Voisilmäpullat

Heipä hei kotileipurit!

Aina välillä pakottaa pullahammasta, ja vaikka kaupoissa on tarjolla
jos jonkinlaista leipomusta, niin kyllä kotitekoinen pulla on parasta.

Eli joskus on otettava itseään niskasta kiinni ja aloitettava taikinan
vaivaaminen, kuten tässäkin tapauksessa kävi.

Korvapuusteja olen tehnyt ja ne ovat herkullisia, mutta nyt en viitsinyt
alkaa kuitenkaan kaulitsemaan taikinaa, joten ajattelin tehdä voisilmä-
pullia, mutta hiukan uudella twistillä.

Ajattelin, että ihan tavallisia en pullista tee, jotain uutta niissä pitää
olla.

Tästä onkin hyvä jatkaa taikinan pariin ja katsoa miltä lopputulos näyt-
tää.

Tänään Voisilmäpullat

Tarvitsemme

• 1 kg vehnäjauhoja (harina de trigo)
• 50 gr hiivaa (levadura fresca)
• 1 tl suolaa (sal)
• 2 dl sokeria (azucar)
• 150 gr voita (matequilla)
• 3,5 dl maitoa (leche)
• 1,5 dl vettä (agua)
• kardemummaa (cardamomo)
• vaniljasokeria (azucar de vainilla)

Täyte

• 75 gvoita (mantequilla)
• 1,5 dl sokeria (azucar)
• vaniljasokeria (azucar de vainilla)
• 2-4 rkl vehnäjauhoja (harina de trigo)

Eli taikina on sama kuin kristallipullissa ja ihan tavallisesta pullataiki-
nasta tämä eroaa vain tuon vaniljasokerin osalta.

Käydäänpä nopeasti läpi taikinan teon eri vaiheet, jotta päästään sit-
ten lopulta maistelemaan mitä siitä taikinasta oikein tuli.

Vaikka olen tehnyt pullataikinaa useita kertoja, niin silti se tulee teh-
tyä aina hiukan eri tavalla, lopputulos on tosin sama.

Murentelin hiivan taikinakulhoon sillä välin kun lämmitin maidon ja ve-
den mikrossa.

Kun neste oli kädenlämpöistä eli noin 37 asteista, kaadoin sen hiivan
joukkoon ja lisäsin sekaan kaardemummaa sekä suolaa.

Sekoitin kunnes hiiva oli liuennut nesteeseen, jonka jälkeen lisäsin
taikinakulhoon sokerin.

Sokeri liukeni nopeasti nesteeseen, joten pääsin lisäämään joukkoon
vehnäjauhot, aluksi sekoitin niitä vispilällä, mutta pian upotin käteni
taikinaan ja aloin vaivata sitä.

Olin laittanut voin pehmenemään mikroon ja siellä se olikin jo sopivas-
ti pehmennyt, liki täysin sulannut, joten kaadoin voin taikinan jouk-
koon ja lisäsin sen jälkeen vielä hiukan jauhoja joukkoon.

Olin upottanut molemmat käteni taikinaan ja vaivasin sen oikein kun-
nolla, onnekseni puhelin ei soinut tuona aikana, tosin ei siitä olisi ol-
lut mitään haittaa, koska käytän aina leipoessani kumihansikkaita,
jolloin käteni säilyvät puhtaina.

Taikinan ollessa valmista, jätin sen lämpöiseen ja vedottomaan paik-
kaan kohoamaan leivinliinan alle ja aloin valmistella tuota täytettä
jolla olisi tarkoitus täyttää pullat.

Laitoin lasikulhoon pehmeää voita noin 75 g ja lisäsin sen joukkoon 4
ruokalusikallista vehnäjauhoja sekä 1,5 dl sokeria.

Sekoitin kunnes täyte oli tasaista, jonka jälkeen vein sen jääkaappiin
jähmettymään.

Pullataikina oli noussut komeasti ja alkoi pikku hiljaa pyrkimään taiki-
nakulhosta yli, joten oli aika aloittaa leipominen.

Otin taikinasta palan pöydälle, ja leikkelin taikinapalasta pienempiä
paloja, jotka sitten pyöritin palloiksi pöydällä, jonka pinnalle olin ripo-
tellut vehnäjauhoja, jottei taikina tartu kiinni.

Nostelin pullapallot uunipellille, jonka olin suojannut leivinpaperilla,
pullat saivat vielä kohota hetkisen ennen niiden jatkokäsittelyä.

Seuraava vaihe olikin pullien voitelu, eli rikoin kananmunan kuppiin ja
sen jälkeen rikoin munan rakenteen ja lopuksi sivelin pullien pinnat
kananmunalla.

Nyt minulla oli siis pellillinen pyöreitä pullia, mutta jotta niistä saisi
voisilmäpullia, tarvisi tehdä vielä jotain.

Painoin sormella kolon pullan keskelle, reippaasti ihan pohjaan saak-
ka.

Tuon jälkeen laitoin reikään tekemääni täytettä, joka oli jähmettynyt
juuri sopivasti jääkaapissa.

Tässä vaiheessa on vielä mahdollisuus tuunailla pullia vaikka kanelilla,
ja koska minä pidän kanelista, niin lisäsin sitä vielä pullien päälle.

Tuon tuunauksen jälkeen olikin aika nostaa pelti uuniin ja paistaa pul-
lat kauniin kullanruskeiksi.

Uunissa oli lämpötilana noin 200 astetta ja paistoajaksi riittää muuta-
ma minuutti, ihan riippuen siitä tahdotko pullistasi minkä sävyisiä.

Toista tuo edellä mainuttu toimenpide niin monta kertaa, kunnes olet
saanut pyöritettyä koko taikinan pieniksi pullapalloiksi.

Kun pullat olivat paistuneet, nostin ne tarjottimelle jäähtymään ja jää-
kaapissa minulla oli valmiina purkillinen täysmaitoa, jonka kanssa oli
tarkoitus ottaa uunituoretta pullaa.

Maltoin kuitenkin paistaa kaikki pullat, ennen kuin iskin niihin sorme-
ni kiinni ja ehdin myös ottaa muutaman kuvankin teille todisteeksi,
että en minä niin ahne ole kuin moni luulee.

Pullien täyte oli sulannut kauniisti pullan pinnalle ja se näytti kuin tu-
livuori olisi purkautunut ja laava valuu kraaterista ulos, väri ei tosin
ihan täsmää, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

Herkkua, täytyy kyllä sanoa, että mikään ei ole niin hyvää kuin lasil-
linen kylmää maitoa ja tuore, juuri leivottu pulla.

Minulla tuo herkuttelu ei tosin jäänyt vain yhteen pullaan, vaan taisi
niitä muutama siinä mennä maistellessa, mutta syötäväksihän ne on
tehty.

Jos sinulla alkoi jauhopeukaloita syyhytä, niin kokeile vaikka mehevää
bostonkakkua tai herkullista porkkanpiirakkaa tai mustikkamuffinsseja.

Lisää herkullisia leipomuksia löydät klikkaamalla tästä leivonta-osioon,
sieltä löydät suolaisia ja makeita herkkuja mm. pappilan hätävara, ra-
peat lastupullat tuoreilla marjoilla ja espanjalaisten polvoronesit sekä
monet muut herkut.

Pidemmittä puheitta päätän tämän leivontatuokion tähän ja siirryn nyt
takavasemmalle mutustamaan maitoa ja pullaa.

Ai että sitä on tyytyväinen yksinkertaisiin asioihin, toisinaan.

Taikinoimisiin

-Carlos-