (pimienta negra)

lisuke

• herkkusieniä (champiñones)
• kesäkurpitsapastaa (espirales calabacin)
• öljyä (aceite de oliva virgen)
• suolaa (sal)
• pippuria (pimienta)

Valitsin lisukkeeksi perinteiset herkkusienet sekä raikkaan, kevyen kesä-
kurpitsapastan, jolle riittää parin minuutin kuumennus pannulla, joten se
on helppo ja nopea tehdä juuri ennen kuin vieraat istuvat pöytään.

Mutta ennen kuin vieraat pääsevät pöytään, on tehtävä monta asiaa, joten
käydään toimeen.

Ihan aluksi leikkasin porsaan sisäfileet auki siten, että ne muistuttavat
valtavaa lihalevyä.

Ripottelin leikatulle pinnalle kanelia ja saksanpähkinää, sekä hiukan pippuria
ja suolaa.

Seuraavaksi otin käsittelyyn säilykepersikat, jotka oli säilötty sokeriliemeen.

Valutin ylimääräisen nesteen pois, mutta en kuivannut paloja lainkaan,
vaan leikkasin ne ohuehkoiksi viipaleiksi.

Seuraavaksi nostin persikkasiivut porsaan sisäfileen päälle ja rullasin lihan
kiinni, ja nostin lihat vuoron perää leikkuulaudelle, jolle olin asettanut
pekoniviipaleita riviin.

Käärin porsaan sisäfileet pekoniviipaleiden sisään ja nostin lihat uunivuokaan,
jonka olin voidellut tilkkasella öljyä.

Sivelin pekonin pinnan vielä persikoiden säilytysliemellä ja laitoin sen jälkeen
lihat uuniin, jonka olin lämmittänyt valmiiksi 200º ja asettanut paistoajaksi
30 minuuttia.

Tarkkailin aina välillä miltä uunissa näyttää ja pari kertaa paistamisen
aikana valelin lihojen pinnat uunivuokaan tulleella paistoliemellä.

Puolen tunnin kuluttua liha oli siis kypsää, ja annoin sen vetäytyä muutaman
minuutin ennen kuin leikkasin siitä annospalat.

Tuona aikana valmistin lisukkeen, joka on kevyt ja nopea valmistaa.

Aluksi otin esiin herkkusienet, jotka olivat valmiiksi viipaloituja, kuivasin
niistä enimmän nesteen pois.

Sen jälkeen laitoin pannun kuumenemaan ja lisäsin sinne tilkkasen öljyä,
jossa sitten annoin herkkusienten paistua pari minuuttia.

Lisäsin pannulle kesäkurpitsapastan, jolle siis riittää muutaman minuutin
kuumennus pannulla.

Annoin herkkusienien ja kesäkurpitsapastan hautua pannulla, ja maustoin
ne ripauksella suolaa sekä pienellä määrällä pippuria.

Kaikki alkoi olla valmista, joten leikkasin lihasta sopivan kokoisia annos-
paloja ja juuri kun olin alkamassa kokoamaan annoksia, tulin maistaneeksi
paistolientä.

Mahtava maku, joten liemi kattilaan kiehumaan ja hiukan vehnäjauhoja
joukkoon saostamaan kastike.

Annoin kastikkeen kiehahtaa pari minuuttia ja se jälkeen se olikin valmista,
siihen ei tarvinnut lisätä suolaa eikä pippuria, sillä kaikki kastikkeessa oleva
maku oli peräisin juuri paistetuista lihoista.

Kokosin annokset savunmakuiseen pekoniin käärityistä porsaan sisäfilee-
kiekoista, joiden sisällä oli makeaa persikkaa.

Kevyt ja raikas lisuke herkkusienistä ja kesäkurpitsapasta suorastaan
houkutteli maistamaan.

Lisää eksotiikkaa lautaselle toi musta alioli, joka on valmistettu mustasta
valkosipulista ja on maultaan pehmeämpää kuin perinteinen alioli, lisäksi
laitoin lautaselle muutaman passionhedelmästä tehdyn "helmen", jotka
antoivat oman säväyksen ateriaan.

Kaneli antoi lihalle hienostuneen maun ja sen tuoksu täytti ruokailuhuoneen.

Pähkinä ja pippuria oli juuri sopivasti ja savupekoni sekä paistoliemestä
valmistettu kastike täydensivät kokonaisuutta.

Tässä ruoassa maistuu joulu.

Porsaan sisäfilee ilmakuivatulla kinkulla on myös oivallinen vaihtoehto,
kannattaa kokeilla myös porsaan sisäfilettä omenapyreen kanssa ja
savustettua porsaan sisäfilettä.

Jos tahdot kurkistaa muita jouluateria vaihtoehtoja, niin klikkaa itsesi
aakkoselliseen hakemistoon ja rullaa itsesi kohtaan joulu, sieltä löydät
monia vaihtoehtoja ja kokoa sieltä mieleinen kokonaisuus.

Tässä oli siis tämän kertainen ehdotukseni juhlapöytään, jos tämä on liian
arkinen tai muuta, niin sitten kannattaa kiiruhtaa ja hakea se joulukinkku.

Näillä mennään ensi kertaan, nauttikaa hyvästä ruoasta ja seurasta.

Näkemisiin

-Carlos-