Lihaseljanka,  Seljanka

солянка

Tervehdys!

Tänään jatkamme makumuisteloita lomamatkaltani.

Pääsin maistelemaan kaikenlaisia herkkuja ja tässä yksi niistä.

Jälleen osani oli apukokki/kuvaaja ja kokkina toimi tomera nuori
nainen.

Ohje on lähtöisin Venäjältä, jossa kyseistä ruokaa on valmistettu jo
pitkän aikaa.

Oli mukava huomata sellainen asia, että tämä nuori nainen valmisti
perinteisiä venäläisiä ruokia eikä vain mennyt valtavirran mukana ja
tarjoillut eineksiä.

Keitto valmistettiin kesällä, mutta julkaisen sen vasta nyt, koska näin
lämmin keitto maistuu viileinä syysiltoina.

Monelle sana seljanka (soljanka) on outo, toisille se tuo taas mieleen
kalakeiton joka oli marsalkka Mannerheimin mieliruokaa.

Mutta seljankan voi valmistaa myös lihasta, kuten tällä kertaa tehtiin.

Tänään Lihaseljanka
             Seljanka
             солянка

Tarvitsemme

• 200 gr naudanlihaa (carne de ternera)
• 1 – 2 naudan luuta (hueso de ternera)
• 200 gr possunlihaa (carne de cerdo)
• 8 nakkia (salchicha)
• 150 gr kinkkusuikaleita (jamon)
• 200 gr herkkusieniä (champiñones)
• 2 suolakurkkua (pepino agrio)
• 1 paprika (pimenton)
• 2 porkkanaa (zanahoria)
• 1 sipuli varsineen (cebolla)
• 1 iso peruna (patata)
• tomaattisosetta (tomate frito)
• tilliä (eneldo)

Koristeluun

• smetanaa/ranskankermaa (nata agria)
• sitruunaa (limon)
• kanelia (canela)

Aloita valmistus laittamalla kattilaan kiehumaan naudanliha sekä pa-
ri luuta.

Luista irtoava maku antaa hyvän pohjan keiton liemelle.

Lihojen ollessa kypsiä ne leikataan pieniksi paloiksi ja liemestä pois-
tettiin luut.

Seuraavaksi aloitettiin possunlihan käsittely.

Liha leikeltiin ohuiksi suikaleiksi ja ruskitettiin kuumalla paistinpan-
nulla.

Ruskistuksen jälkeen lihat nostettiin kattilaan naudanlihan kaveriksi.

Sitten pannulle laitettiin savukinkkusuikaleet.

Kinkkusuikaleita ruskistettiin hiukan ja niiden seuraksi lisättiin ohu-
eksi leikattuja kuorettomia nakkipaloja.

Nakkipalat saavat pannulla itseensä lisämakua savukinkkusuikaleis-
ta.

Paistos maustettiin tomaattisoseella.

Lopuksi nuo tomaattisoseessa olevat nakki- ja kinkkupalat laitettiin
kattilaan lihojen seuraksi.

Keitos laitettiin kiehumaan.

Sitten käsittelyyn otettiin peruna, joka kuorittiin ja raastettiin keiton
joukkoon.

Paprika ja porkkanat leikattiin pieniksi paloiksi, nekin pääsivät keit-
toon lihojen joukkoon.

Keiton kiehuessa otettiin käsittelyyn sitten ne ”viimeistely” mausteet
eli suolakurkut,

tilli sekä herkkusienet ja sipulit.

Tilli antaa keitolle ”sävyä”.

Ne lisätään keittoon loppuvaiheessa, sillä muuten suolakurkku ja herk-
kusienet ”muussantuvat”.

Noin 15 minuutin keittelyn jälkeen keitto on valmista syötäväksi.

Keitto tarjottiin kuumana ja annokset koristeltiin nokareella ranskan-
kermaa/smetanaa, sitruunaviipaleella sekä ripauksella kanelia.

Meitä oli kolme kokkia kokoamassa annosta ja jokainen tahtoi laittaa
”oman sormenjälkensä” keittoon ja lopputulos oli se, että keitto ei mei-
nannut pysyä lautasella.

Onneksi suuremmilta tuhoilta vältyttiin ja keitto pysyi kuin pysyikin
lautasella, vaikka välillä vaikutti siltä, että reunat eivät riitä.

En ollut koskaan aiemmin syönyt seljankaa, saatika osallistunut sen
valmistukseen.

Jälleen oli siis tarjolla uusi makuelämys.

Keiton lisäksi tarjottiin tietysti venäläistä ruisleipää, joka oli varta vas-
ten haettu rajan takaa aamulla.

Pääkokkimme Jekka nimittäin halusi että tietyt raaka-aineet olivat eh-
dottamasti venäläisiä, joten hän oli laittanut aviomiehensä hakemaan
niitä venäjältä.

Kiitokset pääkokille ja hänen apulaiselle tästä autenttisesta makuelä-
myksestä.

Nyt ei pidä ajatella näin, että en voi valmistaa seljankaa koska kaupas-
ta ei löydy ”venäläisiä” tarvikkeita, vaan samanlainen keitto syntyy
myös suomalaisista sekä muun maalaisista tarvikkeista.

Kaikki vaan keittoa keittelemään ja alku- tai iltapalaksi lettukakkua
suolalsella täytteellä paistelemaan.

-Carlos-