Kohti uusia seikhailuja

Nunnuka nunnuka Laila löi Leilaa…..

No miehän se vain täälä!

Voi kauhia paikka ko se tuo aika rientää ko siivilä.

Siivilähän mie olen oikiasthan ollu koko kevväämen, sielä sun täälä pyöriny,
vähän niinkö puolukka josaki.

Mie olen reissanu tätä epsanian ja pohojen väliä niin palion että täältä minun
tykyä on tullu oikein poloku tuone lentokentäle ja sielä pohojosesa on tullu tiehen
oikein urat.

Ko mulla tuli aivan kauhia halu päästä pilikille, niin ei siinä kuulkaa mikhän muu
auttanu ko hypätä konheshen ja pyräthtää sielä pohojesa mutka.

Nyt on kuulkaatte taas uuvet suunnitelemat, ko mie olen vähän harkinnu että jos
mie perustan semmosen paarin ja ostasin ration.

Mulla on nyt niin palion uusia iteoita että säkehnet vain sinkoilee päästä, jostaki
mie olen saanu semmosta lisävirtaa.

Kaikkia sitä on taas sattunu ja tapahtunu, miepä yritän niistä teile nyt täsä
inhvormoia vähäsen.

Hoteli on ollu täynä asiakhaja, ja se eksriimimajotus on vetäny oikein hyvin, on se
kyllä tuo kaupunkihoteliki ollu täynä.

Mutta kyllä mie nyt aattelin että mie lopetan tuon majotuspisneksen ja keskityn
nyt uushin tuuhlin.

Että tet sattus tietämhän että kuka haluas ostaa tuon Naima-matkat toimiston multa?

Mulle voi lähettää siittä ostotariouksia vaikka sähköposthin.

Siinä saapi samhan hinthan epsanian hotelit ja yhen hotelin sieltä Kuupasta, josa
mulla oli se sivutoimisto.

Mutta miepä alan nyt purkamhan niitä kevvään tapahtumia teile.

Ko miehän silloin viimeksi kerroin teile siittä ko mie pyörtyä kupsahin tuola sairaalala
ja yks kynekolooki tutki minua sielä.

Kuulkaatte ko miehän kävin taas tuosa pääsiäisen alla ensiavusa.

Mie tulin kaupasta kotia ja olin perruuttamasa autoa tuone parkkiruuthun ko mulla
alako silimisä taas vilistämhän ja vaahto valuhman suusta.

Viimisilä voimila mie sitten pinnistelin aijaa kurhauttaa sinne ensiaphun ja
parkkeerasin auton siihen oven ethen ja soitin torvia.

Sieltä sitten sisältä tuli kaks hoitajjaa jokka sitte kärräs minut sisäle rullatoolila,
kolomas alako kopeloihman minun taskuja ja miekö siinä kähisin sille että et
perkele vie minun lompakkua.

Vishin se kaveri säikähti ko se näytti että se ottaa vain minun sairasvakkuutuskortin
siittä ja sitte se näytti elekielelä että se haluaa viiä sen minun auton oikiale
parkkipaikale ettei se ole siinä oven eesä ampulanssien tielä.

Sitte mulla vintti pimeni.

Ko mie heräsin, niin mie olin taas kiini josaki letkuisa ja happinaaamari naamala,
vierestä kuulu vain piippausta ja sitten sinne tuli hoitaja taputtelehman naamale
että olenko mie tajuishani.

Nyt mie tiiän miltä siittä Suumahherista tuntuu ko se on maannu sielä sairaalasa
jo monta kuukautta eikä ole tienny mitä sielä ympärilä tapahtuu.

Siinä net sitte lääkäri ja kaks hoitaijaa minua tutki ja välilä net kysy jotaki ja ko
mie en ymmärtäny mitä net puhu, niin mie vain hymmyilin niile.

Siittä net vishin arveli että olen mie kuitenki vähän tolokuisani.

Mie sain sielä taas tippaa suohnen ja oloki alako siinä paranemhan, soli kuulkaatte
niinko semmonen nestetankkaus pääsiäistä varten.

Sitte mie muistin yhtäkkiä net minun ruokaostokset oli autosa ja enkä mie oikiasthan
niistä ollu huolishan, enempi minua huoletti se että mitenkä net minun jäätelöt päriäävät.

Ko eihän se jäätelö oikein pithkän kestä jos sitä ei laita pakastimhen.

Onneksi mie olin kuitenki laittanu net semmoshen termospushin joka pittää kylymän
kylymänä ja jäisen jäisenä vähän aikaa.

Melekein kolome tuntia mie sielä ensiavusa taas makasin ja ko mie pääsin pois,
niin mie sain vähän hoito-ohohjeja matkhan, niilä piti sitte päriätä kotona.

Itte mie sitte sinne parkkipaikale lemppasin kävellä ja hurhautin autola kotia.

Olis net vishin tuohne minut ampulanssilaki kotia, mutta mie ajattelin että enhän
mie voi niitä jäätelöitä sinne authon jättää.

Tiiättäkö mitä, net jäätelöt ei olhe sulahne ollenkhan!

Net oli aivan samanmallisia ko siinä pakkauksen kyliesä olevasa kuvasa, mie
net heti pakastimhen laitoin että mie sitte saan pääsiäisen pyhinä jäätelyä syyä.

Että tuomosta mulle sattu ennen pääsiäistä, mie otin semmosen pääsiäisen neste-
tankkauksen ensiavusa ko muut otti sitte nestetankkausta kotohnan suun kautta.

Mie sitten sen pääsiäisen jäläkhen pyyhälsin sinne Suohmen vähän asioita
hoitamhan ja vappua viettämhän.

Simmaaki mie tein ison ämpärillisen ja mie en tiiä että mistä se johtuu mutta
siittä minun simasta tahtoo tulla semmosta joka mennee päähän ja rusinoistaki
tullee aina semmosen kanamunan kokosia.

Mie olen sitä jo monta vuotta miettiny että mitähän mie siihen laitan väärin,
hiivako vai sokeria.

Ko mie sitä simmaa lipitän, niin sen pittää olla kylymää ja ko net kaikki pullot
ei mahtunhen jääkaaphin jähtymhän niin mie laitoin niitä vähän sinne pihalle
lumihankhen pysthyn.

Naapurin kakarat oli löytänhe sen minun simajäähyttämön ja viehne muutaman
pullon minun simmaa.

Ei niitä syyllisiä tarvinnu kaukaa hakia ko tuola raitila tuli vasthan niin kalapiiaa
nuorisua.

Silloin ko mie olin nuori ja käythin maalikylisisä semmosisa limutiskoisa, niin met
ostethin isommilta ihimisiltä pari lekkerillistä lömppiä.

Se lömppi oli semmosta kuravellin näköstä kesken käynyttä sahtia ja siltä yheltä
myyjältä sai ostaa semmosta lömppiä joka oli suotatettu ja soli kirkasta.

Sitä met sitte aina sielä tiskoteekin kulumala lipitethin ja juosthin järiestysmiehiä
karkhun.

Niin se mejän Rookeki on nyt taas sielä Suomesa mirreihnen.

Sillähän kävi sen yhen mirrin kans niin että soli vähän lihonu täälä epsaniasa ko oli
saanu kaikenlaisia herkkuja täälä.

Ko net kulietushäkithän on semmosia että niitä on eri kokosia ja liian iso mirri ei
saa mennä liian pienesä laatikosa.

Rooken piti laittaa se yksi katti tietile että se ei paina liikaa siihen laatikhon,
muuten solis joutunu ostamhan uuven laatikon.

Sillä oli Rookela niin mieli maasa ko se joutu pitähmän sitä yhtä mirriä tietilä ja
muuta mirrit sai kaikkia herkkuja.

Ja ko se Rooke pääsi sinne uuthen kothin, niin se asu sielä viikon verran ja muutti
toishen paikhan, ko siinä asunosa johon se ensin muutti, oliki vesivahinko.

Sitte ko se muutti siihen toishen asunthon, niin se päätti että se jääpi siihen eikä
ennää muuta mihinkhän siittä.

Kyllä Rooke vishin kerkesi vajjaasa vuojesa muuttamahan 7 kertaa.

Sillä on nyt uus työpaikkaki.

Soli menny yhthen puhelinvirhman työhaastattelhun se mikrovooni-kuulokehässäkkä
pääsä ja sille oli sanottu heti että met valithan sinut ko sie olet näköhjän nuin työle
uhurautuva että sulla aina luurit korvila.

Ei se ollu kehannu sanua että soli kuunnellu ratiua niistä kuulokheista, ko sillä
oli net oikiat korvakuulokhet menny rikki justhin ennen haastathellun lähtyä.

Nyt son arkisin puhelintyttönä ja viikonloput au-pairina ja on oikein tyytyväinen
olhonsa.

Son tuo minun siskolikka, Aina-Impi kattonu telekkarista niitä ohojelmia josa
laitethan mökkejä kunthon, niin se sitte ittekki innostu siittä niin palion että
son alakanu tailaahman pihoja ja taloja.

Mieki siittä sain vähän virikhejä ko mie innostuin tekehmän terassin tuone
Aina-Impin pihale.

Ko meilä on nuita maita ja mantuja, niin met olhan alettu myyhmän sieltä niile
hienosto ihimisille kunttaa ja jänkänpohojaa pihoile, ko se on nyt niin muotikasta.

Aina-Impi perusti oman virman tuota tailausta varten, sen nimi on
Liiteri ja lätti.

Se laitto yhen pihan kunthon ja sen omistaja pani talon myynthin ja soli viikon
myynnissä ja heti saivat myytyä.

Naima-Ulias on alakanu urheilemhan ja sille on kertyny kaikenlaisia palakintoja,
saa nähä jos siittä vielä olymppiaurheilija tullee ko kasvaa isoksi.

Hillaki on jo iso tyttö ja siittä on tullu semmonen rokkimimmi ko sillä on punanen
nahkatakki.

Naima-Ulias on opetellu ajahman semmosta ratio-ohojattavaa autua, Aina-Impin
piti laittaa jotaki niihin renkhaishin jotta se auto ei kulie niin lujjaa eikä särie
paikkoja sisälä.

Siinä autosa vilikkuu valot renkhaisa ja katola, son ko joulukuusi.

Silloin ko Aina-Impi ei tee niitä tuunaksia talhoin, niin se ompellee erilaisia
veskoja ja muita vanhoista vaatheista.

Yhtenä päivänä soli teheny semmosen käsiveskan vanhoita jameksista ja soli
tuunannu niitä punasela keinonahala.

Non net semmoset laukut kuulema suurta huutua tuola isosa maailmasa ja son
aina joku renti menosa jota kaikki seuraa.

Net Luis Huittonit ja Kannelin laukut on on vanhan aikasia.

Soli tuo Paukku-Peteki lomala naisystävhinen tuola Parseloonan suunala.

Net oli varahne itehlen semmosen hotelin josa net pysty tekehmän itte ruokaa ja
sitte ne oli vuokranhe auton jolla net sitte oli körryytelhe lentokentältä hotehlin.

Niilä oli ollu matkasa melekein 30 kiloa ruokaa jotta net päriää pari viikkua epsaniasa.

Ei net olhe uskaltanhe syyä täälä ko yhen hampurilaisen ja pitsan ko net ei ollu
uskaltanhe ostaa kaupasta mithän ko net oli ollu niin outoja ja nimetki oli ollu
espaniaksi.

Onneksi se sähkö oli kuitenkin samanlaista ko suomesa, niin net oli saahne tehtyä
ruuat aina itehlen niistä omista evhäistä.

Ei net kaikkia evhäjä olhe jaksanhe syyvä reissulhan, net oli loput tavarat kantanhe
takasin suohmen.

Mie sanoinki niile että ens kerrala ko lähettä reishun, niin että kyllä kanna mithän
ruokaa sieltä suomesta tänne etehlän ko kaikki mitä täälä on kaupasa myytävänä
on syötävvää, mieki olen sen oppinu.

Niin miehän sanoin tuola alusa että mulla on uusia suunnitelmia pisnesten kans.

Se pittää takua silloin ko rauta on kuumaa.

Solis se ratio kyllä vähän kiinnostas minua, mulla olis siihen jo toimittajakki valahmina.

Porhohiiri vois hoitaa sen mussiikipuolen ja Kieli-Pekka hoitas sen asiapuolen,
mieki voisin siinä joskus avustaa.

Mutta mie en vois sitä ohojelmaa kuitenkhan ihan suorana lähettää, ko sen pitäs
tulla semmosela 10 sekunnin viihvelä että siittä kerkiäis leikata aina net
piip-sanat poies.

Siinä ratiosa soitettas hyvvää mussiikkia ja sitte siinä olis semmonen viikon
vieras tai vaikka kahenki ja sitä pystys kans kuuntelehman netin kautta aivan
niinko semmosia parempiaki ratioita.

Ratiotaajuueksi mie olen aatellu kysyä 69,69

Mie en vain ole vielä sille ratiole keksiny nimiä, pitäskhän minun järiestää
semmonen nimikilipailu, voittaja sais olla viikon viehrana ja sais naamansa
näkyhvin ratiosa.

Se ravintola itea olis semmonen että sielä vois laulaa karaookkea ja olis sielä
semmonen pieni tanssilattiaki josa voisi pikkusen pyörähellä ja hamhen helemoja
heilutella.

Nimeksi mie olen ajatellu vähän semmosta ko Jenkkakahavat tai Tankopaari.

Ja ko mie luvin sen Einiön Antin kirian, niin mie innostun siinä samala semmosesta artistiromoottorihommasta että sitä vois sitte alakaa tuohman artisteja essiintymhän
tänne rannikole.

Mie kaavalin semmosia vähän nimiä ko Seekki, Tuksu, Eini, Tiuski ja Tiantra.
Seki Viki Rotsi olis kyllä aika kuumaa tavaraa ko laulas sen Sikako kuoli.

Tuksu vois vähän tanssata tankotanssia ja laulaa samala.

Olishan se kyllä mukavaa jos se Äntiki kerkiäis heittämänhän semmosen
sähköttömän keikan pelekkää lantolaa soitellen.

Yhen tarioilijan mie olen jo alustavasti valinnu, son semmonen tumma ja tulinen,
ei mikhän pölyhuiska.

Aina-Impi on mulle antanu vähän semmosia sisustusvinkkejä sen paarin
kalustamhishen, sinne tulis semmonen kivinen seinä johon voipi sitte nojjailla
jos alkaa väsyttämhän kesken illan.

Ko se mejän serkkulikka sielä pääkaupunki seuvula ko kuuli tuosta ravintelista,
niin se tariotteli ittiihän sinne semmoseksi esiryyppääjäksi iliman palakaa, mutta
ei sitä voi semmoshen virkhan päästää ko se tyhyjentään kaikki pullot suohran
kurkusta alas, son ko sieni.

Son taas vaphaila markkinoila ja ettii ittelhen uutta toipoita, son ko Matonna,
vaihtaa miestä ko jotku hevosta.

Viime reisula soli kavottanut tissiliivinsä tuon rantapenkerlehe.

On se kuulkaa kauhia ko se kesä ei meinaa tulla sinne Suohmen ollenkhan.

Maa on ollu kuulema ihan valakosena ja tiet ihan sohojola.

Naima-Ulias oli hakenu sukset varastosta ja hiihtäny mökkiä ympäri ja huutanu
välilä että havuja perkele, niinko net isommatki hiihtäjät ja Hilla oli laskenu
pulukala mäkiä.

Saapa nähä että tulleeko sitä ollenkhan marioja methän ko tuli se takatalavi.

Tiiäjättäkö tet mitä!

Mullehan kävi vähän hassusti ko mie menin käyhmän vuosihuolosa tuola lääkärilä.

Mie olin saanu ajan siltä lääkäriltä silloin talavela että tule sitte kesä käyhmän
katastuksesa.

Sitte mie sain oikein kaks kiriettä sairaalasta josa sanothin että tämä paperi
korvaapi sen aikasemman ajan.

Niin mie sitte menin käyhmän sielä jäläkitarkastuksesa ja mulla oli tipahtaa silimät
päästä ko sielä huohnesa ei ollukhan se minun oma lääkäri, vaan sielä oli aivan
vieras lääkäri.

Kyllä seki vähän pitkhän katto ja sitte sano että sie olet tullu vääränä päivänä tänne vasthanotole.

Mie siinä sitte aloin selevittämhän että ko mie olen saanu kaks kiriettä teiltä josa
sanothan että pittää tulla aikasemmin.

Sitte hoitaja sano että net postisa tulhet paperit on vääriä, hejän kiriottama paperi
on palion arvokhampi ja siinä on se ainua oikia aika, mutta kyllä se toinen lääkäri
kuitenki katto net minun paperit ja sano että kaikki on kunnossa.

Mie jo säihkähin että pittääkö minun lähtiä tyhyjin käsin kotia ja tulla taasen kahen
viikon päästä uuesthan sinne ja käyvä sitä ennen kusemasa pipethin.

Ko mie kävin sielä laporatoriosa ennen tätä lääkärireissua,niin minun piti antaa
kusinäyte ja mulle annethin semmonen pikkunen pipetti johon se näyte piti tehä.

Soli niin pikkunen pipetti että sormilehan siittä näythestä osa meni.

En mie ole tottunu kuseksimhan semmoshin pikkushin putehlein.

Ko mie olin saanu net vuosihuoltopaperit käthen, niin mie menin sitte sinne ajan-
varraukshen tekehmän ajanvarrausta toisele lääkärile, niin siinä sitte sattu
semmonen kämminki että net anto sieltä mulle ajan, mutta ko mie sitte kotona
katoin sitä lappua, niin eihän sollu mulle ko jollekki aivan toisele ihimisele.

Voi että mulla otti päähän.

Kaikki meni vähän niinkö pershelhen tällä lääkärireissula.

Mutta kyllä mie luulen että kaikki järiestyy ajasthan.

Son kuulkaa vishin semmonen siivousvietti vähän niinkö kaikila ihimisilä.

Mullekki se iski tuosa ennen juhanusta ko mie aattelin sen piilopirtin siivota.

Mie ensin aloin laasemhan ja pesehmän ikkunoja ja ihimittelin että ko ei tule
puhasta jäläkiä, sitte mie hoksasin että mullahan väärän maalaiset siivousvälihnet
käytösä.

Eihän epsanialainen pöly ja lika tartu niihin pohojosesta tuothuin harioihhin ja räthein.

Mutta ko mie otin paikallisen harian ja rikkakihivelin, niin alako puhasta tulehman.

Enhän mie muuten olisi alakanu siivuahman perusthellisemmin, mutta ko mie olin
luvannu järiestää semmoset rillipartyt.

Mulla sattu niilä rillipartyilä pikkunen vahinko, miepä kerron teile.

Mie laitoin hiilet rilhin ja sytin net palahman.

Jotaki siinä sitte tapahtu ja net hiilet eivät alakanhekkan palahman ja mie sitte
sinne rilhin vähän sytytysnestettä ruiskasin.

Siitä ko se rilli innostu ja leuhautti aivan kauhiat liekit ilihman ja mie ko olin siinä
lähelä niin multa palo kaikki karvat naamasta ja sain kauhiasti nokia naamale.

Mie olin ko nokikolari, naama aivan mustana.

Onneksi siinä selevithin pelekälä säikähykselä ja nytten on alaku vähän ripset ja
kulumakarvakki kasvamhan takasin.

Kyllä se kuulkaa pittää olla varovainen nuitten rillien kans eikä niihin saa turhautella
rasvaa tai sytytysnestettä.

Soli tuo juhannus sielä Suomesa aika kylymä, mutta täälä epsaniasa soli lämmin.

Mieki sitte myöhhään yölä kävin perruuttamasa tuon merhen ja näin mie vishin jotaki
tulevaa, mutta ei net ainakhan lottonumeroita ollu ko en mie ole voittanu siittä mithän.

Impiki soitti tuosa yhtenä päivänä ja sano että son pannu potot maahan ja sillä
oli kaikki kesäkukat paleltunhe pihala silloin ko soli satanu sitä lunta.

Nyt sillä on vain semmoset mustat limaset rankat purkeisa ko pekoniat oli paleltunhe.

Kävinhän mie kuulkaa tuola maalikylisäki, ihan Vuenkirolasa asti.

Piti täyttää se kanlaisvelevollisuus ja käyvä äänestämäsä.

Mulla kyllä vähän jännitti mennä sinne, ko miehän sain sinne kerran porttikiellon,
mutta ko se porttikielto oli vain ykshin vaahlein, niin nyt mie sain sitte mennä
sinne kophin.

Sielä mie sitte piirsin niitä numeroita papehrin ja vishin mulla meni sielä liian
pitkhän ko joku huusi että tuopiko hän sulle värikynät.

Mie sieltä kopista vastasin että täälä on jo kahenlaiset kynät että kyllä mie päriään.

Oli se hyvä että mie kävin sielä Vuenkirolasa ko mie näin sielä tuttujaki.

Sielä met raatathin sitte kavun varrela ja vaihethin kuulumiset, aiothin tavata
vähän usiammin ko aikasemmin.

Mie kyllä siihen sanoin että mie en ennää tavvaa, ko mie ossaan jo lukia.

Kattoittako tet telekkarista sitä jalakapallua?

Mie oikein varrauvuin siihen että siittä tullee oikein kunnon juhula, mutta ko
niilä pellaajila oli menny se pelivire johonkin muuhun aktiiviteethein niinko
telekkarimainokshin, niin siittä pellaamisesta ei tullu mithän.

Mullaki oli oikein epsanianlippu tuola ulukona ja mie olin ostanu niitä naamamaaleja ja vanivaathet että saapi oikein hehkuttaa, mutta kyllä net meni aivan hukhan.

Jos joku haluuapi ostaa niitä multa, niin mie voin halavala myyä net.

Oli siittä lipusta kuitenki se ilo, että mie sain liputtaa sillä silloin ko se Epsanian
uus kuninkas sai viran.

En tiiä saiko se kuinka pitkän työsopimuksen, mutta kyllä on nyt tällä maala nätti
kuninkatar ja nuori kuninkas.

Onnia vain heile oikein palion.

Nyt ko mie vielä muistan,niin miehän kävin kevväälä oikein semmosisa juhula-
tanssiaisisa.

Ensin mie luulin että net on semmoset isot naittajaiset ko kaikila naisila oli päälä
semmoset valakoset kermakakkupuvut,niinko hääkoltut ja miehilä oli tummat puvut.

Mutta sitte se seleviski että net onki semmoset jotku rimmaveeratanssit.

Sielä oli semmosia paksujalakasia naisia ja isomahasia ukkoja tanssaamasa ja net
oli ko jostaki tanssaa tähtien kans ohojelmasta.

Ja vielä net kesti viikon, mutta enhän mie jaksanu koko viikkua sielä laukkua
tanssaamasa ko mulla on vieläki nuot jalat kipiänä.

Mie menenki ens viikola käyhmän oikein rötkeenisä niitten kans.

Katothanpa ottaako net niistä nyt värikuvat vai semmoset mustavalokoset.

Olettako tet pysyhne terhveinä?

Sielä on kuulema ollu liikhelä juhannuksen jäläkhen vattatautia ja mie kyllä
luulen että se on tullu siittä ko syöty niitä huonosti paistettuja kanapihivejä.

Son kuulkaatte tärkiiä että paistaapi sen kanan kunnola ettei siittä tule salamonellaa.

Mieki olen kerran käyny semmosesa salamonella kokhesa ja aattelin että nyt varmasti
tullee jotaki positiivista, mutta ei.

Se minun salamonnella näyte oli nekatiivinen.

Oli kauhia homma vääntää torttua semmoshen pikkushen astiian, onneksi mulla
oli silloin vähän vatta kovana eikä kurala.

Mie tulin justhin päiväkävelyltä tuolta rannalta ja sielä oli sattunu semmonen
pikkunen vahinko.

Joku oli ajanu sen rantatien ainuuhan kivhen ja sillä oli tullu reikä auton pohohjan
ja sieltä valu kaikki öliyt poies.

Sielä on nyt öliykatasroohvin paikka, pitäskhän sinne lähtiä immeyttämhän sitä
öliyä johonkin purhuin tai muuhun.

Eihän siinä muuten mithän, mutta ko se öliy on sielä lintuponkausaluhhela ja siittä voipi ollakauhia seuraukset pikkulinnuile.

Mie näin kevväälä josaki ilimotuksen että asennethan sopuhinthan näkyhmän jollaki
laithela telekkarista netti.

Ko mie sitä hintaa kysyin, niin soli aivan kauhia ylihinta.

Mie siltä istumelta menin ja tilasin itte net osat ja panin paikoihlen net, eikä net
maksanu ko 100 euroa.

Nyt mie näjen telekkarikaistan suohran telekkarista ja samala voipi vaikka surhvata.

Ei siinä tarvinnu ko kaks johtua ja se näkkyy sen vivi-linian kautta se netti.

Aivan son turhaa alakaa maksamhan mithän ylimäärisiä nuile liikheile.

Ei kuulkaappa, nyt on pakko lähtiä suihkuttamhan takapuohlen semmosta kylymää
ilimaa, ko mie semmosta ostin apoteekista.

Mie selitin että mie aion istua ja kiriottaa pitkän viestin ja perskankuthan siinä
puutuu, niin net sieltä apteekista myivät mulle pullon semmosta kylymää ilimaa
joka vähän niinkö jäävyttää takapuolen.

Semmosta net kuulema nuot urheiliakki käyttää ko niilä joku lihas revähtää.

Oli mulla kuulkaa kovat ilimavaivat tuosa kevväälä ja tiiättäkö tet mistä net on
johtunhe?

Net on kuulkaa siittä ko mie olen nyt reissannu niin palion lentkonheila että se iliman-
paine on vaikuttanu tuone vathan.

Mutta miepä kuulkaa alan täsä valmistautumhan nuile kesän vestivaali keikoile,
ko mie menen taasen kattomhan sitä Juulio Ikleessiasta tuone Marpelhan ja on
sielä laulamasa sitte se Joneksen Tomppaki ja Looria Keinori.

Olokaapa ihisiksi toiselena ja palathan täsä taas joskus linioile

Nyt nokka kohti uusia seikhailuja

Naima-Aslak
pisnesmän