Päivitetty 12.1.2022

-----------------------------------

Alla olevasta linkistä
löytyy

Ruokavinkki

Samalta sivulta löydät myös linkkivinkkejä.

Meidän alla olevilla pikakuvakkeilla löydät ruokaohjeita nopeasti.

Grilli- ja parillaherkkuja

Savustetut

Pastaruokia

Perunaruokia

Riisiruokia

Uuniruokia

Pataruokia

AirFryer, ilmafriteerausruokia

Öljyfriteerausruokia

Grillivartaat

Kotitekoinen jäätelö

Meidän yllä olevilla pikakuvakkeilla löydät ruokaohjeita nopeasti.

-----------------------------------

Käytä sivustollamme olevaa Googlen Oma Hakua, löydät nopeasti ja helposti haluamasi ohjeen esim. käyttämällä raaka-aineen nimeä tai valmistustapaa mm. savustettu, paistettu jne.

-------------------------------

Maanjäristykset reaaliajassa Espanjassa

--------------------------------

Naima-Aslak:

Joulusatu

--------------------------------

Copyright

Sivuston ja kuvien osittainenkin kopiointi on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Воспроизведение любой части этого сайта без нашего письменного разрешения запрещено.

No part of this site may be reproduced without our written permission.

Ninguna parte de este sitio puede reproducirse sin nuestro permiso por escrito.

Sivuston sisältöä ei saa kopioida kaupallisessa tarkoituksessa.

Kaikki oikeudet pidätetään - All Rights Reserved

© carloskokki.com

Lue tekijänoikeuslaista täältä

---------------------------------

Joulusatu

Hölökyn kölökyn, mie, Naima-Aslakki täälä!

ihmekoynnos_kukkii.jpg

Mie en ole kiritottanu teile mithän pitkhän aikhan ko tämä maalima on
niin sekasin että ei ennää tiiä mitä uskaltaapi sanua tai tehä, ko aina
joku pahottaa mielensä.

Tai jos ei pahota mielthänsä, niin sitte some räjähtää tai muuta maa-
liman lopun meininkiä on tulosa.

Kuulkaatte ko mie olen ollu melekein kaks vuotta tuola ytinpommisuo-
jasa ko niisä iltapäivälehisä oli niin kauhiat otsakhet että kaikki jäätyy
tai hyytyypi.

Niin mie sitte päätin mennä itte suohjan, etten mie vain hyyvy tai jäävy.

Sielä mulla ytinsuojasa oli ruokana säilykhejä ja jotaki kuivamuonaa,
joista mie sitte ittele keittelin ruokaa.

Mie sitte jäläkhenpäin kuulin että soli se Reterikki syöny semmosia
samalaisia nakkeja ko mie, mutta se ei ollu kuulema tykänny niistä,
vishin net nakit olis pitäny tariota sille pikkuhoushuin käärittynä.

Sähköjä sielä ei ollu, mutta semmonen akrikaattori jolla sai tehtyä
sähkyä, mutta eihän se kauvaksi aikaa riittäny ko se toimi tiisselilä ja
sitä ei ollu sielä suojasa ko tynnyrillinen.

Onneksi sielä oli kuitenki semmonen kuntopyörä, josta mie sitte viri-
tin semmosen laithen, että sitä pyörää polekemala sai sähkyä, jonka
mie sain laitettua vanhhan auton akhun joka oli kans sielä suojasa.

Sielä mie olin sitte turvasa näiltä maailiman murhheilta ko mulla ei
ollu mithän yhtyntää ulukomaailihman, aivan mie olin sielä ummik-
kona koko ukko.

Sielä ytinsuojasa mulla karisi net liikakilot jotka mulle oli aikasemmin
tullu, ei niilä evhäilä päässy lihohman, hyvä että henkisä pysy.

Niin laihaksi pääsin menehmän, että ovesta pääsin saranapuolelta
sisäle ko mie sieltä ytinsuojasta tulin poies.

Ensimmäisen kuukauven aikana ulukomaalimasa mie kulijinki sarana-
puolelta, säästy siinä lukko ja saranat.

kuivamuonakaappi.jpg

Minun oli pakko tulla poies sieltä suojasta ko mulla loppu sieltä evhät
ja aloin jo kattomhan jalakoja siihen malhin että niistä sitä sais jotaki
purtavvaa, silloin mie havahuin että nyt on ukon pakko lähtiä tutkim-
han mitä sielä ulukona tapahtuu.

Ko mie olin ollu melekein kaks vuotta sielä hämäräsä, niin miehän tu-
lin melekein sokiaksi ko mie sieltä kellarista tulin ulos aurinkhon.

Polovilhen mie tipahin ja järki meinas lähtiä poies, mutta onneksi siit-
tä ohi meni porukkaa jotka anto mulle huikat pullosta ja auttovat mi-
nut varihhon istumhan.

Siinä mie sitte istuin ja ihimettelin että miksi net kaikki kulukee net 
henkityssuojat naamala.

Mie sitten siinä että kyllä son nyt se maaliman loppu tullu mistä net
lehet kiriotteli aikasemmin.

Oli tapahtunu niitä jäätymisiä ja hyytymisiä ja räjähyksiä.

Mie ko en ollu saanu nettiä sielä ytinsuojasa pellaahman ko sielä oli
niin paksut seinät ja sinne ei yltäny kenenkhän vivi-verkko.

Sielä ulukoilimasa ko mie sitte olin ja sain kännykän latattua, niin se
alako piippaahman niin palion, että vähän ajan päästä siittä nousi
savu ko se latas niitä viestejä jota mulle oli tullu sillä aikaa ko mie
olin ytinsuojasa.

Vatsappeja oli tuli melekein viiskymmentätuhatta ja eemaileja sata-
kakskymmentätuhatta.

Voitta arvata että mulla meni jonku aikaa ko mie niihin viesthein vas-
tasin tai olin etes lukenu net.

Mie olin menettäny monet milijoona perinnöt ahrikasta ja kaikenlaista
tavaraa ko en ollu vastannu ajoisa niihin, kyllä minua nyt harmittaa
vai taitaa se olla parempi että mie sanon niinko se nykysin pittää,
että kyllä mie nyt niin mielen pahotin.

Ja son kuulkaa niitten iltapäivälehtien syytä, ko net ottakhet pelotti
niin palion että oli pakko mennä turhvan.

Niin, ko mie niitä henkityssuojia ihimettelin, niin mulle sitten kerrothin,
että maalimala jyllää joku korona, mie heti aattelin että son se peli
jota mieki olen penikkana pelannu.

Mutta sitte se selevis mulle, että son joku viirustauti, joka on levinny
joka paikhan, Suohmenki.

suojapuvut_plastiikkasuojapuvut_koronasuojat.jpg

Mie siltä istumalta kävin heti tillaahman ittele suojapukuja ja kumi-
hanskoja ja niitä maskeja.

Niitä sai täälä Epsaniasa aika heleposti ja nopiasti, net oli kuulema
ollu silloin alakuvaihhesa aika kortila, mutta miehän en siittä tienny
mithän sielä ytinsuojasa.

Kyllä siinä oli opettelemista niisä uusisa ohehjeisa ko piti käsiä pes-
sä jatkuvasti ja ei saanu ennää antaa poskisuutelmia taameile.

Soli kyllä heleppua alkaa käyttämhän sitä käsitesiä ko siinä oli sem-
monen tuttu haju, sitä mie hamstrasin litratolokula  kotia.

Sitä mulla oli joka paikassa pullo valahmina, mutta sitte mie ajattelin,
että miksi mie sitä kallista ainetta kaupasta valahmina ostan, ko
miehän ossaan tehä sitä ihan ittekki.

Olen mie sen kellarisa olon jäläkhen ehtiny käyhmän Suomesaki muu-
tamhan othessen, ko mie olin semmonen eksutiivinen rotuktori yhesä
tositeeveesariasa.

Ko nethän tekkee nykyhhän niitä sarioja, josa on tavalisia ihimisiä,
joista sitte tullee sen ohojelman myötä julukkis.

Mie olin järiestämäsä sitä Tempteesson Ailantia sielä Levilä ko mulla-
han on tuntemusta siittä ja tuolta kotipuolesta Luostholta.

Luosthola ei ollu tarpheksi korkiatasosia ja isoja mökkejä, niin siksi
se järiestethin sielä Levilä.

Sielä mie olin taustala tekemäsä niitä iltanuotioita ja järiestämäsä
aktiivipäiviä ko niilä nuorila oli teitit toistesa kans.

Sielä sitä oli vaikka minkälaista sukan kuluttajjaa, kyllä sieltä jäi jot-
ku paremmin miehlen ko toiset.

Kyllä niistä piethin sielä huolta ko kokoajan oli tariola syötävvää ja
juotavvaa, enimmäkshen net viihty kuitenki sillä juomapuolela.

Miehän sinne vähän kotitekosta juotavvaa järiestin ja sen avula net
parhat pilhet tuli aina.

Mutta kyllä net jotku oli kovia juohman, sitte net sammu johonki nurk-
han ja oksensivat, mutta niitä ei näytetty telekkarisa, ko met tausta-
joukot käythin net sammunhet taluttamasa omhin huohneishinsa tai
sitte sen seuralaisen joka oli sammunu siihen viehren.

Sitte met siivothin jäliet ja menthin takasin valavomhon pitähmän
seuraa Otusookan Lolale, joka sielä vahtas niitä kameroita joka yö.

Oli kuulkaatte rankkaa ko miekhän en nukkunu sen kolomen viikon
aikana montaakhan tuntia, mie olin ko kävelevä sompi.

Sielä mie kulijin net kaikki huohnet läpi ja herätin net kilipailijat ja
sanoin että pittää tuulettaa vähän ko täälä haisee millon mitkäki
hajut.

Ko net ei meinanhe herätä siihen koputukshen ja ko vähän kovemala
äänelä sano että herätys, niin mie sitte otin keittiöstä kattilan ja ka-
pustan apuvälihneksi, niin alakako net herräähmän.

Sen jäläkhen se Kurosen poika kävi niisä huohneisa kameran kans
muka herättelemäsä niitä rapulasia.

Sillon ko mie näin net kilipailijat ensimmäistä kertaa, niin sillon mie
katoin jo että tuo yksi nuori nainen tullee pitähmän täälä kunnon sou-
ta ja kyllähän mie oikein arvasin.

Mie en voi sanua niitä nimiä täälä, mutta soli se, jolla oli vaalia tukka
ja muotot ko miselinnukela, ja näytti siltä, että sillä on jääny kaikki
vaathet pieniksi.

Ko se ohojelma loppu, niin se tiimi sitte kysy multa vielä apua, että
tiiänkö mie mithän hyviä paikkoja Epsaniasta ko se uus kausi teh-
hään sielä.

Mie vinkkasin mistä pittää kysyä, ko mullahan on niitä suhtheja tullu
sielä rannikolaki luotua.

Siittä mie sain sitte itte itean, että ko sielä rannikolahan on niin palion
suomalaisia eläkhelä olevia, että jos niilekki järiestäs oman Temtees-
son Ailant Kosta Tel Sol.

Siihen vois hakia mukhan semmoset yli seittemänkymmenen ikäset
parit ja lesket, paikkaki mulla oli jo valahmina tuola Torremoliinoksesa,
se Klup Selekta, sielä olis ollu hyvät puithet tehä tuomosta ohojelmaa
ko se koko paikka ihan huokuu semmosta erotiikkaa.

Sinne mulla oli tarkotus sitten ottaa vähän viihyttäjiä niinkö Tänny
ja muita sen aikasia tähtiä, se olis ollu niile osalistujile ko palluu
nuoruuthen.

Mulle saapi lähettää sähköpostihin hakemusia tuohon ohojelhman,
mutta ei tartte laittaa kuvvaa mukhan, riittää ko ilimottaa että on
halukas.

Tarkkaa aikaa mulla ei ole vielä tietosa ko mie en ole vielä saanu sitä
ohojelmavormaattia myytyä telekkarikanavile.

Juontajaksi mie ajattelin ottaa sen Pimiän likan ja sen tietokilipailu-
vetäjän pojanpojan Ruupertin, mutta noli niin kalhija, että ei niitten
palakkojen makshun riitä kenenkhän rahat, niin mie sitte päätin että
se minun serkkulikka, joka myi silloin aikoihnan niitä pikkuhousuja
ja oli töisä tuola teollisuusaluhhela, niin se voi tulla sitä juontaman,
ko se on jo valahmiksi semmonen vähän hutsahtava.

Toiseksi juontajaki mie vähän aattelin Niemisen Tonia, mutta sillä
taitaapi olla niitä omia kiihrejä ettei se kerkiä tämmöshen ihimisuhe-
ohjelhman, niin mie sitte olen päätyny se toisen juontajan kans sii-
hen, että son Porhohiiri ko sen nimiki on jo vähän semmonen oho-
jelhman sopiva.

Se minun serkkulikka sielä pääkaupunkiseuvula, jota mie olen vähän
kaavaillu juontajaksi, meni naimishin täsä muuan vuosi takasinpäin
ja siittä on kuulema tullu oikia pirttihirmu.

Sielä se kotona määrää ukkuuhan tekehmän kaikki työt ja itte vain
makkaa sohovala ja kattoo telekkaria, sillä mie ajattelin sitte että se
olis joutilas tulehman juontamhan sen ohojelman, sais ukkonsaki vä-
hän lommaa siittä käskyttämisestä.

Ukohlen se on asentanu semmosen mikosirun, jolla se voipi seurata
ukkosa liikkumisia ko se käy asioila, son niin kovan kontrolin alla.

Olenhan mie vilahellu parisa muusaki telekkarisariasa, jos oletta oi-
kein tarkhan kattonhe, niin mie olen siinä Paratiisi-sariasa monesaki
kohthauksesa ja sitte siinä epsanialaisesa Toipoi sariasa mie olin
ripparina semmosela lupila josa naiset työnsi rahhaa mulle housut
täythen, mutta soli vain leikkirahhaa.

Onnet kuulkaa kasvanhe net Aina-Impin mukulat, ei net oikiasthan
ole ennää mukuloita, ko Naima-Uliaski on jo toisela kymmenelä ja
Hillaki jo toisela luokala koulusa.

Mie aatelin sillon joskus, että mitäkhän siittä tullee ko Hilla mennee
kouhlun, ko son niin kova käläkättämhän että saapiko se opettaja
suunvuorua ollenkhan, mutta hyvin son kuulema soppeutunu sinne
kouhlun ja päriääpi oikein hyvin.

Naima-Ulias on oikia lukutoukka, aina nokka kiini kiriasa, jos se ei
kato jalakapallua, net on sen kaks lempiharrastusta.

Mie aina välilä olen niitten kans vatsapannu viteopuhelua, mutta nyt
ko on ollu näitä kiihrejä, niin en ole oikein ehtiny sitäkhän tekehmän.

antibioottia_ja_kortisonia.jpg

Mulla on tämä syksy menny vähäsen sairastelesa, ei mulla kuitenkhan
ole koronaa ollu, mutta lääkärisä mie olen käyny ahkerhan ja saanu
antipioottikuureja ja kortisoonia.

herpes_korvassa.jpg

Mie olen vishin ollu korvinheni sielä misä toiset on ollu munihne ko
mulla oli korvasa herpes, mutta ensin net luuli sitä ruusuksi, mutta ei
se ollu sitä.

Niitä antipiootteja mie söin päiväsä niin palion, että ei siinä ennää ruo-
ka meinannu maistua ko oli maha täynä tapletteja.

Mullahan venähti toinen puoli naamastiki niin, että ko joi vettä lasis-
ta, niin vasen suupieli vuosi niin palion että sai ottaa puole veestä
talthen.

Mutta kyllä se naama sitte otti ja parani ko anto ajan kulua, mutta tuo
korva on vielä vähän epäkunnosa ko se ei meinaa kuulla mithän.

Son se ääni ko mikki hiiri puhus ja kuuluu kokoajan semmonen suhi-
na että olis vanha ratiolähetin korvasa joka ei ole saanu asemaa
kohihlen.

No ei net minun onkelmat tuohon korhvan loppunhe.

Tet varhman muistatta ko mie olen teile kertonu siittä ko mie olen
käyny ottamasa nestettä tuola terhveyskeskuksesa, ko mie olin liian
kuiva, vaikka mie olin kyllä mielesthäni juonu tarpheksi, mutta soli
vishin vääränlaista nesthettä jota mie olin ottanu, vaikka ihan koti-
tekosta soli.

turvonneet_jalat.jpg

Nyt kävi sitte niin että mie olin liian kostia, ko mulla alako olehman
jalat ko norsula ja eikä meinannu saaha kenkiä jalakhan ja mie amat-
soonista uuvet kenkätki tilasin, mutta ei se auttanu asiaa ollenkhan.

turvoksissa_olevat_kadet.jpg

Käetki oli niin turvoksisa että sormetki oli ko nippu hiillosmakkaroita
ja ko niitä käsiä puristi, niin sieltä pursus nestettä ulos.

Mie yhtenä aamuna ihimittelin, että ko minun lakana oli märkä, että
olikhan mulla tullu alle, mutta sitte mie hoksasin että se märkyys
oli tyynyn vieresä, josa mulla oli ollu käsi yön aikana.

Soli se minun käsi vuotanu lakanale sitä nestettä, ja mie siinä sitte
helepottunhena ajattelin, että olipa hyvä ettei sollu pissaa.

Kyllä mie sinnittelin sen sairaahlan lähön kans, mutta ko se minun
yks kaveri Timmi-Tapsa  sieltä Suomesta sano mulle ihan suohran,
jotta josset sie Naima nyt lähe sinne sairaahlan, niin piru sinut perrii.

Miekö olen tämmönen vähän herkkä, niin mie sitte lähin sinne ensiap-
hun, josta net sitte passitti minut sairaahlan.

hospital_universitario_virgen_de_victoria_malaga.jpg

Sielä Malakan ylioppinhejen sairaalasa mie sitte kaks viikkua olin ja
net sai minusta sen ylimääräsen neshten poies.

virtsapussi.jpg

Mie aattelin, että oliskhan tämä hyvä tehä vaikka pari kertaa vuojesa,
sais niitä ylimääräsiä kiloja poies ko saapi semmosta lääkettä joka
pistää nesthet virtaahman kehosa.

gourmeeruoka.jpg

Sairaalasa mie sitte söin semmosia kurmeeruokia ja ko mie olin vä-
hän heikosa kunnosa, niin tytöt mulle sitte välilä pilikko sitä ruokaa.

Ko mie sitte kotia pääsin, niin mie ensimmäisenä menin suihkhun ko
mie en ollu koko aikana päässy pesule sielä sairaalasa.

Kyllä net tytöt minua pesi joka päivä, mutta ei se ollu sama ko suihku,
net niilä pesuräteilä pesi minua.

vierasvuode_sairaalassa.jpg

Täälä Epsaniasa saapi olla osastola yöviehrajaki, mutta niitten sänkyt
ei ole kovinkhan mukavia.

Voi kauhia paikka ko mie en ole ehtiny kertua teile etes sitä, että
mullahan on kuulkaa oikia sauna täälä epsaniasa.

Mie sen siltä Keisuksen pojalta tilasin, vähän käytetty mutta hyvä,
mie siihen tilasin oikiat paneelit seihnin ja se Samuli kävi laitta-
masa net sinne.

paneloitu_minisauna_keisus_saunat_oulu_suomi.jpg

Se toi mukahnan net lauat Suomesta ko tuli tänne Epsaniahhan, tääl-
tä mie sitte tilasin semmosen suojapellin sinne kiukhan taka että se
kestää sitte niitä kipakkoja löylyjä.

palanderin_mallit.jpg

Soli vähän niinkö pakko laittaa net seinät uusiksi, ko sielä seinälä oli
net sen entisen alappihiihtäjän roiskhet ko soli tuupannu sitä vai-
muuhan, sitä asuntovälittäijää joka pittää sitä majatalua sielä Virosa.

Siinä son kans pariskunta joka ei tiiä onko yhesä vai erosa.

Kuulkaatte ko mullehan kävi sen saunan kans vahinko yhen kerran,
ko mie menin löyhlyin iliman aamupallaa, ko se ovi on sen verran
kapia, että mie aattelin sillälaila ko mie en syö aamula mithän, niin
mie olen ohuempi vattan kohalta, niin mie pääsen helepommin oves-
ta sishän.

Pääsinhän mie sinne sauhnan hyvin sisäle ja vielä uloski, mutta ko
mie olin pessy itteni suihkusa, niin multa loppu happi ja mie tipahin
lattiale melekein tajuttomana.

Onneksi mie olin kolistellu sen verran kovasti että naapuri oli kuullu
ja tuli aphun ko sillä oli minun oven avvain.

Se soitti ampulanssin mulle, mutta ko net ampulanssihoitajat tuli, nii
mie olin jo sen verran järijisshäni että mie sanoin että mie haluan
kahavia.

Net mittas multa verenpaihnet ja otti sen jonkun käyrän sytämestä,
sitte net sano että kyllä sie nyt päriäät.

Mie siittä sen verra viisastuin että mie hommasin semmosen uluko-
suihkun, että mie voin käyvä suihkusa ulukona, eikä tarvi sisälä
huonosa hapesa olla.

Kyllä sitä suomalainen tarkennee käyä ulukona suihkusa talavelaki
täälä Epsaniasa, täälä ei suihku jäävy pakkasesa niinko se tekkee
Suomesa.

Mie muistan silloin ko mie olin penikka, niin Suomesa oli niin kovat
pakkaset että kusiki jääty kaarele, soli kuulkaatte tosi kylymää ja
tosi juttu.

Miepä nyt kiitän sitä Kiesuksen poikaa komiasta saunasta ja sen
kaveria Petri-perkelettä joka laitto mulle pistorasioja joka paikhan
tuone ulos.

Olettako tet ottanhe niitä koronapiikkejä?
Mie olen ottanu kaikki kolome tähän mennesä.

Mie kuulin että net sielä pohojos-koreasa laittaa siinä samala semmo-
sen sirun ihimishen ko se pääjohtaja sielä maasa haluaapi seurata
misä kansa mennee.

Kyllä se semmonen pitäs laittaa kaikhin poliitikhoin Suomesa, niin
näkis että misä net pilettää ko net ei pijä sitä kännykkää matkasa.

Mie en kyllä tuosta politiikasta perusta, mutta mie kuitenki sanon
oman mielipithen niistä jotka on sielä arkkaatianmäelä.

Se joka sinne pääseepi, niin silloin pittää olla valamis olehman saata-
vana aina, yölä ja päivälä, niin ja itte pittää maksaa omat ruuat, eikä
maksattaa muila.

Kyllä mie olin niin harmishani ko mie olin saanu kuttun sinne ittenäi-
syyspäiväjuhulile silloin pari vuotta sitte, ko mie olin vähän aikasem-
min menny sinne ytinsuohjan piihlon niitä some-räjähyksiä ja muita.

Mie sen kuttukiriehhen löysin postilaatikosta ko mie tulin takasin ihi-
misten ilimoile, voi että ko minua harmitti.

Siihen kuthun oli laitettu pisnenmän Naima-Aslak, Epsania ja kyllä se
perile löysi.

Mutta miepä kerron mitä mie sielä Suomesa olen teheny muuta ko ol-
lu tekemäsä sitä Temteessööin Ailantia.

poropelatin_tienlaidassa.jpg

Met laitethin Luosthole sinne yhen pikkutien varthen semmonen ukko
ja sille puethin pääle vaathet ja semmoset hohtavat liivit, niin ne reikä-
päät jokka aijaa sielä ylinoppeutta vähän säikähtää sitä ja kyllä net
porokki sitä pelekää, eiväkkä ole kokoajan hyppimäsä tiele.

mustarastaan_munat_pesassa.jpg

Ko mie sielä ytinsuojasa olin piilosa, niin tuone minun viitakkomai-
sele parvekhele oli pesiny joku tirskukyyhky palahmun, ko mie lintu-
kiriasta kattoin kuvia, niin mie sieltä ponkasin,että son mustarastas
joka oli teheny pesänsä palahmun.

Ensi mie aattelin jotta son mukavaa kattua ko niistä munista kuoriu-
tuupi poikaset ja sitte niitä voi kattoa ko net kasvaa.

nalkaiset_mustarastaan_poikaset.jpg

Kyllä sielä pesäsä vilske kävi ko net poikaset tuli munista ulos ja
vanhemmat sitte niile kanto matoja ja muita pörriäisiä ruuvaksi.

mustarastaan_poikaset_pesassa.jpg

Sitte yhtenä päivä net poikaset olivat ottanhe ja lähtenhe tutkimus-
matkale ja net oli jättäny jäläkhensä semmosen ruikulikakkavanan.

Kyllä mie siittä vähän hermostuin, mutta sitte mie aattelin, että net-
hän on vielä niin pieniä että tämmönen iso maalima pelottaa.

Mutta sitte niile tapahtu vahinko sillä tutkimusmatkala, ko mulla oli
jääny luutuusämpärhin vettä ja se yks tirsku hukku siihen.

Mie piin sille hautajaiset ja vein sen alas vessanpöntöstä, niin sai sit-
te viimiselä matkala matkustaa liukumäesä, samana päivänä net muut
poikaset lähti lenthon, eikä niitä ennään sen jäläkhen näkyny ja mieki
sitte sen niitten pesän purin poies.

jukkapalmu_autossa.jpg

Ko siinä kiriasa sanothin, että se mustarastas voipi tehä neliät poi-
kuuhet vuojen aikana, niin mie sitte aattelin, että en mie jaksa siivota
niitten jäläkiä ja annoin sen ison palamun poies ja se viethin johonki
Malakan teollisuusaluhhele semmosesa suviautosa, jokka on nyt niin
muotikhaja ko net on isompia ko henkilöautot mutta pienempiä ko
maastoautot.

Mulla oli jääny yhthen laatikhon pottuja ja net oli alakanhe itähmän ja
sitten se minun ameriikan serkku, Tupu sano että laita net laatikhon
kasvamhan.

perunanistutus.jpg

Miehän siittä niin innostuin että kaajoin pottojen pääle multaa ja per-
hän vähän vettä, siinä mie sitte muutaman päivän ootin että alakaako
net kasvamhan.

perunat_nousseet_pintaan.jpg

Kyllähän net alkako kasvamhan ja potunkaalit oli nopiasti melekein
puolimetrisiä ja mie siinä jännittynhenä ootin että millonka mie pää-
sen maistamhan niitä uusia pottuja.

pitkat_perunanvarret.jpg

Mie niitä pottuja kastelin ja annoin niitten ottaa aurinkokylypyjä ja
sitten mie lopula päätin että nyt son se aika, että mie kaivan net
potut.

Ei siinä kauvaa nokka tohissu ko mie olin sen laatikon tyhyjentäny
ja laittanu potut kattilhan kiehumhan. 

uudet_perunat.jpg

Siinä ko net potut kiehu, niin mie tein voikastikhen niile, reilusti voita,
vähän suolaa ja tilliä ja lorhautin mie joukhon vielä sitä keittovettäkin
niistä potuista.

Voi että soli hyvvää,  mie net potut söin kerrala ko net oli niin hyviä,
kyllä mulla oli vatta täynä.

Kauhia paikka, son kuulkaa nyt tännään jouluaaton aatto ja minun
pittää kyllä laittaa esile nuita joulukoristheja vähäsen.

joulukoriste_metallivanne_ja_joulupallot.jpg

Aina-Impi oli tekassu kommeita koristheja lattialistoista ja rautalan-
kavantheista, soli niihin laittanu palloja ja kynttilöitä.

joulukoristeet_tehty_vanhoista_jalkalistoista.jpg

Mutta son kuulkaatte nyt semmonen juttu, että mie alan joulun viethon
ja laitan kinkun paistumhan tuone uuhnin ja huomena mie teen sitte
riispuurua kattilallisen sekametelisopan kans.

Niilä mie päriäänkin joulun ja sen jäläkhen mie alotan tietin jossei se
maailima räjähä ennen sitä, pittääpi seurata lehtiä.

Hölökyn kölökyn ja virvon varvon..

Voi kauhia ko mennee nuot toivotukseksi jo sekasin.

Minun piti sanua että hyvvää joulua ja vauhikasta uutta vuotta kaikile,
kiriotelhan ja lähetelhän pikkupaketteja, mulle saapi lähettää isom-
piaki paketteja.

harjanvarteen_kudottu_villainen_lammitin.jpg

Naisväki voipi vaikka kutasta ukoihlen semmosen varrenlämmittinen,
niin ei käet palellu ko luutala laasee porthaja lumesta, net on lämmit-
timet on kuulema nyt muotia Suomesa.

Terhveisin tejän oma

Naima-Aslakki