Kohti uusia seikhailuja

Nunnuka nunnuka Laila löi Leilaa…..

No miehän se vain täälä!

Voi kauhia paikka ko se tuo aika rientää ko siivilä.

Siivilähän mie olen oikiasthan ollu koko kevväämen, sielä sun täälä
pyöriny, vähän niinkö puolukka josaki.

Mie olen reissanu tätä epsanian ja pohojen väliä niin palion että täältä
minun tykyä on tullu oikein poloku tuone lentokentäle ja sielä pohojo-
sesa on tullu tiehen oikein urat.

Ko mulla tuli aivan kauhia halu päästä pilikille, niin ei siinä kuulkaa mik-
hän muu auttanu ko hypätä konheshen ja pyräthtää sielä pohojesa mut-
ka.

Nyt on kuulkaatte taas uuvet suunnitelemat, ko mie olen vähän harkin-
nu että jos mie perustan semmosen paarin ja ostasin ration.

Mulla on nyt niin palion uusia iteoita että säkehnet vain sinkoilee pääs-
tä, jostaki mie olen saanu semmosta lisävirtaa.

Kaikkia sitä on taas sattunu ja tapahtunu, miepä yritän niistä teile
nyt täsä inhvormoia vähäsen.

Hoteli on ollu täynä asiakhaja, ja se eksriimimajotus on vetäny oikein
hyvin, on se kyllä tuo kaupunkihoteliki ollu täynä.

Mutta kyllä mie nyt aattelin että mie lopetan tuon majotuspisneksen
ja keskityn nyt uushin tuuhlin.

Että tet sattus tietämhän että kuka haluas ostaa tuon Naima-matkat
toimiston multa?

Mulle voi lähettää siittä ostotariouksia vaikka sähköposthin.

Siinä saapi samhan hinthan epsanian hotelit ja yhen hotelin sieltä Kuu-
pasta, josa mulla oli se sivutoimisto.

Mutta miepä alan nyt purkamhan niitä kevvään tapahtumia teile.

Ko miehän silloin viimeksi kerroin teile siittä ko mie pyörtyä kupsahin
tuola sairaalala ja yks kynekolooki tutki minua sielä.

Kuulkaatte ko miehän kävin taas tuosa pääsiäisen alla ensiavusa.

Mie tulin kaupasta kotia ja olin perruuttamasa autoa tuone parkkiruut-
hun ko mulla alako silimisä taas vilistämhän ja vaahto valuhman
suusta.

Viimisilä voimila mie sitten pinnistelin aijaa kurhauttaa sinne ensiap-
hun ja parkkeerasin auton siihen oven ethen ja soitin torvia.

Sieltä sitten sisältä tuli kaks hoitajjaa jokka sitte kärräs minut sisäle
rullatoolila, kolomas alako kopeloihman minun taskuja ja miekö siinä
kähisin sille että et perkele vie minun lompakkua.

Vishin se kaveri säikähti ko se näytti että se ottaa vain minun sairas-
vakkuutuskortin siittä ja sitte se näytti elekielelä että se haluaa viiä
sen minun auton oikiale parkkipaikale ettei se ole siinä oven eesä am-
pulanssien tielä.

Sitte mulla vintti pimeni.

Ko mie heräsin, niin mie olin taas kiini josaki letkuisa ja happinaaamari
naamala, vierestä kuulu vain piippausta ja sitten sinne tuli hoitaja taput-
telehman naamale että olenko mie tajuishani.

Nyt mie tiiän miltä siittä Suumahherista tuntuu ko se on maannu sielä
sairaalasa jo monta kuukautta eikä ole tienny mitä sielä ympärilä ta-
pahtuu.

Siinä net sitte lääkäri ja kaks hoitaijaa minua tutki ja välilä net kysy
jotaki ja ko mie en ymmärtäny mitä net puhu, niin mie vain hymmyi-
lin niile.

Siittä net vishin arveli että olen mie kuitenki vähän tolokuisani.

Mie sain sielä taas tippaa suohnen ja oloki alako siinä paranemhan,
soli kuulkaatte niinko semmonen nestetankkaus pääsiäistä varten.

Sitte mie muistin yhtäkkiä net minun ruokaostokset oli autosa ja enkä
mie oikiasthan niistä ollu huolishan, enempi minua huoletti se että
mitenkä net minun jäätelöt päriäävät.

Ko eihän se jäätelö oikein pithkän kestä jos sitä ei laita pakastimhen.

Onneksi mie olin kuitenki laittanu net semmoshen termospushin joka
pittää kylymän kylymänä ja jäisen jäisenä vähän aikaa.

Melekein kolome tuntia mie sielä ensiavusa taas makasin ja ko mie
pääsin pois, niin mie sain vähän hoito-ohohjeja matkhan, niilä piti sitte
päriätä kotona.

Itte mie sitte sinne parkkipaikale lemppasin kävellä ja hurhautin auto-
la kotia.

Olis net vishin tuohne minut ampulanssilaki kotia, mutta mie ajattelin
että enhän mie voi niitä jäätelöitä sinne authon jättää.

Tiiättäkö mitä, net jäätelöt ei olhe sulahne ollenkhan!

Net oli aivan samanmallisia ko siinä pakkauksen kyliesä olevasa ku-
vasa, mie net heti pakastimhen laitoin että mie sitte saan pääsiäisen
pyhinä jäätelyä syyä.

Että tuomosta mulle sattu ennen pääsiäistä, mie otin semmosen pää-
siäisen nestetankkauksen ensiavusa ko muut otti sitte nestetankkaus-
ta kotohnan suun kautta.

Mie sitten sen pääsiäisen jäläkhen pyyhälsin sinne Suohmen vähän asi-
oita hoitamhan ja vappua viettämhän.

Simmaaki mie tein ison ämpärillisen ja mie en tiiä että mistä se johtuu
mutta siittä minun simasta tahtoo tulla semmosta joka mennee päähän
ja rusinoistaki tullee aina semmosen kanamunan kokosia.

Mie olen sitä jo monta vuotta miettiny että mitähän mie siihen laitan
väärin, hiivako vai sokeria.

Ko mie sitä simmaa lipitän, niin sen pittää olla kylymää ja ko net kaikki
pullot ei mahtunhen jääkaaphin jähtymhän niin mie laitoin niitä vähän
sinne pihalle lumihankhen pysthyn.

Naapurin kakarat oli löytänhe sen minun simajäähyttämön ja viehne muu-
taman pullon minun simmaa.

Ei niitä syyllisiä tarvinnu kaukaa hakia ko tuola raitila tuli vasthan niin
kalapiiaa nuorisua.

Silloin ko mie olin nuori ja käythin maalikylisisä semmosisa limutis-
koisa, niin met ostethin isommilta ihimisiltä pari lekkerillistä lömppiä.

Se lömppi oli semmosta kuravellin näköstä kesken käynyttä sahtia ja
siltä yheltä myyjältä sai ostaa semmosta lömppiä joka oli suotatettu
ja soli kirkasta.

Sitä met sitte aina sielä tiskoteekin kulumala lipitethin ja juosthin jä-
riestysmiehiä karkhun.

Niin se mejän Rookeki on nyt taas sielä Suomesa mirreihnen.

Sillähän kävi sen yhen mirrin kans niin että soli vähän lihonu täälä ep-
saniasa ko oli saanu kaikenlaisia herkkuja täälä.

Ko net kulietushäkithän on semmosia että niitä on eri kokosia ja liian
iso mirri ei saa mennä liian pienesä laatikosa.

Rooken piti laittaa se yksi katti tietile että se ei paina liikaa siihen
laatikhon, muuten solis joutunu ostamhan uuven laatikon.

Sillä oli Rookela niin mieli maasa ko se joutu pitähmän sitä yhtä mirriä
tietilä ja muuta mirrit sai kaikkia herkkuja.

Ja ko se Rooke pääsi sinne uuthen kothin, niin se asu sielä viikon ver-
ran ja muutti toishen paikhan, ko siinä asunosa johon se ensin muutti,
oliki vesivahinko.

Sitte ko se muutti siihen toishen asunthon, niin se päätti että se jääpi
siihen eikä ennää muuta mihinkhän siittä.

Kyllä Rooke vishin kerkesi vajjaasa vuojesa muuttamahan 7 kertaa.

Sillä on nyt uus työpaikkaki.

Soli menny yhthen puhelinvirhman työhaastattelhun se mikrovooni-kuu-
lokehässäkkä pääsä ja sille oli sanottu heti että met valithan sinut ko
sie olet näköhjän nuin työle uhurautuva että sulla aina luurit korvila.

Ei se ollu kehannu sanua että soli kuunnellu ratiua niistä kuulokheista,
ko sillä oli net oikiat korvakuulokhet menny rikki justhin ennen haas-
tathellun lähtyä.

Nyt son arkisin puhelintyttönä ja viikonloput au-pairina ja on oikein
tyytyväinen olhonsa.

Son tuo minun siskolikka, Aina-Impi kattonu telekkarista niitä ohojel-
mia josa laitethan mökkejä kunthon, niin se sitte ittekki innostu siittä
niin palion että son alakanu tailaahman pihoja ja taloja.

Mieki siittä sain vähän virikhejä ko mie innostuin tekehmän terassin
tuone Aina-Impin pihale.

Ko meilä on nuita maita ja mantuja, niin met olhan alettu myyhmän
sieltä niile hienosto ihimisille kunttaa ja jänkänpohojaa pihoile, ko se
on nyt niin muotikasta.

Aina-Impi perusti oman virman tuota tailausta varten, sen nimi on
Liiteri ja lätti.

Se laitto yhen pihan kunthon ja sen omistaja pani talon myynthin ja so-
li viikon myynnissä ja heti saivat myytyä.

Naima-Ulias on alakanu urheilemhan ja sille on kertyny kaikenlaisia pa-
lakintoja, saa nähä jos siittä vielä olymppiaurheilija tullee ko kasvaa
isoksi.

Hillaki on jo iso tyttö ja siittä on tullu semmonen rokkimimmi ko sillä
on punanen nahkatakki.

Naima-Ulias on opetellu ajahman semmosta ratio-ohojattavaa autua,
Aina-Impinpiti laittaa jotaki niihin renkhaishin jotta se auto ei kulie niin
lujjaa eikä särie paikkoja sisälä.

Siinä autosa vilikkuu valot renkhaisa ja katola, son ko joulukuusi.

Silloin ko Aina-Impi ei tee niitä tuunaksia talhoin, niin se ompellee eri-
laisia veskoja ja muita vanhoista vaatheista.

Yhtenä päivänä soli teheny semmosen käsiveskan vanhoita jameksista
ja soli tuunannu niitä punasela keinonahala.

Non net semmoset laukut kuulema suurta huutua tuola isosa maailma-
sa ja son aina joku renti menosa jota kaikki seuraa.

Net Luis Huittonit ja Kannelin laukut on on vanhan aikasia.

Soli tuo Paukku-Peteki lomala naisystävhinen tuola Parseloonan suuna-
la.

Net oli varahne itehlen semmosen hotelin josa net pysty tekehmän itte
ruokaa ja sitte ne oli vuokranhe auton jolla net sitte oli körryytelhe len-
tokentältä hotehlin.

Niilä oli ollu matkasa melekein 30 kiloa ruokaa jotta net päriää pari viik-
kua epsaniasa.

Ei net olhe uskaltanhe syyä täälä ko yhen hampurilaisen ja pitsan ko
net ei ollu uskaltanhe ostaa kaupasta mithän ko net oli ollu niin outoja
ja nimetki oli ollu espaniaksi.

Onneksi se sähkö oli kuitenkin samanlaista ko suomesa, niin net oli
saahne tehtyä ruuat aina itehlen niistä omista evhäistä.

Ei net kaikkia evhäjä olhe jaksanhe syyvä reissulhan, net oli loput ta-
varat kantanhe takasin suohmen.

Mie sanoinki niile että ens kerrala ko lähettä reishun, niin että kyllä
kanna mithän ruokaa sieltä suomesta tänne etehlän ko kaikki mitä tää-
lä on kaupasa myytävänä on syötävvää, mieki olen sen oppinu.

Niin miehän sanoin tuola alusa että mulla on uusia suunnitelmia pis-
nesten kans.

Se pittää takua silloin ko rauta on kuumaa.

Solis se ratio kyllä vähän kiinnostas minua, mulla olis siihen jo toimitta-
jakki valahmina.

Porhohiiri vois hoitaa sen mussiikipuolen ja Kieli-Pekka hoitas sen asia-
puolen, mieki voisin siinä joskus avustaa.

Mutta mie en vois sitä ohojelmaa kuitenkhan ihan suorana lähettää,
ko sen pitäs tulla semmosela 10 sekunnin viihvelä että siittä kerkiäis
leikata aina net piip-sanat poies.

Siinä ratiosa soitettas hyvvää mussiikkia ja sitte siinä olis semmonen
viikon vieras tai vaikka kahenki ja sitä pystys kans kuuntelehman ne-
tin kautta aivan niinko semmosia parempiaki ratioita.

Ratiotaajuueksi mie olen aatellu kysyä 69,69

Mie en vain ole vielä sille ratiole keksiny nimiä, pitäskhän minun järies-
tää semmonen nimikilipailu, voittaja sais olla viikon viehrana ja sais
naamansa näkyhvin ratiosa.

Se ravintola itea olis semmonen että sielä vois laulaa karaookkea ja
olis sielä semmonen pieni tanssilattiaki josa voisi pikkusen pyörähellä
ja hamhen helemoja heilutella.

Nimeksi mie olen ajatellu vähän semmosta ko Jenkkakahavat tai Tan-
kopaari.

Ja ko mie luvin sen Einiön Antin kirian, niin mie innostun siinä samala
semmosesta artistiromoottorihommasta että sitä vois sitte alakaa tuoh-
man artisteja essiintymhän tänne rannikole.

Mie kaavalin semmosia vähän nimiä ko Seekki, Tuksu, Eini, Tiuski ja
Tiantra.

Seki Viki Rotsi olis kyllä aika kuumaa tavaraa ko laulas sen Sikako kuo-
li.

Tuksu vois vähän tanssata tankotanssia ja laulaa samala.

Olishan se kyllä mukavaa jos se Äntiki kerkiäis heittämänhän semmo-
sen sähköttömän keikan pelekkää lantolaa soitellen.

Yhen tarioilijan mie olen jo alustavasti valinnu, son semmonen tumma
ja tulinen, ei mikhän pölyhuiska.

Aina-Impi on mulle antanu vähän semmosia sisustusvinkkejä sen paarin
kalustamhishen, sinne tulis semmonen kivinen seinä johon voipi sitte
nojjailla jos alkaa väsyttämhän kesken illan.

Ko se mejän serkkulikka sielä pääkaupunki seuvula ko kuuli tuosta ra-
vintelista, niin se tariotteli ittiihän sinne semmoseksi esiryyppääjäksi
iliman palakaa, mutta ei sitä voi semmoshen virkhan päästää ko se tyhy-
jentään kaikki pullot suohran kurkusta alas, son ko sieni.

Son taas vaphaila markkinoila ja ettii ittelhen uutta toipoita, son ko
Matonna, vaihtaa miestä ko jotku hevosta.

Viime reisula soli kavottanut tissiliivinsä tuon rantapenkerlehe.

On se kuulkaa kauhia ko se kesä ei meinaa tulla sinne Suohmen ollenk-
han.

Maa on ollu kuulema ihan valakosena ja tiet ihan sohojola.

Naima-Ulias oli hakenu sukset varastosta ja hiihtäny mökkiä ympäri ja
huutanu välilä että havuja perkele, niinko net isommatki hiihtäjät ja
Hilla oli laskenu pulukala mäkiä.

Saapa nähä että tulleeko sitä ollenkhan marioja methän ko tuli se ta-
katalavi.

Tiiäjättäkö tet mitä!

Mullehan kävi vähän hassusti ko mie menin käyhmän vuosihuolosa tuo-
la lääkärilä.

Mie olin saanu ajan siltä lääkäriltä silloin talavela että tule sitte kesä-
lä käyhmän katastuksesa.

Sitte mie sain oikein kaks kiriettä sairaalasta josa sanothin että tämä
paperi korvaapi sen aikasemman ajan.

Niin mie sitte menin käyhmän sielä jäläkitarkastuksesa ja mulla oli ti-
pahtaa silimät päästä ko sielä huohnesa ei ollukhan se minun oma lää-
käri, vaan sielä oli aivan vieras lääkäri.

Kyllä seki vähän pitkhän katto ja sitte sano että sie olet tullu vääränä
päivänä tänne vasthanotole.

Mie siinä sitte aloin selevittämhän että ko mie olen saanu kaks kiriet-
tä teiltä josa sanothan että pittää tulla aikasemmin.

Sitte hoitaja sano että net postisa tulhet paperit on vääriä, hejän kiri-
ottama paperi on palion arvokhampi ja siinä on se ainua oikia aika,
mutta kyllä se toinen lääkäri kuitenki katto net minun paperit ja sano
että kaikki on kunnossa.

Mie jo säihkähin että pittääkö minun lähtiä tyhyjin käsin kotia ja tulla
taasen kahen viikon päästä uuesthan sinne ja käyvä sitä ennen kuse-
masa pipethin.

Ko mie kävin sielä laporatoriosa ennen tätä lääkärireissua,niin minun
piti antaa kusinäyte ja mulle annethin semmonen pikkunen pipetti jo-
hon se näyte piti tehä.

Soli niin pikkunen pipetti että sormilehan siittä näythestä osa meni.

En mie ole tottunu kuseksimhan semmoshin pikkushin putehlein.

Ko mie olin saanu net vuosihuoltopaperit käthen, niin mie menin sitte
sinne ajanvarraukshen tekehmän ajanvarrausta toisele lääkärile, niin
siinä sitte sattu semmonen kämminki että net anto sieltä mulle ajan,
mutta ko mie sitte kotona katoin sitä lappua, niin eihän sollu mulle ko
jollekki aivan toisele ihimisele.

Voi että mulla otti päähän.

Kaikki meni vähän niinkö pershelhen tällä lääkärireissula.

Mutta kyllä mie luulen että kaikki järiestyy ajasthan.

Son kuulkaa vishin semmonen siivousvietti vähän niinkö kaikila ihimi-
silä.

Mullekki se iski tuosa ennen juhanusta ko mie aattelin sen piilopirtin
siivota.

Mie ensin aloin laasemhan ja pesehmän ikkunoja ja ihimittelin että ko
ei tule puhasta jäläkiä, sitte mie hoksasin että mullahan väärän maa-
laiset siivousvälihnet käytösä.

Eihän epsanialainen pöly ja lika tartu niihin pohojosesta tuothuin hari-
oihhin ja räthein.

Mutta ko mie otin paikallisen harian ja rikkakihivelin, niin alako puhas-
ta tulehman.

Enhän mie muuten olisi alakanu siivuahman perusthellisemmin, mutta
ko mie olin luvannu järiestää semmoset rillipartyt.

Mulla sattu niilä rillipartyilä pikkunen vahinko, miepä kerron teile.

Mie laitoin hiilet rilhin ja sytin net palahman.

Jotaki siinä sitte tapahtu ja net hiilet eivät alakanhekkan palahman ja
mie sitte sinne rilhin vähän sytytysnestettä ruiskasin.

Siitä ko se rilli innostu ja leuhautti aivan kauhiat liekit ilihman ja mie
ko olin siinä lähelä niin multa palo kaikki karvat naamasta ja sain kau-
hiasti nokia naamale.

Mie olin ko nokikolari, naama aivan mustana.

Onneksi siinä selevithin pelekälä säikähykselä ja nytten on alaku vä-
hän ripset ja kulumakarvakki kasvamhan takasin.

Kyllä se kuulkaa pittää olla varovainen nuitten rillien kans eikä niihin
saa turhautella rasvaa tai sytytysnestettä.

Soli tuo juhannus sielä Suomesa aika kylymä, mutta täälä epsaniasa
soli lämmin.

Mieki sitte myöhhään yölä kävin perruuttamasa tuon merhen ja näin
mie vishin jotaki tulevaa, mutta ei net ainakhan lottonumeroita ollu
ko en mie ole voittanu siittä mithän.

Impiki soitti tuosa yhtenä päivänä ja sano että son pannu potot maa-
han ja sillä oli kaikki kesäkukat paleltunhe pihala silloin ko soli sata-
nu sitä lunta.

Nyt sillä on vain semmoset mustat limaset rankat purkeisa ko peko-
niat oli paleltunhe.

Kävinhän mie kuulkaa tuola maalikylisäki, ihan Vuenkirolasa asti.

Piti täyttää se kanlaisvelevollisuus ja käyvä äänestämäsä.

Mulla kyllä vähän jännitti mennä sinne, ko miehän sain sinne kerran
porttikiellon, mutta ko se porttikielto oli vain ykshin vaahlein, niin nyt
mie sain sitte mennä sinne kophin.

Sielä mie sitte piirsin niitä numeroita papehrin ja vishin mulla meni sie-
lä liian pitkhän ko joku huusi että tuopiko hän sulle värikynät.

Mie sieltä kopista vastasin että täälä on jo kahenlaiset kynät että kyllä
mie päriään.

Oli se hyvä että mie kävin sielä Vuenkirolasa ko mie näin sielä tuttuja-
ki.

Sielä met raatathin sitte kavun varrela ja vaihethin kuulumiset, aiothin
tavata vähän usiammin ko aikasemmin.

Mie kyllä siihen sanoin että mie en ennää tavvaa, ko mie ossaan jo
lukia.

Kattoittako tet telekkarista sitä jalakapallua?

Mie oikein varrauvuin siihen että siittä tullee oikein kunnon juhula, mut-
ta ko niilä pellaajila oli menny se pelivire johonkin muuhun aktiivitee-
thein niinko telekkarimainokshin, niin siittä pellaamisesta ei tullu mit-
hän.

Mullaki oli oikein epsanianlippu tuola ulukona ja mie olin ostanu niitä
naamamaaleja ja vanivaathet että saapi oikein hehkuttaa, mutta kyllä
net meni aivan hukhan.

Jos joku haluuapi ostaa niitä multa, niin mie voin halavala myyä net.

Oli siittä lipusta kuitenki se ilo, että mie sain liputtaa sillä silloin ko se
Epsanian uus kuninkas sai viran.

En tiiä saiko se kuinka pitkän työsopimuksen, mutta kyllä on nyt tällä
maala nätti kuninkatar ja nuori kuninkas.

Onnia vain heile oikein palion.

Nyt ko mie vielä muistan,niin miehän kävin kevväälä oikein semmosi-
sa juhulatanssiaisisa.

Ensin mie luulin että net on semmoset isot naittajaiset ko kaikila nai-
sila oli päälä semmoset valakoset kermakakkupuvut,niinko hääkoltut
ja miehilä oli tummat puvut.

Mutta sitte se seleviski että net onki semmoset jotku rimmaveeratans-
sit.

Sielä oli semmosia paksujalakasia naisia ja isomahasia ukkoja tanssaa-
masa ja net oli ko jostaki tanssaa tähtien kans ohojelmasta.

Ja vielä net kesti viikon, mutta enhän mie jaksanu koko viikkua sielä
laukkua tanssaamasa ko mulla on vieläki nuot jalat kipiänä.

Mie menenki ens viikola käyhmän oikein rötkeenisä niitten kans.

Katothanpa ottaako net niistä nyt värikuvat vai semmoset mustavalo-
koset.

Olettako tet pysyhne terhveinä?

Sielä on kuulema ollu liikhelä juhannuksen jäläkhen vattatautia ja mie
kyllä luulen että se on tullu siittä ko syöty niitä huonosti paistettuja
kanapihivejä.

Son kuulkaatte tärkiiä että paistaapi sen kanan kunnola ettei siittä
tule salamonellaa.

Mieki olen kerran käyny semmosesa salamonella kokhesa ja aattelin
että nyt varmasti tullee jotaki positiivista, mutta ei.

Se minun salamonnella näyte oli nekatiivinen.

Oli kauhia homma vääntää torttua semmoshen pikkushen astiian, on-
neksi mulla oli silloin vähän vatta kovana eikä kurala.

Mie tulin justhin päiväkävelyltä tuolta rannalta ja sielä oli sattunu sem-
monen pikkunen vahinko.

Joku oli ajanu sen rantatien ainuuhan kivhen ja sillä oli tullu reikä au-
ton pohohjan ja sieltä valu kaikki öliyt poies.

Sielä on nyt öliykatasroohvin paikka, pitäskhän sinne lähtiä immeyttäm-
hän sitä öliyä johonkin purhuin tai muuhun.

Eihän siinä muuten mithän, mutta ko se öliy on sielä lintuponkausaluh-
hela ja siittä voipi ollakauhia seuraukset pikkulinnuile.

Mie näin kevväälä josaki ilimotuksen että asennethan sopuhinthan nä-
kyhmän jollaki laithela telekkarista netti.

Ko mie sitä hintaa kysyin, niin soli aivan kauhia ylihinta.

Mie siltä istumelta menin ja tilasin itte net osat ja panin paikoihlen net,
eikä net maksanu ko 100 euroa.

Nyt mie näjen telekkarin suohran telekkarista ja samala voipi vaikka
surhvata.

Ei siinä tarvinnu ko kaks johtua ja se näkkyy sen vivi-linian kautta se
netti.

Aivan son turhaa alakaa maksamhan mithän ylimäärisiä nuile liikheile.

Ei kuulkaappa, nyt on pakko lähtiä suihkuttamhan takapuohlen semmos-
ta kylymää ilimaa, ko mie semmosta ostin apoteekista.

Mie selitin että mie aion istua ja kiriottaa pitkän viestin ja perskankut-
han siinä puutuu, niin net sieltä apteekista myivät mulle pullon sem-
mosta kylymää ilimaa joka vähän niinkö jäävyttää takapuolen.

Semmosta net kuulema nuot urheiliakki käyttää ko niilä joku lihas re-
vähtää.

Oli mulla kuulkaa kovat ilimavaivat tuosa kevväälä ja tiiättäkö tet mis-
tä net on johtunhe?

Net on kuulkaa siittä ko mie olen nyt reissannu niin palion lentkonheila
että se iliman-paine on vaikuttanu tuone vathan.

Mutta miepä kuulkaa alan täsä valmistautumhan nuile kesän vestivaali
keikoile, ko mie menen taasen kattomhan sitä Juulio Ikleessiasta tuone
Marpelhan ja on sielä laulamasa sitte se Joneksen Tomppaki ja Looria
Keinori.

Olokaapa ihisiksi toiselena ja palathan täsä taas joskus linioile

Nyt nokka kohti uusia seikhailuja

Naima-Aslak
pisnesmän