Lihaseljanka

Seljanka   солянка

Tervehdys!

Tänään jatkamme makumuisteloita lomamatkaltani.

Pääsin maistelemaan kaikenlaisia herkkuja ja tässä yksi niistä.

Jälleen osani oli apukokki/kuvaaja ja kokkina toimi tomera nuori nainen.

Ohje on lähtöisin Venäjältä, jossa kyseistä ruokaa on valmistettu jo pitkän aikaa.

Oli mukava huomata sellainen asia, että tämä nuori nainen valmisti perinteisiä
venäläisiä ruokia eikä vain mennyt valtavirran mukana ja tarjoillut eineksiä.

Keitto valmistettiin kesällä, mutta julkaisen sen vasta nyt, koska näin lämmin
keitto maistuu viileinä syysiltoina.

Monelle sana seljanka (soljanka) on outo, toisille se tuo taas mieleen kalakeiton
joka oli marsalkka Mannerheimin mieliruokaa.

Mutta seljankan voi valmistaa myös lihasta, kuten tällä kertaa tehtiin.

Tänään Lihaseljanka
             Seljanka
             солянка

Tarvitsemme

• 200 gr naudanlihaa (carne de ternera)
• 1 – 2 naudan luuta (hueso de ternera)
• 200 gr possunlihaa (carne de cerdo)
• 8 nakkia (salchicha)
• 150 gr kinkkusuikaleita (jamon)
• 200 gr herkkusieniä (champiñones)
• 2 suolakurkkua (pepino agrio)
• 1 paprika (pimenton)
• 2 porkkanaa (zanahoria)
• 1 sipuli varsineen (cebolla)
• 1 iso peruna (patata)
• tomaattisosetta (tomate frito)
• tilliä (eneldo)

Koristeluun

• smetanaa/ranskankermaa (nata agria)
• sitruunaa (limon)
• kanelia (canela)

Aloita valmistus laittamalla kattilaan kiehumaan naudanliha sekä pari luuta.

Luista irtoava maku antaa hyvän pohjan keiton liemelle.

Lihojen ollessa kypsiä ne leikataan pieniksi paloiksi ja liemestä poistettiin
luut.

Seuraavaksi aloitettiin possunlihan käsittely.

Liha leikeltiin ohuiksi suikaleiksi ja ruskitettiin kuumalla paistinpannulla.

Ruskistuksen jälkeen lihat nostettiin kattilaan naudanlihan kaveriksi.

Sitten pannulle laitettiin savukinkkusuikaleet.

Kinkkusuikaleita ruskistettiin hiukan ja niiden seuraksi lisättiin ohueksi
leikattuja kuorettomia nakkipaloja.

Nakkipalat saavat pannulla itseensä lisämakua savukinkkusuikaleista.

Paistos maustettiin tomaattisoseella.

Lopuksi nuo tomaattisoseessa olevat nakki- ja kinkkupalat laitettiin kattilaan
lihojen seuraksi.

Keitos laitettiin kiehumaan.

Sitten käsittelyyn otettiin peruna, joka kuorittiin ja raastettiin keiton joukkoon.

Paprika ja porkkanat leikattiin pieniksi paloiksi, nekin pääsivät keittoon
lihojen joukkoon.

Keiton kiehuessa otettiin käsittelyyn sitten ne ”viimeistely” mausteet eli
suolakurkut,

tilli sekä herkkusienet ja sipulit.

Tilli antaa keitolle ”sävyä”.

Ne lisätään keittoon loppuvaiheessa, sillä muuten suolakurkku ja herkkusienet
”muussantuvat”.

Noin 15 minuutin keittelyn jälkeen keitto on valmista syötäväksi.

Keitto tarjottiin kuumana ja annokset koristeltiin nokareella ranskankermaa/smetanaa, sitruunaviipaleella sekä ripauksella kanelia.

Meitä oli kolme kokkia kokoamassa annosta ja jokainen tahtoi laittaa
”oman sormenjälkensä” keittoon ja lopputulos oli se, että keitto ei meinannut
pysyä lautasella.

Onneksi suuremmilta tuhoilta vältyttiin ja keitto pysyi kuin pysyikin lautasella,
vaikka välillä vaikutti siltä, että reunat eivät riitä.

En ollut koskaan aiemmin syönyt seljankaa, saatika osallistunut sen valmistukseen.

Jälleen oli siis tarjolla uusi makuelämys.

Keiton lisäksi tarjottiin tietysti venäläistä ruisleipää, joka oli varta vasten
haettu rajan takaa aamulla.

Pääkokkimme Jekka nimittäin halusi että tietyt raaka-aineet olivat ehdottamasti
venäläisiä, joten hän oli laittanut aviomiehensä hakemaan niitä venäjältä.

Kiitokset pääkokille ja hänen apulaiselle tästä autenttisesta makuelämyksestä.

Nyt ei pidä ajatella näin, että en voi valmistaa seljankaa koska kaupasta ei löydy
”venäläisiä” tarvikkeita, vaan samanlainen keitto syntyy myös suomalaisista
sekä muun maalaisista tarvikkeista.

Kaikki vaan keittoa keittelemään ja alku- tai iltapalaksi lettukakkua suolalsella
täytteellä paistelemaan.

-Carlos-