Makaronivelli - Piippuvelli

Heipä hei kaikille!

Kun kirjoitin tätä ruokajuttua, oli takana pitkä rupeama erilaisia juhla-
pyhiä eli joulu, uusi vuosi ja loppiainen.

Tuo tarkoittaa usein sitä, että kaikki rahat on tuhlattu noina edellä mai-
nittuina juhlapyhinä, eli tammikuussa on ns. matti kukkarossa.

Oli siellä kukkarossa matti tai muutama euro, syötävä on joka tapauk-
sessa ja silloin on hyvä muistella menneitä aikoja ja kaivaa muistin
sopukoista edullisten ruokien ohjeita.

Silloin kun minä olin lapsi, niin kansanhuollon ostokupongit olivat vie-
lä käytössä ja niiden kanssa käytiin kaupassa ostamassa ruokatarvik-
keita tarkoin rajattu määrä, silloin ei tuhlailtu kuten tänä päivänä teh-
dään.

Tämä seuraava ruokamme on varsin edullinen ja helppo valmistaa, ei-
kä siinä tarvitse mitään erityisiä keittiövimpaimia eikä myöskään mi-
tään erikoisia raaka-aineita.

Näitä seuraavia tarvikkeita löytyy varmasti kaikkien perusruokakaa-
pista, ja jos ei löydy, niin silloin on syytä käydä täydentämässä tätä
perusvarastoa.

Mistähän minä mahdan puhu, no tieytysti piippuvellistä eli makaroni-
vellistä ja olenpa kuullut sitä kutsuttavan myös putkimiehen oksennuk-
seksi.

Tänään Makaronivelli - Piippuvelli

Tarvitsemme

• 1 l maitoa (leche)
• 2-3 dl makaronia (macarrones)
• 1 tl suolaa (sal)
• 1½ rkl vehnäjauhoja (harina de trigo)
• voita (mantequilla)

Suolaa voit käyttää enemmän tai vähemmän kuin ohjeessa mainitaan,
sama koskee vehnäjauhojen määrää, sillä niiden avulla voit säätää
kuinka paksua vellistä tulee.

Muista aina yksi nyrkkisääntö mausteissa ja muissakin asioissa, "on
helpompi lisätä jotain, kuin ottaa pois".

Mutta nyt asiaan ja heti aluksi siis laitetaan vesi kiehumaan kattilaan,
mutta poikkeuksellisesti siihen ei lisätä suolaa lainkaan.

Kun vesi kiehuu, lisää veden joukkoon 2-3 dl makaronia, joka voi olla
pennepastaa tai perinteikästä ja joidenkin mielestä sitä ainoaa oikeaa
piippivellipastaa eli sarvimakaronia.

Anna makaronien kiehua kypsiksi, mielummin vaikka hiukan ylikypsik-
si, sillä silloin niistä tulee paras makaronivelli.

Makaronien ollessa kypsiä, kaada keitinvesi pois, mutta ei haittaa
vaikka kattilan pohjalle jäisikin hiukan keitinvettä.

Kaada kattilaan maitoa ja minun mielestä maidon täytyy olla ehdotto-
masti täysmaitoa, eikä mitään kurria, mutta tuo on siis minun mielipi-
teeni eli voit lorauttaa kattilaan haluaamasi valkoista nestettä olkoon
se vaikka kookosmaitoa.

Anna maidon kuumentua kiehumispisteeseen, jonka jälkeen laske hiu-
kan levyltä lämpöä.

Valmista suuruste reilusta ruokalusikallisesta vehjäjauhoja tai maize-
najauhoista, jotka sekoitat ensi maito- tai vesitilkkaan.

Lopuksi kaadat suurusteseoksen ohuena nauhana kattilaan koko ajan
sekoittaen, ettei tule paakkuja.

Anna nyt makaronivellin kypsyä miedolla lämmöllä muutama minuutti,
jotta vehnäjauhosuurus ehtii kypsyä.

Lopuksi ja vasta nyt siis lisätään se suola tähän makaronivelliin, joh-
tuen siitä, että jos suolan laittaa liian aikasessa vaiheessa, maito juok-
settuu.

Juuri ennen tarjoilua voi kattilaan makaronivellin joukkoon lisätä pie-
nen nokareen voita lisämakua antamaan ja jokainen ruokailija voi ha-
lutessaan lisätä vielä lautaselleen nokareen voita, niin minä teen aina.

Näitä ohjeita on yhtä monta kuin on kokkiakin, jotkut keittävät maka-
ronit suoraan maidossa, mutta minä haluan keittää ne ensin vedessä,
minähän olenkin sellainen omien polkujen kulkija.

Toiset kokit maustavat makaronivellin myös sokerilla, mutta senkin
minä jätän väliin, sillä käytän sokeria makaronin kanssa vain kun teen
makeaa makaronilaatikkoa.

Muita edullisia makaroniruokia on perinteinen makaronilaatikko ja
jauhelihakastike pastan kera sekä hiukan tuunattu keittiörobotilla val-
mistettu tomaattinen jauhelihakastike pastalla.

Erilaiset makaronit sopivat myös salaatteihin kuten italiansalaattiin
ja tonnikalasalaattiin.

Käyttämällä sivuillani olevaa Googlen oma hakua sanalla pasta, löy-
dät monet herkut, kuten esimerkiksi pastaa ja paistettua kurpitsaa ja
nauhapastaa aurinkokuivatuilla tomaateilla sekä monet muut pasta-
herkut.

Tämä juuri tehty ruoka kuului lapsuuteni ruokiin, jota en ole kyllä nyt
moneen vuoteen syönyt, mutta nyt kun sain jälleen velliputken auki,
niin tulen tekemään tätä useammin.

Kannattaa tutkailla millaisia keittokirjoja vanhemmiltasi löytyy ja ot-
taa ne talteen, niissä nimittäin on usein todellisia helmiä, joita kan-
nattaa kokeilla.

Vaikka netti onkin täynnä ruokaohjeita, kannattaa joskus kuitenkin
hiukan fiilistellä ja tehdä retroruokaa.

Näihin retroilutunnelmiin päätän tämän vellinkeittotuokion ja siirryn
miettimään seuraavaa siirtoa.

Suurustelemisiin

-Carlos-