Päivitetty 22.5.2019

----------------------------------

Muistathan, että viikoittain ilmestyy uusi

Viikon ruokavinkki

Grilli- ja parillaherkkuja
Savustetut
Vartaat

-----------------------------------

Käytä sivustollamme olevaa Googlen täsmähakua, löydät nopeasti ja helposti haluamasi ohjeen esim. käyttämällä raaka-aineen nimeä.

Ohjeita jo yli 1000.

-------------------------------

---------------------------------

Maanjäristykset reaaliajassa Espanjassa

-------------------------------- Niño:

Työkyvyttömyys-
eläkkeen verotus Espanjassa

Espanjan kansalaisuuden hakeminen

Passihakemus verkossa - Sähköä passiasiointiin

---------------------------------

Find more about Weather in Helsinki, FI

Find more about Weather in Málaga, SP

--------------------------------

Copyright

Sivuston ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sivuston sisältöä ei saa kopioida kaupallisessa tarkoituksessa.

Kaikki oikeudet pidätetään - All Rights Reserved

© carloskokki.com

Lue tekijänoikeuslaista täältä

---------------------------------

Satunnainen matkaaja lomala lattareisa 1

Terhveeksi taas!

Mie se vain täälä.

Nyt mulla on alakanu tuo olo helepottamhan, ko tuo veri on alakanu
taas virtaahman takasin tuolta päästä.

Tet varhman ihimettelettä, että mitä ihimettä tuo tarkottaa.

Miepä kerron teile.

Tämä reissu josta mie nyt aion teile kertua alako siittä ko mie törmäsin
täsä yhtenä päivänä yhthen vanhhan tuthun tuola kaupunkila.

Mie olin justhin ollu mopoajelula ja menin sitten yhthen paahrin
juohman jotaki märkää että mie saan sen pölyn poies kurkusta.

Siinä vieresä olevasa pöyväsä istu yks tutun näkönen kaveri ja se sitte
huus, että Naima perkele!

Sitte mie hokasin että sehän oli Raaka-Arska.

Met olthin vanhoja kavereita ja meilähän juttu alako luistamahan.

Muisthelthin menhejä ja monta tuttua käythin läpi.

Siittä mie nyt muistanki että minun piti lähettää terhveisiä Pirrele,
niin että terhveisiä vain Pirre.

No met siinä Arskan kans raatathin ja sitte met saathin päähämä
lähtiä matkale.

Ko joku Arskan tuttu oli töisä yhesä matkatoimistosa, niin sielä oli
kuulema nyt halapoja matkoja.

victoria_baari.jpg

Miehän siittä niin kovasti innostuin, että met tempasthin lasit tyhyjiksi
ja menthin sinne toimisthon matkoja varraahman.

Niin meilä sitte oli matkat varattuna.

Mejän matkakohe oli Urukuai, son sielä etelä-ameriikasa.

Meilä oli vähän hoppu sen lähön kans ko meilä ei ollu ko muutama
päivä aikaa ennen ko se lento oli.

Ja met molemmat luulthin, että toinen ottaa tikikameran mathan,
niin meistä ei sitte kumpikhan sitä ottanu, niin mejän piti ostaa sitte
sielä Urukuaisa kertakäyttövilimikamera.

Kunniala met päästihin täälä Malakasa lentokentäle ja täältä Matrithin.

Mutta sielä Matritisa meinas tulla hätä.

Arska katto väärin sen mejän lennon lähtöajan ja met juosthin sielä
Matritin kentälä ko päättömät kanat.

Ja ko met sinne portile päästhin, niin sitte se selevis Arskale, että
se kone lähteeki vasta kahen tunnin päästä.

Met menthin paahrin ottamhan huurtheiset ja sitte met kierrethin niisä
kaupoisa ja otethin vielä yhet huurtheiset.

boarding_pass.jpg

Ko met olthin sitte menos siihen lentokonheshen, niin mie en ollut
ikinä nähäny niin isua konetta ko se oli.

Soli ko kerrostalo ja se ei ollu päässy siihen lentokentän viehren ees
parkhin ko soli niin iso.
Met menthin sinne konhele liniaautola ja nousthin porthaja pitkin sisäle.

Mie jo puuskutin puolimatkasa porthaja.

Mejän paikat oli sielä aika peräpääsä ikkunan vieresä.
Mulla oli ikkunapaikka ja Arskan istuin oli siinä käytävän puolela.

Ja ko se tulla rymys siihen paikalhen ja istu, niin sillähän hajos penkki
pershen alta.

Sitä sitten kävi joku teknikko koriaamasa ja ko se oli saatu kunthon
niin sitte se mejän kone lähti sinne kiihityskaistale.

Kauhia ko se oli kuulkaa iso kenttä.
Monta minuuttia meni ennen ko met olthin sielä misä piti olla kaasut-
tamasa.

Se konhen ohojaaja kaasutteli ja puhu jotaki että pienpenito a porto
ja jotaki muuta.

En mie joutanut kaikkia kuuntelehman ko mulla jännitti niin kovasti
ja vielä enämpi mulla kusetti net huurtheiset ja ko vielä ei voinu mennä
veshan.

Mutta sitte se kone lähti lenthon, se kiihytti niin kovvaa että mejän
poskilihakset meni ihan kurthun ja met painauuthin penkhin kiini.

Ei siinä kauaa menny ko olthin jo niin korkiala että turvavyöt sai aukasta
ja mie kuulkaa ihan juoksin sinne veshan.

Kylläpä kuulkaa helepotti.

Sitte se kuulkaa alako se tarioulu.

Ensin tuothin semmonen iso leipä ja sen kans sai kahavia tai teetä.
Sitten tulthin kysyhmän että tekkeekö mieli jotaki väkevämpää.

Met otethin ihan varmuuveksi yhet näkäräiset.

Ja ko net oli saatu juotua, niin sitte met otethin pienet torkut.

Kesken unien tuli lentoemäntä sanohman, että kohta tuuhan ruokaa
ja mitä met haluthan juua sen kans.

Miehän en sitä ymmärtäny, mutta ko se Raaka-Arska on ollu täälä
Epsaniasa jo monta vuotta niin se puhhuu kieliä.
Son semmonen veri veri litorisman.

Niin met taas saathin syyä ja voi että oli hyvvää ruokaa.

Sen jäläkhen net lentoemot laitto leppäähmän ite ja net kuulutti että
sieltä konhen takaosasta saa ilimasia rinkkejä.
Niitä met käythin sitte hakemasa muutamat että met jaksethan lentää.

Ja josaki vaihhessa se sitte tapahtu, kaikki tavarat lens mihin sattuu
ja pääsä ja vattasa tuntu kummalliselta.

Jäläkhen mulle selevis että mistä se johtu.

Met olthin tultu Päiväntassaajale ja sielä se kone käänty toisinpäin
ko sielä etelä-ameriikasahan olhan niinko toisinpäin ko täälä pohosen
puolela.

Son samanlainen se Ausraalia, sieläki olhan päät alaspäin.

Onneksi mejän lasit oli silloin tyhjät, ko muutenhan net juomat ois
kaatunhe mejän vaatheile.

lentoreitti_kartta.jpg

Ennen ko met pääshtin sinne Urukuaihin, niin met käythin mutka tuola
Prasilian Riio te Saneiron kentälä.

Mejät kaikki ajethin ulos konhesta ja sielä met olthin kentälä ko ööt
aapisen laiala.

Ja ko met päästhin takasin konheshen, niin voi että sielä oli sitte puhas
haju.

Totta net oli tuulettanhe ja siivonhe konhen siltä varalta että ei pääse
eurooppalaiset pakteerit tekehmän pessää ulukomaile.

uruguay_kartta.jpg

Sitte met jatkehtin sinne Urukuaihin.

Ko met olthin sielä perilä, niin sen paikan nimi oli Montevideo.
Son vishin se pääkaupunki.

Voi että meitä ramasi ko met jonotethin siinä passijonosa.

Ja sen jäläkhen ko mejän passit oli syynätty, niin sitten sielä joku
tullimies halus penkua minun laukkua.
Se vilikas vähän laukun sisäle ja näytti että mene pois.

Sitte met alethin kattomhan että oliko meitä tultu vasthan.

Sielä oli yks äijä lappu käjesä jos luki isola kiriaimila että Arska & Naima.

Arska meni sen tykö ja sano että met olhan met.
Ko se Arska puhhuu epsaniaa meleinkö ko hevonen, niin pian met
olthin päästy sitte siihen takshin.

Sitte met ajjaa körryytelhtin semmosta pitkää maantietä pitkin, ei
sielä tullu montaa autoa vasthan ja soli kuulkaa hyvä tie.
Tasanen ja suora.

Vähän toista tuntia met ajethin ja kuski runkkas sitä ilimastontointi-
laitetta.
Välilä meitä paleli ja välisä oli hiki.

Ko met olthin perilä sielä Punta del Este nimisesä paikasa, niin se mejän
kuski näytti meile hejän paikallista siltaa.

puente_de_la_barra.jpg

Soli semmonen niinko vuoristorata.

Siittä se kuulkaa ajo niin lujjaa että met hypäthin nyppylästä toishen ja
tipahethin maahan ko kivet.

Ja sitte kuulu kauhia kolina ja kuski löi jarrut pääle.

Siittä autosta lähti pakoputki irti siinä hypysä.

Ei se ollu moksiskhan siittä, kuski hyppäs autosta ulos ja pani hanskat
käthen ja heitti sen pakoputken peräkonthin.

Sitte met jatkethin matkaa hotelhin.

Ko met sinne hotelhin päästhin, niin se ko met ajethin sisäle oli ko
elokuvisa.

Siittä tieltä meni sinne oven ethen semmonen ajotie ja sisältä tuli tuli
joku äijä jolla oli semmonen takki päälä josa oli kaikenlaisia kultasia
naruja ja koppalakki pääsä.

Se aukas meile auton ovet ja toivotti vishin tervetulheeksi, sitte se
nosti laukut kärhyin.

Sitte met alethin menehmän ovia kohti, niin se palavelija aukas meile
oven ja sitte met olthinki jo aulasa.

Siinä met sitte tehthin tarvittavat paperityöt ja saathin omat huohnet.

Net oli eri rakennuksesa ko se resepsooni.

Mejät viethin majapaikhan oikein semmosela kolfkärrylä ja toisela kärrylä
tuothin matkalaukut.

Oli se kuulkaa olo ko kuninkhala.

huone_206_hotel_las_dunas.jpg

Huohnet oli isot ja niisä oli ilimastoinnit ja telekkarit.

keittionurkkaus.jpg

Keittiönurkkauski niisä oli ja sielä jääkaappi.

Kylypyhuonekki oli iso ja sielä oli oikein ammekki.
Ja vessapaperi oli silikinpehimiää, kyllä siihen kelepas pyyhkästä.

Mutta meilä alako näläkä vaivaahman sen lennon ja automatkan jäläkhen.

Arska soitti sinne resepsoohnin ja sieltä net yhisti ravintolhan josta
tilathin semmoset isot täytetyt sämpylät ja vähän juotavvaa.

Siinä meni puoli tuntia ja ei mithän kuulunu, niin Arska soitti uuemman
kerran sinne resepsoohnin ja kysy että mitä sille tillauksele kuuluu.

Net vastas sieltä, että tuosa se tariotin on mejän tiskilä, ei sitä ole
kukhan ehtiny teile tuohman.

Ko se puhelu loppu, niin Arskala pääs muutama ärräpää ja sitte se
otti ja lähti sinne toishen rakennukshen hakehman sitä tariotinta.

Mie kävin sillä aikaa muriasemasa tortun ja samala testasin sen vessa-
paperin.

Ko se Arska tuli takasin sen tariottimen kans, niin sen jäläkhen met
syöthin ja juothin.

Sitte ko vatta oli saanu apetta, niin met päätethin ottaa ruokalevot.

Mejän huohnet oli vierekkäin ja niistä tuli oikiasthan semmonen iso viitti,
ko niitten huohnejen välilä oli väliovi, niin mejän ei tarvinnu sitte käytäväsä
kulukia.

Mie jäin omale puolele ja Arska meni omahlen nukkumhan.

Vishin met 3 tuntia nukuthin ja sitten mejän alako tekehmän mieli mennä
vähän tutustumhan siihen hotelhin.

Kauhia paikka ko se oli iso ja komia.

hotel_las_dunas_punta_del_este_uruguay.jpg

Tähtiäki oli ihan vallan 5.

Ja oma kylypyläosastoki siinä oli.

Mie teile tähän laitan vähän kuvia minun parvekhelta ja hotellin tien
toiselta puolelta.

nakyma_parvekkeelta_etelaan.jpg

Täsä on maisemmaa etehlän päin, sieltä päin met tulthin taksila.

parvekkeelta_pohjoiseen_ja_rantaan.jpg

Täsä näkymää pohojosen suunthan ja ranthan.

hotel_las_dunas_ranta.jpg

Täsä on kuva sinne Pikini Piitsin suunthan.

metsa_uruguaissa.jpg

Täsä kuvasa on mettää, vähän on kuivamhan päässy.

Silloin ensimmäisenä iltana met käythin syömäsä hotellin ravintolasa
ja ko met katothin sitä ruokalistaa, niin meinas tulla varpusparvi houshuin
ko hintoja katto.

Net oli aivan kauhiat.

Met ihan pientä tilathin että ei täsä ihan ensimmäisenä iltana jouvuta
tiskaahmaan koko ravintolan tiskejä.

Meilä oli kauhiasti niitä ameriikan tollareita lompuukisa ja ko se tarioilija
toi meile laskun niin met sitte se lasku puoliksi maksethin.

Kyllä siinä lompakko tyhyjeni kummasti.

Mutta sitte ko se tarioilija tuli hakehman niitä rahoja, niin se ihimetteli
että miksi met olthin laitettu niin palion siihen rahhaa.

ravintola_lasku_hotel_las_dunas.jpg

Arska sano sille, että ko laskusa on niin iso summa, että kyllähän siihen
pittää palion rahhaa laittaa.

Siihen se tarioilija purskahti nauramhan ja selittämhän, että net hinnat
on Urukuain pesoja eikä niitä ameriikan tollareita.

valuutanvaihto.jpg

Net oli kuulema aivan eri rahoja vaikka se kuvio oli samanlainen.

Kyllä meilä pääsi oikein helepotuksen huokaus.

Helepottunheina met sitte menthin nukkumhan matkaväsymystä poies.

Heti siinä alusa sielä oli semmonen ukkosmyrsky.

ennen_myrskya.jpg

Mie otin kuvan justhin ennen ko se alaka jytisemhän.

Nyt mie olen istunu ja kiriottanu niin palion että mulla on perse ihan
kipiänä.

Minun pittää mennä istumhan vähäksi aikaa jääpala-astiihan ja vishin
pittää käyä hakemasa peräpukamavoiettaki.

Mie jatkan tätä kertomusta ihan pian, sen jatkon mie laitan tänne
pysykää linijala.

 

Naima-Aslak