Suunitheila
Naima-matkat, 
kaukomatkat

Hölökyn kölökyn!

Mie se vain täälä.

Son kuulkaa ollu niin kiihreinen talavi ja kevät että mie en ole aikasem-
min ehtiny teile kiriottamhan kuulumisia.

Mie olen kuulkaa reissannu ympäri maalimaa ja siinä samala mie olen
suunnitellu uutta virmaa.

Mulla on niin palion kertomista että mie en oikein tiiä että mistä mie
alottasin.

Miepä alotan jostaki.

Sillon syksylä ko se Aina-Impi ja Naima-Ulias kävivät täälä lomala niin
mie vähän katoin että se Aina on vähän päässy lihohman.

Mutta ko mie olen tämmönen herrasmies niin miehän en siittä sanonu
mithän, ko net naiset on niin tarkkoja siittä painosthan.

Ei se Aina mithän puhunu, mutta sitte se soitti tammikuusa että minus-
ta on tullu taas eno.

Miehän olin ko puula päähän lyöty.

Sitte mie vähän räknäilin ja kyllä son kuulkaa niin että Ainako pääsee
ulukomaile, niin jotenki kummasti se sitte on aina piehninpäin.

Nyt sillä on rinsessa, semmonen tummatukkanen.

Sitä ihimettä mie sitte pyrähin kattomhan ja siinä samala met vietet-
hin ristijäiset.

Nimeksi annethin Hilla Matilta.

Oikein hieno nimi tuli ja juhulat oli hyvät.

Naima-Ulias sano papile ko se alako loiskuttamhan sitä vettä päähän,
että vauvan tukkaa ei saa pessä vielä samppoola ko se on niin pieni.

Siinä samasa se poika juoksi vaatekomerosta hakehman pyyhkhen sil-
le papile että se saa kuivata vauvan pään.

Muuten sielä pohojosesa oli aika rauhallista, lunta sato ja oli pakka-
ta.

Tein mie vähän lumitöitä että pyssyy kunnosa.

Sitte met käythin vähän kurhauttelemasa tunturisa moottorikelekala
Naima-Ulihhan kans.

Son kuulkaa kova kelekkamies, ajjaa ko vanhan tekijät.

Kävin mie vähän sielä hotelilaki pailaamasa, mutta nyt sielä oli sem-
monen huono meininki.

Siittä puuttu semmonen hohto ja viilis.

Mie sitte siinä tein muutaman päivän halakoja ja sahhailin hirsiä että
saapi tehä semmosen hirsisen leikkimökin.

Teinhän mie muutaman pahkakupinki jotta saa tariota sumpit sitte vieh-
raile.

Sielä mie pari viikkua olin ja Hilla kasvo ihan silimisä.

Sinne se jäi vilikuttamhan mulle Naima-Ulihhan kans ko mie hyppäsin
takshin ja maalikylile sillä hurhautin.

Olin mie pari päivää sielä pohojosen pääkaupunkisa, Rovaniemelä.

Ko mulla oli tavothena käyvä vähän viilistelemäsä sielä nakkikioskila
johon mie en silloin syksylä ehtiny.

Nyt mie olin päiväsaikhan liikkelä ja pyörähin sielä mutkan.

Miehän olin ihan huuli pyöriänä ko sielä pihala oli poro.

Sitä mie vähän ihimettelin ensin ja menin sisäle niin sielähän oli Poro-
Pekka, minun vanha koulukaveri.

Soli tullu käyhmän päiväolusila ja jättäny poron parkhin siihen terassin
reunale.

Met siinä röpisthin ja naurethin kaikkia vanhoja juttuja, kyllä se kuul-
kaa tuo aika mennee ko siivilä.

Mie siinä kerroin vähän minun pisneskuvioista mitä mie olen suunnitel-
lu ja jos mie saan sen pyörimhän oikein kunnola, niin siittä tullee kuul-
kaa iso pisnes.

Ja ko mie sielä Rovaniemelä olin, niin se mejän Rooke soitti ja ilimotti
että nyt saapi riittää räntäsathet ja pakkaset, hän muuttaa epsanihhan.

Mutta on sitä kuulkaa satanu täälä Malakasasiki lunta.

Mie heti syöksyin sinne Tekatloohnin ja ostin sivakat joila mie sitte pe-
rintheiselä tyylilä hiihin pitkin parkkipaikan reunaa.

Oli siinä kuulkaa epsanialaisila silimät pyöriänä ko teehvatit.

Rookelekki sitä on sattunu ja tapahtunu kaikkia, mutta mie kerron niis-
tä sitte myöhemmin.

No miepä nyt alan kertomhan teile siittä minun pisnesiteasta.

Kaikki alako siittä ko mie seurasin koko syksyn ja alaku talaven telek-
karista sitä Lentokenttää ja Matkaophaja.

Miehän jäin niihin ihan koukhun, minun piti kattua kaikki uusinatki niis-
tä.

Siinä mie sitte yhtenä päivänä sain itean että miepä perustan semmo-
sen täyenpalavelun matkatoimiston.

Samasta paikasta saapi lennot ja majotuksen.

Onhan se alusa vähän vaatimattomampaa, mutta sitte ko saa enempi
mainetta niin on varraa sitte valikoia semmosia hoteleja josa on sei-
nälä oikia tähtitaivas.

Nyt aluksi net hotelit luokitelhan kuutamoila.

Niinpä mie kuulkaa otin yhteyven yhthen matkaophashen ja houkut-
telin sen mulle töihin.

Palakkaahan mie en vielä tietenkhän pystyny maksamhan ko pisnes
ei ollu vielä silloin alakanu, mutta se opas lähti innoshan matkhan.

Anna-Manna on ollu monta vuotta ophana ja on tolokun tyttö.
Se pistää juokalhet kurhin ja ossaa orkanisoija retkiä.

Alako kova hotelien hakeminen ja kyllä soli kuulkaa vaikiiaa vaikka
luulis että näin laman aikana olis hoteleja tariola pilivin pimmein.

Mutta ko eihän mullakhan tuo raha puusa kasva, niin minun piti vali-
koia vähän vaatimattomampia hoteleja.

Torre tel Maarista mie löysin oikein hyvältä paikalta rakenuksen josta
saa pienelä pintaremontila oikein viihtysän ja kotikhan.

Osasa huohneista on oikein semmon hieno ranskalainenparveke ja osas-
ta on vähän rajotettu näkyvyys, mutta net on halavempia ko net parvek-
helliset huohnet.

Miepä kerron sitte kohta lissää nuista epsanian pään palaveluista ja
muista.

Mutta miepä jatkan nyt sitte niistä mejän kohtheista.

Mejän kaukokohe tullee olehman Kuupa, ko se Taikkula tuntuu jotenki
niin tavaliselta rupusakin lomakohthelta, niin siksi tuo Kuupa.

Met lähethin vähän tutkailemhan Anna-Mannan kans sitä maaperrää
tuone Atlantin toisele puolele.

Aamula aikasten met menthin tuone Malakan juna-asemale ja käythin
läpi turvatarkastus.

Sielä net tarkastajat halus tehä Anna-Mannan kans vähän lähempää
tuttavuutta ko se on semmonen uhkia nainen, mutta se anto niile tar-
kastajile näpeile ja näytti niile mistä son tehty.

Lopula met päästhin sinne junale, soli se Aave-juna jolla met menthin
Matrithin.

Oli se kuulkaa kovvaa kyytiä, ei net junat sielä nuin kovvaa kulie ko
täälä epsaniasa.

Siinä olis varhman menny tukka putkele jos olis päänsä ikkunasta ulos
pistäny.

Sielä Matritisa met sitte muutama tunti istuthin ja otethin niitä neuvua
antavia juomia niinko siinä Lentokenttä-sariasaki net kaikki matkusta-
jat.

Lopula met päästhin sinne lentokonheshen ja pittää taas sanua että
oli kuulkaa iso kone.

Met menhthin etuovesta sisäle ja mejän paikat oli sielä konhen taka-
osasa, niin mulla tuli kuulkaa näläkä ko mie sen konhen päästä päähän
kävelin.

Onneksi mulla oli jääny taskhun semmonen enerkiapatukka jonka mie
sitte siinä lentokonhesa söin heti ko pääsin istumhan.

Matka meni hyvin ja tarioilu pelas kokoajan.

Kahavinkeittimetki oli kunnosa täsä konhesa.

Mulla oli omat kasetit matkasa joita mie kuuntelin valkmanila, Anna-Man-
nala oli joku semmonen ihihmellinen soitin josa ei ollu paikkaa ollenkhan
kasetile.

Soli kuulema semmonen ämpeekolomonen.

Mie en ymmärrä miten semmola voi kuunnella mithän ko soli niin pieni.

Son niitä nykyajan hömpötyksiä joista mie en ymmärrä mithän.

Ko met sinne Kuuphan päästhin, niin sielä met jouvuthin passintarkas-
tukshen.

Sielä Havanan kentälä net tykkää valokuvata kaikki jotka tullee maa-
han.

Mie ensin luulin että net ottaa kuvia siksi että net saa sitte ostaa ko
lähtee takasin kotia.

Mutta ei net kuulema myykhän niitä, net pannee kuulema kuvat arkist-
hon.

On se varmasti aika iso arkisto, mie en ainakhan haluais olla sielä ar-
kistonhoitajana.

Sielä tarkastuksesa net ohojas mejät toishen huohneshen ja käskivät
oottaa sielä.

Met istuthin sielä ja ootethin aikama ja lopula sinne tuli joku tullivir-
kailia joka kysy että mitä met täälä tehhän.

Siinä met sitte selitethin tai oikiasthan se Anna-Manna se sölökötti
sitä epsaniaa ko se sitä ossaa.

Vielä niitten piti sielä tullisa ottaa yhet kuvat meistä ja sitte met pääst-
hin jatkamhan matkaa.

On se iso kaupunki se Havana.

Ko met lopula päästhin hotelhin, niin met olthin niin väsyhnejä kumpiki
että nukahetkin melekein yhesä silimän räphäykhesä.

Aamula ko sitte olthin saatu silimät auki ja kahavia kitushin, niin met
alethin tutustelehehman ympäristhön.

Sielä met ympäri kaupunkia pyörithin ko puolukat mehupullosa ja teht-
hin merkintöjä semmoshin sinikantishin vihkhoin.

Näläkähän siinä kaupunkila juossesa tuli ja met poikethin yhthen ravin-
tolhan syöhmän.

Siinä met sitte ruokalistaa luethin ja tehthin tillaus.

Tarioilu oli oikein nopiaa ja ruoka hyvvää, siittä met laitethin merkintä
vihkhon.

Ko olthin uusittu henkivakkuutukset niin met jatkethin kiertelyä kau-
punkila.

Koko päivä met kierrethin kaupunkila ja illansuusa palathin hotelhin.

Se mejän hotelli oli semmonen pikkunen ja itylinen perhehoteli.

Sitä voipi ajatella sitte siihen oman matkatoimiston yheksi hoteliksi,
son hyvälä paikala ja kulukuyhteyvet on hyvät.

Kyllä se oli mukava tuomosen raskhan kaupunkikierroksen jäläkhen köl-
lähtää puhthajen lakanoitten välhin ja nukkua seuraahvan aahmun.

Meilä oli tarkotus käyvä jollaki semmosesa yökerhosa josa olis semmo-
nen salsa-esitys.

Miekö olen vähän semmonen tanssija, niin minua kiinnostaa aina nähä
semmosia paikallisia tansseja ja ko kerran mie Kuupasa olin niin pakko-
han soli mennä kattomhan semmosta salsasouta.

Vähänkö sielä lupisa oli kova meno päälä ja sieltä essiintyjistä tuli yks
semmonen tumma kuupatar tahtomhan minut sinne lavale tanshim-
han.

Sielä met hytkytelthin ja kattojat aploteeras seisoolthan.

Taas tuli merkintä sinishen vihkhon hyvästä paikasta.

Met vuokrathin auto pariksi päiväksi että pääshän tutkimhan ympäris-
tyä paremmin.

Mie olin ratisa ja Anna-Manna luki karttaa.

Välilä sillä oli se kartta väärinpäin ja met ajethin harhhan mutta onnek-
si siinä autosa oli ratti, niin met saathin auto käännettyä toishen suunt-
han.

Sielä Kuupasa net autot on vähän isompia ko epsaniasa tai suomesa.

Ko met kierrelthin ja kaarrelthin pitkin rannikkoa niin met poikethin
kattomasa että mitenkä niitä sikareja oikein tehhän.

Soli kuulkaa mulle vähän pettymys ko niitä ei rullannukhan semmonen
tummahipiäinen nainen reittänsä vasten niinko mie olen aina luullu.

Net rullaa niitä sikareja pöyvälä ja melekein kaikki työntekijät oli äijiä.

Non net kuupalaiset sikarit niin kuulusia, että niitä pittää ihan jonottaa
kaupasa.

Ostin mie muutaman pakan niitä paksuja sikareja ja semmosia ohuvia
sikareita.

Sitte met käythin semmosela rommitehthala ja soli oikein mielenkiin-
tonen kohe.

Sieltä mie sain hyviä iteoita siihen omhan ponupanhun.

Toin mie sieltä pari pullua sitä kuulusaa rommia tänne kotia että saa
ottaa joskus näkäräisiä.

Net oli sielä tehthala laittanhe oikein lasivitriihnin semmoset parempi-
en ihimisten pullot jota sai katella.

Kyllä sielä jäi aikaa semmoshen rauhallisemphankin olhon, ei met koko-
aikaa kieli vyön alla juostu.

Olthin met rannalaki aina välilä ja siinä samala suunnitelthin sitä ep-
sanian pään kohtheja.

Täälä Kuupasa asiat on melekein loksahtanhe paikale ja löyethin toi-
miston paikkaki sieltä.

Soli valahmiksi sininen, niin siksi met päätethin että siihen tullee mejän
toimisto.

Voi kauhia paikka, enhän mie ole ees kertonu teile sitä virman nimiä.
Siittä virmasta tullee vishin Naima-matkat.

Naima-matkat tullee olehman semmonen täyven palavelun matkatoimis-
to josa otethan huomiihon asiakhan tarphet ja sille kursithan kashan
justhin semmonen matkapaketti ko se toivoo.

Matkakohthet tulhee olehman Kuupa ja Malakan ympäristö.

Vuenkirohlan meilä ei tule hoteleja ko se on jo niin koluttu paikka et-
tä nyt haethan vähän semmosta ekstriimimatkakohtheja.

Mutta miepä kerron niistä sitten vähän tuonempana.

Miepä nyt jatkan siittä mejän Kuupan reissusta.

Niin se mejän hoteli oli hyvälä paikala ja siittä oli hyvä lähtiä eri suunt-
hin kulieskelehman, aina oli jonkulainen kulukupeli oottamasa oven
eesä.

Son kyllä vähän liian pieni tämmösen matkatoimiston käythö, niin met
hajethin vähän isompi hoteli jonka kans met tehthin tiili.

Se hoteli on isompi ja on semmosela hyvämaihneisela aluhhela ja sielä
on turvavalovanta ympäri vuorokauven.

Yhtenä iltana ko met olthin kaupunkila syömäsä, niin siittä ravintelin
vierestä kuuluu semmonen passonjytke.

Mulla ko alako vähän tuota tanssijalaka kutiamhan, niin mie sitte ajat-
telin että pittäähän se kerran tiskosaki käyvä.

Sielä tiskosa oli kuulkaa hyvä meininki.

Ihimiset tanssas hiki pääsä ja äänentoisto oli mahtava.

Siinä se ilta meni hyötkyttäesä ja aamula ko mie heräsin, niin mulla oli
jalat ko kaksi halakua.

Eihän net ol vieläkhän kunnosa siittä ko mie net viime kesänä loukka-
sin, mutta on ne kuitenkin paremmat.

Se alako hilialhen hahamottumhan se Kuupan matkaohojelmaki siinä
ja paikaliset ophatkin on valittu.

Sinne tullee semmonen tupakkivilielmälä käynti.

Ja sitte käyhän kattomasa ko net ihimiset on sillon ennen piirtänhe kal-
liihoin, silloin ei vielä ollu paperia joka paikasa.

Miekö olen tämmönen elläinrakas ihiminen, niin miehän järiestin sinne
semmosen rattastuskierroksen.

Joka paikasa on niitä hevosia ja kameleita, niin mie ajattelin että mei-
le tullee vähän erikoisempi rattastusjuttu.

Meile tullee semmonen kantturasahari.

Siinä saa valita rattastaako lehemällä vai sonnila.

Oli sielä palion nähtävvää ja otethin kuvia niin palion että meilä loppu
patterit.

Ko mie en ollu muistanu laittaa laukhun sitä patterilaturia niin mejän
piti lähtiä kaupunkilta ettimhän uusia pattereita.

Met käythin kaikisa kaupoisa eikä misthän löytyny pattereita.

Ne kaikki patterit on vishin viety antamhan virtaa sen Vitelin konheis-
hin.

Eikä sielä ollu niitä semmosia vilimikameroitakhan ennää.

Meilä jäi sitte se loppumatka kuvvaamatta ko met olthin sillä epävirali-
sela matkala.

Se epäviraline ossuus met olthin Varateerosa.

Sinne met kurhautethin taksila, niinko pisnesmies ja sihteeri.

Son se Varateero semmonen kapia niemisuikale joka on rakennettu
aivan täythen hoteleja, met tulthin siihen tulokshen että ei semmoses-
ta paikasta toimita alakaa valakhaahman hotelia.

Sielä oli niin mahottomasti turisteja että hyvä että sekhan mahtu.

Ko sielä leppäilthin ja hiothin niitä yksittäiskohtia niin meile tuli mieh-
len että sitähän voipi olla semmonen yhistelmämatka, semmonen kau-
punkiloma ja ekriimimatka.

Se kaupunkinloma on Havanasa ja se ekriimikohe on se Kantanamon
vankila.

Siinä olis varmasti semmonen loma ettei ihan heti unohu.

Meilä on vielä vähän kesken net neuvottelut siittä vankilasta että mi-
tenkä se sieltä pois pääsyn kans oikein on.

Ko kyllä net sinne ihimisiä ottaa, mutta ko se ulospääsy on vähän vai-
kiampaa.

Sielä vankilasa on kuulema laatukas kiriasto jos kyllästyy tiilenpäitä
lukehman.

Met mietithän tuota asiaa vappautumisasiaa.

Mutta kannattaa varata kaiken varalta semmosta lahajusrahhaa jot-
ta saa ostaa ittensä vaphaksi.

Eikhän se tuoki asia seleviä siihen mennessä ko met alethan niitä
ens talaven matkoja myyhmän.

Nähthin met sielä semmonen talo joka oli semmonen Tuksun ja sen Paris
Hilttonin lempivärinen.

Soli semmonen pinkkisävynen, vähän se kyllä Anna-Mannaki siihen vär-
hin lämpeni.

Siinä hotelisa oli kuulema joskus asunu se Ernesti Heminkivei, soli sem-
monen kuulusa kiriailia, nythän se on jo kuollu ja kuopattu.

Mutta kuulkaatte, kyllä se pari viikkua oli lyhyt aika olla sielä Kuupasa,
ko se aika meni niin nopiasti.

Ko piti tehä niitä sopimuksia ja katella ympäristyä, ja pitihän sitä vähän
saaha ittekki rentoutua.

Mie ostin Anna-Mannale muistoksi tältä reisulta semmosen rannekorun,
jonka se itte valitti semmosesta matkamuistokaupasta.

Lopula koitti se aamu ko mejän piti lähtiä takasin kohti epsaniaa.

Etelis iltana met olthin pakattua laukut ja otettu sieltä hotelin kassaho-
lovista net mejän passit ja lentoliput.

Aamula syöthin iso aamupala jotta jaksethin oottaa siihen asti ko net
sielä konhesa ruuvan tuovat ethen.

Sattu siinä meilä pieni kömmähys ko met suunnathin sinne lentoken-
täle.

Mejän piti mennä sinne pussila ja meilä oli tievosa se pussin numero.

Siinä met sitte pysäkilä ootethin sitä linijavaunua ja ko se tuli niin met
siihen hypäthin.

Anna-Manna vielä kysy siltä että menneekö tämä pussi lentokentäle,
niin se kuski sano että sii sii.

Jotenki se alako tuntumhan että nyt ei ole kaikki palikat kohahlan ja
mie vielä menin kysyhmän siltä kuliettajalta että mihinkä met menhän.

Ei se mithän ymmärtäny mutta se näytti mulle jotaki lappua johon oli
kirijotettu jotaki ja mie ko olen vähän huononäkönen, niin mie luin että
siinä lapusa luki mejän nimet.

Mie menin sanohman Anna-Mannale että sielä listasa on mejän nimet,
että kyllä met oikiasa pussisa olhan.

Siinä samasa se Anna-Manna hyppäs ylös ja juoksi sinne kuliettajan
viehren ja sano semmosen kovan sanan.

Sitte se kuski tajus että mejän pittää olla kahen tunnin päästä lento-
kentälä ja selevitti että tämä sama pussi mennee kyllä sinne lentoken-
täle, mutta se ensin kiertää tämän renkhan joka kestä vielä vaikka
kuinka pitkhän.

Mejän piti hypätä siittä pussista poies ja yrittää ottaa taksi.

Eihän net meinanhe pysähtyä net taksit, mutta ko Anna-Manna otti ja
vislas niin johan alako jarrupalat takseisa kuumenehman.

Kolome taksia olis sitte halunnu viijä mejät kentäle, mutta kyllä met
mahuthin kuitenki yhthen.

Lopula met päästhin sinne lentokentäle ja sitte siihen lentokonheshen.

Kotimatka meni oikein rattosasti ja oli oikein hyvä mieli ko oli saanu
net asiat järiestettyä sielä Kuupasa valahmiksi.

Ja ko mie pääsin kotia niin sielä oli minua oottamasa ilonen kirie.

Mie olin saanu vastauksen yheltä lentoyhtiöltä joka haluaa alakaa mi-
nun yhteistyökaveriksi, vai taitaa se olla parempi jos sannoo yhteis-
työtoveriksi.

Son se Aerolotti jonka konheet lennättää matkustajat siine Kuuphan,
ko niilä on sitä kalustua ja net on tarpheksi isoja.

Tähän Helsinkin ja Malakan välile mulla on toinen lentoyhtiö, sillä on
semmonen näppärän kokonen kone jolla on hyvä sukkuloia tuota väliä.

Nyt mie kuulkaatte lähen panehman sen vappusiman pörisemhän jotta
on vapuksi jotaki kuplivvaa.

Miepä sitte tuosa myöhemmin kiriottelen tarkemmin siittä epsanian
lomakohthesta.

Sinne on tulosa palion semmosia aktiviteettejä ja ulukoilima harrastuk-
sia.

Kaivethampa kaikki net samppanjasuotattimet esile vapuksi ja käyhän
kävelylä ja poltethan vaikka sikarit kevhän kunniaksi.

Saa sitä jonku muunki syyn takia marssia vappuna jos haluaa.

Salutos i pesos mui rantes a totos

Naima-Aslak
pisnesmän