Mulla on ollu semmonen meno päälä, että en ole ehtinyt kiriottamhan mithän pitkhän aikhan.
Mie ole olen ollu reissusa niin kovasti että passistaki alakaa sivut irtuahman ko sitä on niin ahkerhan vahattu nuisa turvallisuustarkastuksisa.
Välisä mie olen ollu Suomesa ja taas täälä Espaniasa.
Kukhan ei ole tarionnu kunnon hintaa tuosta minun matkatoimistosta ja sitä mie sitte olen pitäny vaihtelevala menestykselä.
Hoteli oli täynä koko kesän ko mie laitoin semmosen paketti tariouksen että kolome viikkua kahen hinnala ja 2 vappaata pääsyä putiluphin.
Kovasti se tuo ainaki miesasiakhaja kiinnosti ja naisile mie tariosin tukkatelinehoitoja ja erroottista hierontaa.
Hieronta-ajat meni ko kuumile kivile.
Kovasti olivat rentoutunhen olosia rouvat aina hieronnan jäläkhen, ja tyytyväisinä lähtivät kotimatkale.
Täälä on ollu pitkä ja lämmin syksy, mutta kyllä mie siinä välisä olen käyny kattomasa sitä Suomen syksyäki ko sielä on ollu niin komia ruska.
Näinhän mie sielä revontuliaki, nethän on niitä taihvantulia.
Jouvuin mie sielä tekehmän lumitöitäki ko se ensilumi tuli maahan.
Oli se kuulkaa raskasta se lumi ko se oli märkää.
Sielä met tehthin ensimmäiset lumiukot ja seuraavana päivänä niistä ei ollu jälielä ko märät läntit.
Mie silloin ko se ruska oli parhaimilhan, tein semmosia kävelylenkkejä että net nuot minun jalat kuntoutus.
Yhtenä päviänä mulla tuli niin kauhia näläkä että mie olisin syöny vaikka kourallisen pikkusia kiviä, mutta eihän sitä niitäkhän ollu silloin siinä näkösilä.
Sitte mie löysin sienen ja aattelin että miepä paistan sen nuotiola.
Tutta sitte mie hoksasin että eihän mulla ole tulitikkuja eikä sytkäriä matkasa, niin mie sitte jouvuin tekehmän sen nuotion niinko net luolamiehet silloin joskus aikoihnan.
Kyllä se nuotio lopula sytty ja mie olin niin uuvuksisa ja nälishän että tuskin jaksoin laittaa sitä sientä siihen paistotikhun.
Siinä mie sitä sientä sitte kärryytin nuotiola ja ko se oli vähän kuumennu niin mie siittä sitte oikein kunnon palan haukkasin, soli niin herkullisen näkönen semmonen kirkhan punanen sieni josa oli semmosia pieniä valakosia koristepilikkuja.
Sen jäläkhne ko mie olin syöny niin mulla alako maalima pyörimhän silimisä ja kaikenlaiset värit ja kuviot senku vain vilisivät, soli ko olis kattonu kalleitoskoophin.
Lopula mie sitte pöthäkin siihen yhe mäthäle ja sammahin siihen.
Sitte ko mie lopula siittä heräsin, niin minun nokhan tuluvahti semmonen oksenuksen haju ja mie sitä siinä ihimettelehmän että mistä se oikein tullee.
Lopula mie hoksasin että itehän mie olin oksennellu pitkin mäthäjä, soli se sieni tullu ulos sammaa tietä ko mitä soli menny alaski.
Siinä mie sitte hoksasin että voi kauhia paikka että miehän olin syyä puputtanu kärpässientä, ja siittä se minun maaliman pyöriminen ja värit oli johtunhe.
Kyllä son tuo näläkä sitte ihihmellinen asia ko se saapi järienki pysähtymhän eikä sitä hoksaa että syöpi jotaki sopimatonta.
Mie olin vielä tuosta sienijutusta niin sekasin ja väsyny että mie en jaksanu lähtiä kompuroihman kotimökile asti, mie menin nukkumhan venhen alle jonka mie olin vetänyt maile ettei se jää talaveksi tuone jäitten sekhan.
Sielä mie sitte venhen alla nukuin ko tukki aahmun asti ja heräsi siihen ko vattasa kurisi ja murisi.
Niin mie sitte lähin kävelemhän kotia kohti.
Onneksi Aina-Impi oli teheny hirvikäristystä siittä minun ampumasta hirvestä, niin mie sain jotaki tuone suolen mutkhan.
Naima-Ulias käypi esikoulua ja se viihtyy sielä oikein hyvin, son oppinu lukehman laskemhan sielä.
Hilla auttaa äitiihän kotitöisä ja son oikein ahkera tyttö.
Se vahtii äitinsä perhän ko haukka.
Son tuola Aina-Impiläki ollu onkelmia tuon terveyten kans.
Seki se otti ja pyörty tuosa syksylä ja sitte se kyyvätethin ensiaphun ampulanssila, siinä paareila maatesa se vähän tuli tolokhuin ja kysy että onko niilä hoitajila näläkä ko hällä olis se ruokaki valahmina.
Mutta ei net hoitajat alakanhe syöhmän siinä häsäkäsä, net löi pillit pääle ja tiskovalot katole ja kurvasivat kohti lasareettia.
Sielä sairaalasa net lääkärit oli tutkinhe päälisin puolin Impiä ja toenhe että on ikäsekshen hyvin säilyny.
Siittä se Impi oli vähän kuulema punastunu ja menny hämihlen.
Mutta ei net lääkärit olhe kuitenkhan sen kummempia tutkimuksia tehehne ko mitahne verenpaihne ja sanonu että ei täsä nyt mithän näy että alappa kalappia kothin siittä.
Myöhemmin se Aina-Impi sitte otti yhteyven johonki yksityishen lääkärhin joka määräs sen kaikenlaishin kokheishin ja välilä net arvuutteli että mikä saihraus sillä olis.
Net arveli ensin että sillä on syämmen vajjaatoiminta tai epilepsia.
Sitte net hoksas että voihan sillä olla tasapainot sekasin sielä korvisia ja se kävi korva- lääkärilä.
Ei niisä korvisa mithän vikkaa ollu ja lopula se panthin sitten semmoshen makneettikuvhauksen.
Se se oli kuulkaa oikia järkytys Aina-Impile.
Ko mie olen aina sanonu että son niin rautanen tyttö että ei ole monta samanlaista, niin tiiättäkö tet mitä?!
Sillon ko sitä oli alettu kuvvaahman sillä makneettilaithela, niin Aina-Impi oli jysähtäny sen laithen kathon ko sillä on niin palion rautaa veresä ja makneetti vettää rautaa puohlensa.
Siinä oli sitte menny ainaki puoli tuntia ko net oli yrittänhe irrottaa Impiä siittä laithesta vaikka siittä oli virtaki katkastu.
Sen jäläkhen net oli sanohne että ei sillä ainakhan anemiiaa ole.
Nytte se Aina-Impi kulukee suolapurkki taskusa jos net verenpaihnet alakaa heittämhän liian alas.
Son kuulkaa taasen se mejän serkkulikka sielä pääkaupunkiseuvula sinkkkumarkkinoila.
Nytte se reissaa sielä sinkkulaivala eli porrauslautala tyrkyttämäsä ittiihän ja polokemasa hintoja.
Ko sehänä meni tuosa josaki välisä taas kihihloin ja se kukko muutti sen tykö asuhman, niin nytte syksylä niile oli tullu rakastavaisten riita.
Net oli ottanhe kippua ja kuppia, jonka jäläkhen niilä oli tullu riita ja sen päätheksi serkku- likka oli ajanu sen kukon pihale ja heittänyt tavarat parvekhelta alas.
Sielä net vaathet ja muut tavarat oli olhe pitkin pihhaa levählän ko jokisen evhät.
Ja tuon episootin jäläkhen sillä serkkulikala on taas alakanu haluttamhan tulla töihin tänne rannikole tai ainaki sille Kelan kustantamale työnhakureissulle.
Ko se laski että se saapi olla valtion kustannuksela täälä 3 kuukautta ja sitte käypi pää- kaupunkila vähän aikaa ja tullee taas takasin tänne työnhakhun, niin sittehän se talavi onki menny koko ajan täältä epsaniasa.
En mie tiijä mihin siittä olis töihin ko ei se pysty oikiasthan muuta tekehmän ko makkaahman selählän eikä semmonen oikein asiakaspalavelusa ole hyväksi, ellei sitä yhtä ammattia nyt lasketa.
Tuola teollisuusaluhhela olis kyllä yks paikka vaphana, mutta ko son ulukoilimatyötä, niin se serkkulikka vähän vieroksuu sitä.
Taitaapi olla niin että se pääsee vanhuuseläkhele ennen ko töihin.
Silloin ko mie sielä Luosthola olin, niin pitihän minun sielä hotelila käyvä vähän pyörähtelemäsä ja kattastamasa kottaraiset.
Sinne oli tullu linia-autolasteittain eteläntirppejä semmosele yhistetylle työ- ja lomamatkale, oli siinä kuulkaa riistaa kerrakshen.
Mie menin sinne yökerhon puolele ja pääle mie olin laittanu viimistä huutua olevat vaathet ja ruskiat piilolinssit.
Tukhan mie oli sipassu vähän tukkarasvaa ja sitruunamehua, son sitä etelänsarmia kuulema.
Ko Ravoltta konsanhan mie liuuin tanssilattile ja tein parit muuvit sielä, vähän mie lannetta hytkytin ja käsilä tein semmosia lottokonepyörityksiä niin net etelän naiset oli aivan sullaa vahhaa.
Mie olin opetellu sanakiriasta semmosia ulukomaankielisä iskurepliikkejä niin söteem, kiero kiero ja paila paila, net meni ko kuuma veitti voihin.
Sielä met sitte tanssata hyötkytethin tiskopiisejä pilikhun asti ja lopula met noijailtihin illan viiminen hias.
Yhtenä iltana miel pääsin saatile oikein kolomele taamile, kyllä siinä piti olla ketterä ja virriili että kerkes kaikkien tykönä ottamhan yömyssyt ja tuutittamhan taamit unhen.
Sen jälähken mie sitte raahauvuin kotia ja nukuin iltapäihvän asti.
Kyllä son kuulkaa kumma ko net etelännaiset pääsee lomale Laphin, niin niistä tullee aivan villejä, niinko net olis josaki häkisä sielä eteläsä.
Mie siinä suunnittelin etät jos mie semmosen elämysmatkatehthan perustan sinne Luoshtole.
Aina-Impihän sitä vois sitte johtaa ja ophaksi mie ajattelin sitä Eriaa joka oli ophana siinä telekkariohojelmasa sielä Turkisa.
Siinä ois tolokun opas, ei menis sormi suuhun vaikka mitä kyseltäs.
Se minun entinen opas, Anna-Mannahan on nyt lentoemona, mie en ole nyt aivan varma joko siittä on tullu se pääemo.
Miehän silloin viimeksi taisin mainita siittä että mie olen sitä ommaa ratiua suunnitellu ja vähän siihen niitä toimittajiaki valakannu.
Ko mie näin lehestä että se entinen no huh huh-toimittaja se Salovaaran Pertti ei ole ennää etuskunnasa, niin sitä mie aattelin semmoseksi tähtireportteriksi siihen minun ratihhon.
Se voi vettää ohojelma täältä rannikolta tuolta moottortien varrelta ja antaa sitte Suomen tilanthen kelikameroitten perusthela, mutta en mie oikein vielä kuitenkhan tiiä ko mulla ei ole vielä sitä lähetyskalustuakhan eikä luppaa siihen ratihhon.
Täsä yhtenä päivänä mie kuulin että net tuola Vuenkiroolaasa pittää semmosta saunajookaa.
Son kuulkaa vähän etesvastuutonta ko net mummot istuu sielä saunanlautheila ja yks heittää löylyä ja muut jookaa siinä kuumuuvesa.
Siinähän voipi tulla huono syvämiselle vaikka invartti.
Tuosa alaku kesälä mie aukasin uuven paarin ja sen nimeksi tuli Tankopaari, sinne mulla on täsä talaven aikana tuuva isoja nimekhäjä artisteja laulamhan ja laulattamhan ylleisyä.
Net minun alakuperäset suunnitelmat niistä essiintyjistä meni vähän piehlen ko joku muu oli ehtiny niitä puukkaahman, mutta mie löysin muita.
Mie vähän suunnittelin että jos se lapin laulava serihvi tulis laulamhan ja se Eero, mikä se sen nimi nyt olikhan, son se joka oli telkkarisa täsä vasta.
No kyllä se nimi tullee miehlen täsä joskus.
Telekkarista mie seurasin syksylä sitä Pikrotheria ja kyllä mie olin tyytyväine ko se melekein naapurikylän poika voitti sen kilipailun.
Rookeki se täsä viime viikola ilimotteli ittesthän jotaki.
Silläki on ollu niin kova kiire että ei ole ehtiny ees kyppeilemhän.
Son painanu töitä aamusta ilthan ja illasta aahmun, työmatkat son kulukenu villarila ja meinas se vähän että jos se alakas täsä talaven tullen sitten menehmän töihin sivakoila.
Mutta sitä se vielä vähän miettii että mitenkhän sitä pääsee hiihtämälä töihin jos se kaupunki hiekottaa nuita pyöräteitä, olis siinä se että ei ainakhan sukset lipsus.
Sillonko sillä on ollu vappaa-aikaa niin son siivonnu kotohnan ja ollu välilä AU-pairina, sehän on nykysin niin muotikasta nuila isovanhemila, ensi kasvatethan omat kakarat ja sitte niitten kakarat, eikä ommaa aikaa ole ennää ollenkhan.
Tiiättäkö mikä sillä Rookela on ollu haahvena, ja haahveksi se jäiki ko joku kerkis ennenmmin.
Son haaveillu pitkän aikaa että se perustas semmonen kattikahavilan, semmosen johon vois tulla mirrin kans kahavile ja mirreile tarioiltas sitte semmosta kurmeeruokaa ja kurmeekermaa ja härkejä sillejä.
Isänile ja emänile juotettas sitte sitä suotatinpussikahavia ja syötettäs mikrosa lämmitettyjä nisuja.
Kävi se kuulkaa mulle hassusti tuosa kesälä ko mie söin ruisleipää, semmosta jäläkiuuni- leipää.
Soli niin kovvaa että mulla lohkes hamphasta palanen, mutta onneksi mie sain sen palasen otettua talthen etten mie sitä nielassu.
Ko se pala lohkes tuosta etuhamphasta pois, niin sehän olis ollu niin rivon näköne ko hymmyilee ko palanen puuttuu.
Mie siinä mietin että mitenkhän mie sen saan koriattua ja sitte mie hoksasin että onhan mulla pikaliimaa.
Sitä pikaliimaa mie siihen hamphanmurushen laitoin ja peilin eesä tähtäsin sitä paikale, mutta eihän se ihan oikiala laila siihen istunu.
Siihen jäi vähän semmosta karkiiaa reunaa joka hankas kieltä.
Ko mie vähän sitä kylypyhuohnen kaappia kaivoin, niin mie löysin semmosen jalakaraspin jolla mie sitte vähän sitä hamphan kulumaa hioin ja sain siittä siliän.
Nyt se minun hammas on ko uus, eikä tarvinnu lähtiä käyhmän hammaslääkärilä sen takia, mie olenki alakanu pitähmän takatavarana sitä pikaliimaa jos se palanen tai uus irtuuaa hamphasta.
Sielä mulla on vessan peilikaapisa hammastahanatuupi ja liimatuupi vierekkäin.
Ko mie seuraavan kerran menen käyhmän hammaslääkärisä ko se putsaapi tuon minun purukaluston sillä hiekkapuhalluksela, niin mie pyyvän sitä asentamhan mullekki semmosen luutuutin tuone takahamphashen, niin voipi sitte puhua kännykhän häntsriinä, ko polliisithan antaa sakot jos sie puhut kännykhän ja ajat autua samhan aikhan.
On se kuulkaa kauhiaa ko minun piti rakentaa semmonen tähystyskoppi tuone tiluksile josa mie vähän kasvatan pottuja, sipuleita ja kaalia, ko net sieltä asuntovaunualuhhelta käyvät niitä koiriihan ulukoiluttamasa ja siinä samala net sitte ottaa päivän ruuvat matkhansa sieltä minun pellolta.
Sielä mie olen sitten iltakauvet istunu ja päivystäny.
Olettako tet ottanhe niitä selhvieitä, niitä omia kuvia kännykälä?
Mulla ko ei ole tuosa kännykäsä kunnon kameraa niin mie laitoin siihen kiini semmosen vilimikameran, mutta siinä on semmonen onkhelema että mie en näje mitä kuvvailen.
Mie kerran yritin ottaa ittestä semmosta selhvietä ja en mie saanu ko puoli päätä kuvhan ja seki oli semmonen tumma ko mulla ei ollu salamalamppu päälä siinä kamerasa.
Joko tet oletta alakanhe tekehmän jouluvalisteluja?
Mie olen tuosa sopivaa kuusta katellu, mutta en mie sitä ole vielä kaatanu ja tuonu tänne kotia ko se ehtis kuivua ennen joulua.
Impi on alakanu näin talavela semmoseksi valomestariksi.
Se tailailee taleva ihisile pihoja joulukunthon, ja son harioitellu kotipihahlan ja poro- aitauksen vieresä.
Ihimiset on alakanhen jo hössöttämhän joululahajojen kans ja eihän net tavarat kaupasta ostamala lopu ko joku tekkee niihin kokoajan lissää tavaraa.
Onkhan se posti taasen hukannu sen minun kuttukirihhen sinne Ittenäisyyspäiväjuhulile ko muut on saahne sen jo, mutta mulle ei ole tullu vieläkhän sitä ja mie tarkistin osothenki maisraatista.
Jos se kuttu ei tule ajoisa niin mie järiestän omat juhulat jos met sitten vejetähän lippu salakhon ja jotaki ohojelmaaki on ja hyvvää syötävvää.
Niihin juhuhlin mie sitte lähetän kuttut votsapila.
Mie taijan nyt alakaa hilijalhen lopettelehman ja alan valamistautumhan tulehvan viikhon.
Muistakkaapa että maanantaina saapi aukasta ensimmäisen luukun joulukalenterista.
Kiriotelhanpa taasen
Hyvvää joulua ja oikein antossaa uutta vuotta teile kaikile
Uuniruokia
Pataruokia
Savustetut
