Päivitetty 18.9.2019

----------------------------------

Muistathan, että viikoittain ilmestyy uusi

Viikon ruokavinkki

Pataruokia
Uuniruokia
Savustetut

-----------------------------------

Käytä sivustollamme olevaa Googlen Oma Hakua, löydät nopeasti ja helposti haluamasi ohjeen esim. käyttämällä raaka-aineen nimeä.

Ohjeita jo yli 1000.

-------------------------------

---------------------------------

Maanjäristykset reaaliajassa Espanjassa

-------------------------------- Niño:

Työkyvyttömyys-
eläkkeen verotus Espanjassa

Espanjan kansalaisuuden hakeminen

Passihakemus verkossa - Sähköä passiasiointiin

--------------------------------

Copyright

Sivuston ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sivuston sisältöä ei saa kopioida kaupallisessa tarkoituksessa.

Kaikki oikeudet pidätetään - All Rights Reserved

© carloskokki.com

Lue tekijänoikeuslaista täältä

---------------------------------

 Satunnainen matkaaja
 lomala lattareisa 2

Mie se vain täälä taas!

Pari päivää täsä meni levätesä ja taas on voimia jatkaa.

Net jääpalat suli melekein heti ko mie sinne astiihan ahterini tunkin.

Ja ko mie sitä peräpukamavoietta kävin hakemasa apteekista, niin
sielä mulle sanothin, että laita sitä voietta vähän silimien ympärilekki.

Se kuulema silottaa rypyt ja poistaa silimäpussit.

Enhän mie sitä uskonu, mutta utelias ko olen niin pakko sitä oli
kokkeilla.

Ja kuulkaa!
Tosi se on, nyt mulla ei ole ryppyjä eikä silimäpusseja.

No nyt mie aloin höpöttämhän aivan muuta ko minun piti sitä matka-
kertomusta jatkaa.

Se etellinen osa on täälä.

Matkatarina jatkuu nyt.

tie_rantaan_hotellilta.jpg

Pari päivää met sielä hotelila ja rannala palloilthin ja kävelthin pitkin
rantahiekkaa.

ranta_uruguay.jpg

Kerran met oikein intouvuthin kävelemhän kunnola, met vishin
lempathin ainaki 4 kilometriä sitä rantaa pitkin ja tulthin semmoshen
paikhan josa oli jonkuverran semmosia pikkutaloja ja yhesä niistä
oli kauppa.

Sielä met ensin otethin tietenki kuntojuomaa ja sitte tutustuthin
siihen kauphan.
Soli semmonen niinko ennen oli suomesa net ossuuskaupat kylisä.

Sieltä sai vähän kaikkia.

Met ostethin sieltä leipää, makkarraa, juotavvaa, pikkupurtavvaa ja
hetelmiä ja vishin jotaki muutakin.

Ai niin, nisuahan met sieltä kans otethin.

Niin monta pussia tuli tavaraa, että met ei jaksettu ennää kantaa
niitä hotelhin, niin met sitte kysythin siltä kauppiihalta, että voiko
se käyvä viemäsä mejät sinne hotelhin näitten pussukoitten kans.

Se mietti vähän aikaa ja sitte se huus pojahlen että ota auto ja vie
nämä sinne Las Tuunas hotehlin.

Niin met sitte päästhin onnellisesti hotehlin kaikkien pussukkojen kans.

Met käythin monta kertaa myöhemminki siinä kaupasa ja aina net
toi mejät hotelhin takasin.

Oli siinä hotelisaki pikkunen kauppa, sieltä met ostethin aina joskus
jotaki ja yhet paijatki met sieltä ostethin.

Yhtenä päivänä met sitte päätethin vähän lähtiä kiertämhän sitä
lähiympäristyä.

Met pyyvethin että ko sielä hotelisa tiiethän taksin numero, niin net
voi soittaa meile taksin.

Etukäthen met olthin tutkittu misä sielä on semmonen kottaraisranta,
semmonen josa on palion silimänruokaa.

uimaranta_punta_del_este_uruguay.jpg

Taksi tuli hakehman mejät siittä portilta ja lähti sitte ajahman kohti
sitä parempien ihimisten rantaa.
Sovithin että se sama auto tullee hakehman mejät sitte 5 - 6 tunnin päästä
poies sieltä rannalta.

Ilima vain ei ollu hyvä, vähän oli pilivinen päivä, mutta kuuma.

Ei se kuitenkhan haitannu, eihän sitä aurinkua olis muutenkhan katotto
ko ranta oli täynä kottaraisia.

Oli semmosia luomukottaraisia, sitte oli niitä joila oli semmonen pamela
antersonit ja oli sielä parit semmoset tuksuttimetki.

Kyllähän tet tiiättä minkälaiset sillä Tuksula on.

Sehän on nyt menny naimishin ja niihin häihin minunki piti mennä,
mutta enhän mie voinu ko mulla oli kaikki veri vielä pääsä.

Mie kuitenkin net häät telekkarista kattoin ja säikähin että meinaako
se Arto mennä naimishin semmosen tummahipiäisen kanssa.

Ko se Tuksu näytti siinä pororeesä ihan tummahipiäiseltä jolla
on pinkit huulet.

Onnia nyt vain kuitenkin sitte vielä multa nuoreleparile.

venesatama_punta_del_este.jpg

Siittä rannasta vielä.

Se oli täynä ihimisiä eikä kelhän ollu rihiman kiertämmään päälä.
Niin oli kotonen ranta, eikä sääskistäkhän ollu haittaa.

Kävin mie parile kottaraisele levittämäsä aurinkorasvat selekhän,
siviä ko mie olen, niin en mie niihin maitorauhashin levittäny.

Sehän olis ollu jo kopelointia.

Päivä sielä rannala meni nopiasti ja kyllä sielä vähän ruskettuki
vaikka ei sielä paistanukhan.

Taksila met menthin takasin hotelhin ja sielä se sota sytty ko se
kuliettaja sano hinnan.

Aivan mahottimia pyysi kyytimaksuksi, melekein 60 tollaria.

Sitte meile selevis että soli semmonen turistitaksi joka tekkee
semmosta pisnestä hotellien kans ja jakavat rahat sitte keskenhän.

Ko se tuo Arska on semmonen ituniska, niin se meni johtajan juttusile
ja net puhu sielä huohnesa kovala äänelä ja lopula ovi aukes ja net
molemmat tuli sieltä ulos.

Sitte Arska sano, että se taksin hinta on puolittunu, hotelli maksaa
sen toisen puolen.

Son kuulkaa raaka mies tuo Arska, sen kans ei leikitä.

Soli viiminen kerta ko met taksi tilathin resepsoonista.

Sitte met vietethin aikaa sielä uima-althala ko merelä oli niin kova
tuuli, että ei voinu mennä uihman sinne.

Althala oli semmonen allaspaari, sieltä sai tilata huohnen laskhun
juotavvaa ja syötävvää.

Met kysythin tarioilijalta että mitä suosittellee.

Se alako selevithän jotaki ja mie luulin että se puhu niistä roskista
jota oli siinä mejän aurinkosänkyjen tykönä.

Ko se puhu jotaki että roska roska ja met vain nyökytethin päätä,
niin se sitte otti ja lähti sinne paahrin takasin.

Met siinä sitte ihimetelthin että mitä se oikein tarkotti.

Menikhän se hakehman hariaa ja rikkakihiveliä ja tullee sitte laasemhan
nuo roskat poies.

Vähän ajan päästä se sama tarioilija tullee takasin kahen lasin kans
ja sannoo roska.

Taaskhan met ei ymmärretty mitä se puhu.

Sitte se näytti niitä laseja ja sano uuvesthan oikein hithasti, kaipiroska.

Silloin meilä sytty lamppu ja met tajuthin, että se oli suositellu meile
juomaksi kaipiroskaa.

No johan alako lyyti kiriottamhan ko metki tajuthin.

Soli oikein virkistävvää juomaa se kaipiroska.

Siinä oli palion sitruunaa ja jäitä.
Vähän soli kirpiiää juomaa, mutta kummasti se piristi.

pikeepaita_ja_kaipiroska.jpg

Niitä met sitte siinä althan äärelä maatesa lipitethin vishin lähemmäs
10 molemmat.

Ja ko sitte meinathin pulahtaa siihen althashen vähän viilennystä ottamhan,
niin jalat oli kavonnu alta.

Kyllä net oli paikalhan,mutta ei niilä voinu kävellä.

Tarioilija tuli ja kysy että vielä met otethan niitä juomia, niin Arska
kysy että mitä muuta siinä lasisa oli ko sitruunaa ja jäitä.

Se tarioilija selitti siinä olevan votkaa ja het ko tekkee sen niin silloin
ei mithän mittoja käytetä.

Eihän met päishän oltu, mutta ko net jalat ei vain kantanhe.

Siinä met sitte maathin ja katothin ko muut asukhat kävi uimasa ja meilä
vain hiki valu.

Sitte ko meilä alako jalat kantamhan, niin sitte met pulahethin althasa
ja voi että se piristi.

Se mejän hotelli oli semmosela parempien ihimisten aluhhela.

Sielä oli vain semmosia hienoja hotelleja.

tie_bikini_beachille.jpg

Mejän hotellin vieresä oli semmonen ranta ko Pikini piitsi.

Oli siinä mejän hotelisa saunaki.

Se met varathin yhtenä päivänä muutamaksi tunniksi ja pyyethin lämmit-
tämhän se oikein kunnola.

Net piti meitä ihan hulluna ko met menthin sauhnan ko sielä oli lämmintä
110 astetta.

Ei sielä saunasa ollu mithän astiiaa josta olis voinu vettä heittää.

Mie kävin sen osaton läpi ja löysin semmosen muovikipon johon mie
sitte vettä suihkusta otin.

Löylykauhaksi löyty kertakäyttömuki.

Sielä met sitte löylytelthin ja välisä käythin suihkusa.

Henkilökunta kävi parhin otheshen ovelta kurkkaamasa että olhanko
met henkisä.

Ja niitten löylyttelyjen jäläkhen sitte otethin semmonen rentouttava
poreammekylypy ja ko siihen pääle vielä tuli sitte hieronta niin sitä
voi sanua semmoseksi hemmottelupäiväksi.

Mutta siittä hieronnasta mie en oikein perustanu.

Soli semmosta vähän niinkö hipelöintiä ja semmosia maakisia noita
liikhejä käsilä.

Niistä kuulema sai jotaki enerkiasäthejä.

Mie kyllä ihan sitte myöhemmin säikähin, että niistä vishin sai niitä
enerkiasäthejä ko oli hämärää ja Arska seiso parvekhelhan ja siittä
lähti semmonen kumma hehku.

Johan mie meinasi pyörtyä, mutta sitte mie hoksasin että sillähän oli
päälänsä semmonen paita joka hehkuu pimiäsä.

Semmosta samanlaista kankasta josta se yks Naima Ulihhan paitaki
oli tehty.

sormet_punta_del_esten_rannalla_uruguay.jpg

Yhtenä päivänä mie ajattelin, että miepä yllätän Ainan ja Naima Ulihhan
ja soitin niile.

Aina oli aivan sekasin ko se tajus misä mie olen.

Se sano, että hänen pittää mennä sohovale maata ja laittaa pää lattiihan
päin että ääni tullee oikein sinne etehlän ko sielä olhan pää alaspäin.

Siinä met sitte kuulumiset vaihethin ja se sano että mejän serkkutyttö,
Naima Rauha, suunnittellee häitä sen kukkonsa kans.

Se on kuulema alakanu ihan semmoseksi hienosto rouvaksi, eikä se
tee mithän kotitöitä ettei sen punaset kynnet katkia ja se suluhanen
kuulema kokkaa sille jumalaisia ruokia.

Naima Uliaski oli kuulema kasvanu kovasti ja tykkää laskia kelekala
mäkiä ja sillä on oikiat kilolasitki, ko se kirkas lumihanki häikässee
muuten.

Puhelun jäläkhen jatkethin taas lommailua.

punta_del_esten_keskustaa.jpg

Aatelthin lähtiä käyhmän maalikylilä.

Mejän piti mennä käyhmän apoteeksia ja postisa.

Ko met olthin kävelty täsä ympäristösä, niin met olthin nähty taksikoppi
josta met saathin käyntikortti josa oli puhelinnumero josta met voihan
tilata taksi.

Met tilathin taksi sieltä tolopalta ja lähethin käyhmän sielä Punta del
Esten keskustasa ja samala reissula met käythin josaki ostoskeskuksesa
ja Maltonaatosa.

Sielä met kierrelthin ja kaarrelthin, katothin paikkoja ja ostethin tuliaisia.

casino_punta_del_este_uruguay.jpg

Meinathin mennä kasinole vähän pellaahman, mutta se oli päivälä kiini.

Lääkhejä sai ostaa irtokappalheina ja net oli halapoja, halavempia ko
epsaniasa.

punta_del_esten_rantaa.jpg

Ja sitte sinne ranthan oli vishin joku jättiläinen jääny hiekan alle ko siittä
näky vain isot sormet.

Ei met uskallettu kovin lähele mennä jos se vaikka herrää ja käy kimphun.

Mie ostin semmonen kaulakorun sieltä yhestä rihkamakaupasta.

Ko mie sitte hotelisa kävin suihkusa, niin se koru otti ja kutistu.
Mie meinasin ihan kuristua siihen.

Onneksi mie sain sen auki ennen ko mie tukehuin.

Nyt mie kerron teile semmosen suru-uutisen.

Met syöthin sielä ravintolasa yhtenä ilta pampi, se valt tisneyn pampi.
Sitä ei nyt ennää ole ko met syöthin se.

Se kyllä tapahtu ihan vahinkosa.

Ko met ei viittitty lukia niitä ruokalistoja, niin met sanothin sille ravintolan
tarioilijale vai mikä hovimestari se oli, että valakkaa sie meile mitä met
syyhän.

Ja soli kuulkaa siittä niin otettu ko hän sai valita ruuan jota met sitte
syyhän, se ihan leijaili ilimasa ainaki 10 sentin korkeuvela aina ko se
meni mejän ohi.

Se toi meile viini ensin pöythän, niin siittä nähthin että kumpaako
sieltä tullee, lihhaa vaiko kallaa.

Sitte jäläkhenpäin se toi aina meile lapun mitä met syöthin ja yhtenä
iltana siinä lapusa luki että pampi.

Hyvvää se oli.

Ja jos met syöthin jotaki aivan ihihmeellistä, niin met menthin kattomhan
sitte sitä kuuklesta.

Sielä hotelisa oli kaks tietokonetta ja niitä ei meinannu päässä
käyttämhän ko kakarat roikku kokoajan josaki parpikomisa tai josaki
muisa lastensivuila.

Sielä ravintolasa oli oikein hyvvää kallaa.

Miepä ihan tuosta muistojen pinosta otin tämän lapun ja kiriotan teilekki
sen nimen tähän.
Soli tämän nimistä ko brotola.

Se hotelli oli muuten ihan rauhallinen, mutta sitte toisen viikon lopula
minun seinän taka tuli yks lapsperhe ja niitten tyttö hakkas aina välilä
huohnensa ovia ja huusi että mama, mama aprir.

lammitetty_uima_allas.jpg

Oli siinä hotelisa sen ulukoalthan lisäksi sisäallaski, siinä oli oikein
lämmitetty vesi.

Iltauinnilla siinä käythin melekein joka ilta siihen asti ko sinne tuli niitä
lapsperhhejä.
Net kakarat sitte aina vallotti sen althan ja kilijuivat sielä.

Aamupala oli siinä iltaravintolan vieresä.

Oikein oli runsas aamupala ja hyvä.
Ihimiset oikein jonotti munakokkelin ja pekonin perhän, varsinki arken-
tiinalaiset turistit.

Yhtenä iltana ko olthin kiriottamasa sähköposteja, niin siinä met jutelthin
keskenhän ja yhtäkkiä vieresä oleva kaveri sano, että tuota kieltä ei ole
täälä ennen kuullukhan.

Se puhu ihan suomia se kaveri.

Met olthin ihan puula päähän lyötyjä.

Sitte se kaveri sano, että hän on täälä työmatkala ja perhe matkasa.

Soli suomalainen, joka oli töisä prasiliasa.
Siinä met sitte vähän aikaa jutelthin.

raaka_arska_ostoksilla.jpg

Sattuhan sielä hotelisa kaikkia.

Met olthin otettu mukhan vähän kahavia, teetä ja sokeria, että saahan
sumpit keittää huohnesa jos ei viitti paahrin lähtiä istumhan.

Mie olin vielä ottanu matkhan muutaman lusikankin kaiken varalta, että
jos sielä hotelisa ei ole lusikkoja.

Yhtenä päivänä se mejän siivooja oli tiskannu tiskikki ja yks tarioilija
oli vieny poies tariottimen josa meile oli tuotu etellis iltana ruokaa, ko
met olthin vähän kipiänä eikä viittitty lähtiä ravintolhan syöhmän.

Siinä samala ko tarioilija oli hakenu tariottimen, niin net minun lusikat
oli sekkaantunhe matkhan.

Niitä sitte jälijitethin pitkin hotellin keittiyä.
Kyllä net sitte lopula löyethin.

Non semmoset vähän niinkö perintökalleuvet.
Niitä sai 12 kappaletta semmosesta halapakaupasta eurola.

Silloin ko met sielä keskustasa käythin, niin met tulthin takasin linia-
autola.

Se se oli kuulkaa lystiä.

linja_auto_menee_onnikka_onnibussi.jpg

Mie en ole semmosesa onnikasa ennen ollukhan.

bussilippu.jpg

Siinä oli semmoset kovat penkit ja siinä oli kuskila semmonen ransistori-
ratio jota sielä soitti matkustajien iloksi.

Ko met jääthin poies kyytistä, niin mie näin näkyjä.

ratsupoliisi_king_ratsupoliisit_punta_del_este.jpg

Sielä mejän kylälä oli ratsupolliisii King ilimielävänä.

Tuon järkytyksen jäläkhen met menthin kattoman semmosta kirpputoria,
oli sielä muutaki ko vanhaa tavaraa.
Sai sieltä ostaa hetelmiä ja muutaki.

Miekö olen vähän tämmönen hurskas, niin mie ostin semmosen
messinkisen ristin jonka mie olen täälä kotona laittanu tuone sängyn
päähän.

Ja sitte mie ostin oikian hopialusikan.

Ko sitähän sanothan että joku on syntyny hopialusikka suusa, niin
mulla on nyt semmonen hoppeinen lusikka.

Miehän olen jo syntyny ja ko mie en muista oliko mulla silloin sitä
lusikkaa, niin mie tällä tavala ainaki varmistan sen että mulla on nyt
se lusikka.

naima_aslak_ostoksilla.jpg

Mutta kyllä se loma joskus loppuu ja pittää lähtiä kotia kohti.

Met syöthin silloin viimisenä lomailtana oikein kunnola ja laskuki
oli sen mukanen.

Mutta ei met joka päivä sielä käyä lomala.

Ko sitte oli aika lähtiä palluumatkale lentokentäle, niin meile tuli
taksi joka oli ennakhon sovittu että se kuuluu siihen matkan hinthan.

Matka sinne lentokentäle meni rattosasti kaikkia kommeluksia muistellen.

Ko met päästhin kentäle niin se kuliettaja alako vaatimhan rahhaa.

Arska ko päästi kaikki rumat sanat mitä se osas epsaniaksi ja sano
sille lopuksi että ei tipu eikä lirise.

Sitte se kuliettaja otti ja soitti hotelhin, sieltä sille varmitethin että
mithän et saa periä, sie olet jo maksun saanu.

Nyt met sitte olthin palluumatkale lähösä.

Laukhuin met laitatethin semmoset kelemut, että net pyssyy kiini.

Met jonotethin siihen lähtöselevitykshen ja ko met annethin passit ja
muut paperit sille tytöle, niin se kilijas kirkhala äänelä, SUOMIPOIKKA,
SAATTANA,PÄRKKELE!!

Nyt olthin taas ihan huuli pyöriänä että misä met oikein olhan.

Sitte se tyttö alako solokottamhan epsaniaa ja Arska nyökytteli
päätä ja sitte se tulukkas mulle mitä oli justhin kuullu.

Se tyttö oli ollu kuulema ruottisa töisä 5 vuotta ja sielä oli samasa
paikasa ollu kans suomalaisia ja net oli opettanhe nuo sanat sille
tytöle ja sanohne että net on semmosia tervehyksiä.

Kyllä se tyttö oli häpheishän ko sille sanothin mitä net tarkottaa.

Sitte met opetethin sille se v-sana, en mie sitä voi ees kiriottaa ko se
on semmonen ruma sana.

Mutta kyllä kuulkaa selevithin siittä lähtöselevityksestä helepola.

punta_del_este_centro.jpg

Meilä oli taas se pari tuntia aikaa ennen ko mejän kone lähtee lenthon.

Taas met kierrethin sielä kentälä ja katothin kellua.

Sitte ko se aika alako tulehman lähemmäs, niin met menthin sinne portile.

Sielä oli vahisa semmonen nuori nätti tyttö, joka olis aivan välttämättä
halunnu punnita ja mitata minun käsimatkatavaralaukun.

Siinä oli vähän ylipainua ja liian isoki se oli.

Mutta sitte se tyttö sieltä lähtöselevityksestä tuli aphun.

Se otti mejät suohjinsa ja huusi isola äänelä SAATANA, PÄRKKELE,
SUOMIPOIKKA, TIS PUS TIS PUS.

Se tarkotti että mejän piti mennä johonkin linija-authon jolla met
pääshän taas sinne lentokonhele.

Ja se nuori tyttö ei saanu punnita ja mitata minun laukkua, soli vähän
pettynhen näkönen.
Se toinen tyttö vilikutti meile ko menthin siihen authon ja huusi meile
perhän SUOMIPOIKKA, VOI V....

Kyllä se oli niin onneshan ko oli oppinu uuven sanan, mutta ko me ei
ehitty kertua sille mitä se tarkottaa.
Jos tet käyttä sielä Urukuaisa ja näettä sitä tyttyä, niin sanokaa sille
ettei huuva sitä v-sannaa kaikile.

Met lennethin ensin sinne Prasiliihan ja tehthin se välilaskeutuminen
Riio te Saneihron.

Sielähän on net sampakarnevaalit, sinne mie vielä joskus lähen.

Ja kuulema Prasilisiasa on maailman suurin hammaslankan myynti.
Ko net tekkee niitä maailmankuulusia hammaslankatankoja sielä.

Sielä rannoiloihan net kuumat tytöt kulukee päälänsä vain net hammas-
lankatankat.

rio_de_janeiro_brasilia_naima_aslak_carloskokki_com.jpg

Ko met sinne Riihon laskeuvuthin, niin mie näin sen sokeritoppavuoren
josa se James Ponttiki joskus seikkaili ja sen Jeesus-patshan.

Ihan semmosia kulttuurinähtävyyksiä.

Sieltä Riion kentälä meilä meni sitte pari tuntia ko net taas myrkytti ja
siivosivat sen lentokonhen.

Sillä aikaa met sitte tehthin viimisiä tuliaisostoksia.

Ja ko sitte lähethin kohti Matritia, niin taas sitte saathin syyä ja juuva,
niin että napa oikein rutisi.

punta_del_este_uruguay.jpg

Nyt met saathin unenpäästäki kiini ja nukuthin muutama tunti ennen ko
tulthin maahan takasin.

Ja met valamistauvuthin ennakhon siihen päiväntassaajale tulhon, met
tyhyjennethin kaikki lasit ja panthin paian napit kiini ettei kolikot tipaha
lattiale.

Met luulthin, että mejän lento sieltä Matrititsta lähtee yhen aikhan päivälä,
mutta se matkatoimisto oliki varannu meile lennot vasta myöhämsemphän
konheshen.

Taas mejän piti istua sielä kentälä monta tuntia ja nyt se oli vähän
inhottavvaa ko meilä oli pikkunen romisko iskeny.

Mullaki oli kuumetta melekein 38 astetta.

Ko met lopulta päästhin konheshen niin soli kuulkaa tosi nopiaa toimin-
taa se lenthon lähtö.

Ei siinä kauaa nokka tohissu ko lentoemot niitä karamellejä tarios ja
kone oli kaasuttelemasa sielä vauhtiraan pääsä.

Ko se romisko vaivas,niin ei niistä karamelleistä ollu mithän apua.

Korvat meni lukhon ja kuski oli niin huono että lenti kokoajan josaki
pottupellosa.
Soli aivan kauhia lento.

Vihoin ja viimein met olthin Malakasa ja laukut piti hakia sieltä tullin
puolelta.

Sielä oli töisä semmoset polliisit jotka halus aukassa minun matkalaukun.
Siinä net seiso ja ootti että mie aukasen laukun niile.

Enhän mie voinu sitä aukassa ko mulla ei ollu mithän teräasetta jolla
mie olisin sen kelemun saanu revittyä irti.

Net vähän aikaa katto että enkö mie aukase sitä laukkua ja sitte net
kaivo taskuihan, eikä niiläkhän ollu saksia tai veistä jolla aukasta
laukku.

Arska oli alakanu ihimettelehmän että mihin mie olen jääny.

Se tuli sinne takasin ja huusi mulle että tulekko sie vai jääkkö sie sinne.

Mie huusin sille että en mie voi tulla ko nämä haluaa kattua minun laukkua.

Sitte se Arska tuli siihen lähemmäs ja sano niile polliiseile että
mitä tet haluatta.

Siinä laukusa on vain paskasia vaatheja jota on pietty reilu kaks
viikkua päälä.
Silloin net polliisit sano että menkää ja äkkiä.

Niin met sitte päästhin sieltä tullista ulos.

Ei meilä ollu mithän tullattavvaa, mutta ko tullee muualta ko EU-
maasta, niin pittää sen tullin kautta kulukia.

Met olthin varattu taksi jo valahmiksi lentokentäle etukäthen, mutta
se oliki joutunu lähemhän muuale ajhon, niin mejän piti ottaa toinen taksi.

Vihoinki mie olin sitte kotona.
Arska jatko matkaansa vielä omhan kothin.

Ko mie sain vähän tavaroita purettua ja lääkettä otettua niin mie menin
nukkuhman väsymystä ja romiskua poies.

Kyllä siinä muutama päivä meni että selevis siittä jetlaakista ja
romiskosta.

matee_muki_ja_matee_jauhetta.jpg

Nyt mie aina välilä muistelen sitä matkaa ja juon mateeta ihan
semmosesta oikiasta mukista josta sitä pittääki juua.

Kyllä son kuulkaa sillä lailla että maailmala on mukava käyvä, mutta
kotia on mukavampi palata.

Varhman jotaki jäi vielä kertomatta, mutta se ei ole varhman sitte
ollu tärkiiää.

Mulla alakaa nyt olehman käjet niin turrana tästä kiriottamisesta
ja silimät seisoo pääsä, että nyt on pakko mennä vähän leppäähmän.

Olhampa taas kuulola.

Mie taas joskus kiriotan teile.

Astala vista peipi!

 

Naima-Aslak